Heinäkuussa lähdettiin taas ajelemaan lappia kohti. Ensimmäisenä päivänä kohteena oli Oulu, ja Eedeni. Hotelli oli taas vaihteeksi, ihan täynnä lomalaisia. Ulkona ranta suorastaan kuhisi uimareita.
Oulussa vastaan tulee muhkeita tuulimyllyjä. Toisena päivänä ajetaan, toinen siivu reissusta, eli Äkäslompoloon.
Matkatavaroissa on hirveä raahaaminen asunnolle. Mukana on melkein kolmen viikon tavarat. Ajomatka pienessä autossa on sen verran rasittavaa, että nukkumaan mennään aikaisin.
Heräsin eka yönä, ihan sekaisin, kovaan mölyyn. Ensin en voinut tajuta missä olin, ja mikä piti karmeaa ääntä. Mutta sitten hoksasin että en ole kotona, ja porot mölyää pihalla.
Nousin ylös, ja hiippailin vessalle päin. Vessa oli varattu, ja ukko kömpi ovesta ulos. Hitsi, kun nauratti.
Selvisi, että isäntä istui pöntöllä, ja laski sellaisia laakeja, että koko kämppä kaikui. Siinä oli minun porojen mölinät. Aamulla ei meinannut naurusta tulla loppua, kun kerroin pojalle porolaumasta.
Aamupalan jälkeen, kiiresti ostamaan kalalupia luontokeskuksesta, ja vuokraamaan venettä paikallisesta urheilukaupasta. Kalalle lähdettiin heti. Kalastetaan innokkaasti, mutta kala vaan ei ota vieheisiin. Se on tehtävä nuotio, syötävä eväät, ja paistettava pakolliset makkarat.
Hyttysiä ja polttiaisia, oli tosi paljon tällä reissulla. Minään vuotena ei ötököitä ole ollut yhtä paljon, kun nyt oli. Hyttyshuput piti olla joka paikassa maastossa, missä liikuttiin. Silti polttiaiset onnistuivat tunkemaan itsensä kaula aukosta puremaan.
Jotta koko reissu ei olisi mennyt kalastamiseen, käytiin tekemässä pieniä kävelyretkiä. Ylläksen puolella löydettiin kartasta, kiva lylyt reitti, jonka varressa oli pari lätäkköä. Tässä ensimmäisessä oli lintutorni. Järvi oli ihan täynnä kaikenlaisia vesilintuja. Linnuilla piisasi poikasia.
Tässä suolla kasvoi mielettömästi ruostevillaa. Ihan äkkiä en muista, koska olisin nähnyt ruostevillaa. Joskus monia vuosia sitten. Nyt sitä kasvoi ihan isoina alueina.
Ylläs näkyy todella kauas. Meidän yläpuolella, lenteli satoja pääskysiä. Taivas oli mustanaa, kirskuvia lintuja. Ei ihme, että tässä paikassa on kovasti lintuja. Hyönteisiä ilma täynnä, pusikoita ja vesi vieressä.
Kiva etsiä uusia paikkoja, kun lähipaikat on jo koluttu, parin viime vuoden aikana.
Löytyi huilipaikka, jossa voi paistaa makkaraa. Komea kota.
Siisti lampi. Vellovan märkä suo, ympäröi tätä lätäkköä. Parasta kun pysyi pitkospuilla.
Suon värit on uskomattoman kauniit. Suo oli tosi upottava. Ei kysettäkään ottaa sivuaskelta suon puolelle.
Kierrettiin lampi, ja tultiin takaisin kivoille pitkospuille.
Suolla näkyy kaikenlaisia kasveja.
 |
| Kurjenjalka |
Tähän piti pysähtyä. Opasteessa luki tämän olevan lintu suo. Suo muistutti enemmänkin lampea, kun oli niin veden vallassa.
Tässä puidaan, mikä lintu nähtiin.
Tästä vähän matkan päässä, oli kaadettu kovasti puita. Istutettavia pieniä puuntaimia, oli tien vieressä monta laatikollista.
Onneksi puita istutetaan maahan, kaadettujen tilalle. Mutta menee vuosikausia, ennen kuin metsä on edes jonkun mittainen.
Toisella kalareissulla, nähtiin tämä västäräkin poikanen. Lintu emo kävi välillä syöttämässä pikkuista.
Autosta piti singahtaa ulos nopeasti, ja pukea äkkiä suojaavaa vaatetta päälle. Inisijät oli välittömästi kimpussa. Auto täyttyi heti ötököistä. Onneksi mäkäräiset, polttiaiset ja hyttyset paahtuivat autossa, sillä aikaa kun oltiin vesillä. Ötökän raatoja oli ikkunan vieret täynnä.
Ensimmäisen viikon jälkeen, matka kävi Kilpisjärvelle päin. Uusi paikka meille kaikille. Matkaa Äkäslompolosta Kilpisjärvelle ei ole kovinkaan paljon, mutta aikaa menee runsaasti, kun tie on niin surkeassa kunnossa. Koko ajan sai varoa, ettei tumauta vauhdissa monttuihin.
Miehet oli ihan innoissaan, kun ensimmäiset isot tunturit tuli esille. Lumihuiput kun ilmestyi näkyviin, eivät meinanneet nahoissaan pysyä. Olen käynnyt kesällä hiihtämässä jäätiköllä, jotenkin ei ollut omalla kohdalla, vielä vau ilmiötä. Outoa vaan kun puita, ja pensaita ei ole paljoakaan.
Olin koko kilpisjärven matkan pahalla päällä, ja sterssantunut, kun äiti oli vaihteeksi kovasti sairas, ja isän kanssa on tekemistä. Ei oikein tiennyt tuleeko matkasta mitään.
Meidät yllätti, miten pieni paikka Kilpisjärvi on. Leirintäalueita, mökkejä, ja kauppa.
Kauppa on täynnä Norjan puolelta tulevia asiakkaita. Hinta taso on halpa, verrattuna hintohin, joita joudutaan täällä etelässä maksamaan. Kaupassa on uskomattoman siistejä lihoja ( kaikenlaisia), ja kala juttuja myynnissä.
Ajomatkan jälkeen piti lähteä katselemaan paikkoja. Päänsärky iski päälle, kun tultiin paikalle, ja kesti koko sen ajan kun oltiin Kilpisjärvellä. Tekikö korkeus vai mikä.
Kullerot on on aivan ihania, niitä kasvaa isoin laikkuina maastossa. Outoa kun täällä pitää ostaa taimia ja istuttaa penkkin, jos meinaa nähdä maassa kulleroita.
Meinattiin, että kevät on niin myöhässä Kilpisjärvellä, kun puissa ei ollut lehden lehteä. Mitä vielä, kaikki vesilätäköt mitä nähtiin, oli täynnä valkoisia inhottavia toukkia ihan massana. Koivumittari ollut asialla.
 |
| Valkokämmekkä, rauhoitettu. |
 |
| Ruohokanukka |
Eikö olekin mielettömän korkeita puita. Poika koittaa olla piilossa.
 |
| Siniyökönlehti |
En ole ikinä nähnyt yhtä pientä pajua. Tässä vaivaispaju.
 |
| Ruusujuuri |
 |
| Punakko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti