Kevään ensimmäiset kisat, uudessa sarjassa.
Maalissa varttujat on kuin tulisilla hiilillä. Suunnistus ei ole ihan helppoa. Kun menet hiljaa, löytyy rastit, mutta aikaa menee liikaa. Jos juokset, rastit ei löydy, ja sitten ei tiedetä missä ollaan.
Kun joku kysyy, metsässä iltarasteilla tai kisoissa neuvoa, missä ollaan, auta ihmeessä.
Nyt kun meilläkin suunnistetaan vaativimmissa sarjoissa, häviää nuorelta suunta, ja ei tiedetä missä ollaan. Suunnistajalla on hätä miten päästä pois metsästä. On se niin väärin, jos lapsi tai nuori kysyy neuvoa, missä ollaan, ei voida auttaa. Mitä jos itse eksyy, ja kukaan ei auta?
Onneksi meillä ollaan niin sitkeitä, vaikka kisoissa etsitäänkin rasteja, radat on kierretty läpi harjoitusmielessä.
Suunnistus on mahtava harrastus. Eikä aina tarvi mennä ajan kanssa iltarasteillakaan. Hyvä kun kartasta ymmärtää jotakin, voi huoletta mennä retkeilemään, ja marjaan outoihinkin metsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti