Translate

perjantai 31. tammikuuta 2014

ÄKÄSLOMPOLO, YLLÄS, KILPISJÄRVI, YYKEÄNPERÄ (SKIBOTN) OSA 1


Heinäkuussa lähdettiin taas ajelemaan lappia kohti. Ensimmäisenä päivänä kohteena oli Oulu, ja Eedeni. Hotelli oli taas vaihteeksi, ihan täynnä lomalaisia. Ulkona ranta suorastaan kuhisi uimareita.


                                         Oulussa vastaan tulee muhkeita tuulimyllyjä. Toisena päivänä ajetaan, toinen siivu reissusta, eli Äkäslompoloon.

Matkatavaroissa on hirveä raahaaminen asunnolle. Mukana on melkein kolmen viikon tavarat. Ajomatka pienessä autossa on sen verran rasittavaa, että nukkumaan mennään aikaisin.

Heräsin eka yönä, ihan sekaisin, kovaan mölyyn. Ensin en voinut tajuta missä olin, ja mikä piti karmeaa ääntä. Mutta sitten hoksasin että en ole kotona, ja porot mölyää pihalla.

Nousin ylös, ja hiippailin vessalle päin. Vessa oli varattu, ja ukko kömpi ovesta ulos. Hitsi, kun nauratti.

Selvisi, että isäntä istui pöntöllä, ja laski sellaisia laakeja, että koko kämppä kaikui. Siinä oli minun porojen mölinät. Aamulla ei meinannut naurusta tulla loppua, kun kerroin pojalle porolaumasta.



Aamupalan jälkeen,  kiiresti ostamaan kalalupia luontokeskuksesta, ja vuokraamaan venettä paikallisesta urheilukaupasta. Kalalle lähdettiin heti. Kalastetaan innokkaasti, mutta kala vaan ei ota vieheisiin. Se on tehtävä nuotio, syötävä eväät, ja paistettava pakolliset makkarat.


Hyttysiä ja polttiaisia, oli tosi paljon tällä reissulla. Minään vuotena ei ötököitä ole ollut yhtä paljon, kun nyt oli. Hyttyshuput piti olla joka paikassa maastossa, missä liikuttiin. Silti polttiaiset onnistuivat tunkemaan itsensä kaula aukosta puremaan.


Jotta koko reissu ei olisi mennyt kalastamiseen, käytiin tekemässä pieniä kävelyretkiä. Ylläksen puolella löydettiin kartasta, kiva lylyt reitti, jonka varressa oli pari lätäkköä. Tässä ensimmäisessä oli lintutorni. Järvi oli ihan täynnä kaikenlaisia vesilintuja. Linnuilla piisasi poikasia.


Tässä suolla kasvoi mielettömästi ruostevillaa. Ihan äkkiä en muista, koska olisin nähnyt ruostevillaa. Joskus monia vuosia sitten. Nyt sitä kasvoi ihan isoina alueina.


Ylläs näkyy todella kauas. Meidän yläpuolella, lenteli satoja pääskysiä. Taivas oli mustanaa, kirskuvia lintuja. Ei ihme, että tässä paikassa on kovasti lintuja. Hyönteisiä ilma täynnä, pusikoita ja vesi vieressä.


Kiva etsiä uusia paikkoja, kun lähipaikat on jo koluttu, parin viime vuoden aikana.


Löytyi huilipaikka, jossa voi paistaa makkaraa. Komea kota.


Siisti lampi. Vellovan märkä suo, ympäröi tätä lätäkköä. Parasta kun pysyi pitkospuilla.


Suon värit on uskomattoman kauniit. Suo oli tosi upottava. Ei kysettäkään ottaa sivuaskelta suon puolelle.


Kierrettiin lampi, ja tultiin takaisin kivoille pitkospuille.


Suolla näkyy kaikenlaisia kasveja.

Kurjenjalka

Tähän piti pysähtyä. Opasteessa luki tämän olevan lintu suo. Suo muistutti enemmänkin lampea, kun oli niin veden vallassa.


Tässä puidaan, mikä lintu nähtiin.
Tästä vähän matkan päässä, oli kaadettu kovasti puita. Istutettavia pieniä puuntaimia, oli tien vieressä monta laatikollista.
Onneksi puita istutetaan maahan, kaadettujen tilalle. Mutta menee vuosikausia, ennen kuin metsä on edes jonkun mittainen.


Toisella kalareissulla, nähtiin tämä västäräkin poikanen. Lintu emo kävi välillä syöttämässä pikkuista.

Autosta piti singahtaa ulos nopeasti, ja pukea äkkiä suojaavaa vaatetta päälle. Inisijät oli välittömästi kimpussa. Auto täyttyi heti ötököistä. Onneksi mäkäräiset, polttiaiset ja hyttyset paahtuivat autossa, sillä aikaa kun oltiin vesillä. Ötökän raatoja oli ikkunan vieret täynnä.


Ensimmäisen viikon jälkeen, matka kävi Kilpisjärvelle päin. Uusi paikka meille kaikille. Matkaa Äkäslompolosta Kilpisjärvelle ei ole kovinkaan paljon, mutta aikaa menee runsaasti, kun tie on niin surkeassa kunnossa. Koko ajan sai varoa, ettei tumauta vauhdissa monttuihin.


Miehet oli ihan innoissaan, kun ensimmäiset isot tunturit tuli esille. Lumihuiput kun ilmestyi näkyviin, eivät meinanneet nahoissaan pysyä. Olen käynnyt kesällä hiihtämässä jäätiköllä, jotenkin ei ollut omalla kohdalla, vielä vau ilmiötä. Outoa vaan kun puita, ja pensaita ei ole paljoakaan.

Olin koko kilpisjärven matkan pahalla päällä, ja sterssantunut, kun äiti oli vaihteeksi kovasti sairas, ja isän kanssa on tekemistä. Ei oikein tiennyt tuleeko matkasta mitään.


Meidät yllätti, miten pieni paikka Kilpisjärvi on. Leirintäalueita, mökkejä, ja kauppa.

Kauppa on täynnä Norjan puolelta tulevia asiakkaita. Hinta taso on halpa, verrattuna hintohin, joita joudutaan täällä etelässä maksamaan. Kaupassa on uskomattoman siistejä lihoja ( kaikenlaisia), ja kala juttuja myynnissä.

Ajomatkan jälkeen piti lähteä katselemaan paikkoja. Päänsärky iski päälle, kun tultiin paikalle, ja kesti koko sen ajan kun oltiin Kilpisjärvellä. Tekikö korkeus vai mikä.


Kullerot on on aivan ihania, niitä kasvaa isoin laikkuina maastossa. Outoa kun täällä pitää ostaa taimia ja istuttaa penkkin, jos meinaa nähdä maassa kulleroita.


Meinattiin, että kevät on niin myöhässä Kilpisjärvellä, kun puissa ei ollut lehden lehteä. Mitä vielä, kaikki vesilätäköt mitä nähtiin, oli täynnä valkoisia inhottavia toukkia ihan massana. Koivumittari ollut asialla.



Valkokämmekkä, rauhoitettu.

Ruohokanukka

Eikö olekin mielettömän korkeita puita. Poika koittaa olla piilossa.


Siniyökönlehti

                                      En ole ikinä nähnyt yhtä pientä pajua. Tässä vaivaispaju.


Ruusujuuri

Punakko


torstai 30. tammikuuta 2014

LAMMASTA JA KASVIKSIA UUNISSA



                                                                       Lammasta
                                                                       Sinappia

                                                                       Perunoita
                                                                       Pikkumaisseja purkissa
                                                                       Porkkanaa
                                                                       Herkkusieniä

                                                                       Mausteseos:

                                                                       Öljyä
                                                                       Tomaattipyrettä
                                                                       Paprikajauhetta
                                                                       Suolaa
                                                                       Etikkaa

Kuori ja lohko perunat, ja porkkanat. Laita uunivuokaan kaikki kasvikset. Lisää mausteseos, ja kääntele kasviksia sen verran, että mausteseos on tarttunut kaikkiin vihanneksiin. ( Määrät voi tehdä oman maun mukaan).

Suolaa lammas, ja voitele sinapilla pinta joka puolelta.

Laita lammas vihannesten päälle vuokaan, ja paistomittari kiinni lihaan.
Paista uunissa 150C asteessa, niin kauan, että paistomittari näyttää n. 75C astetta.

Olen käännellyt vihanneksia paiston aikana, että kypsyyvät tasaisemmin.
Teen yleensä ruuan isoon astiaan, että jää seuraavallekkin paivälle ruokaa.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

YLLÄTYS JOELLA


           Pakkanen lauhtui sen verran, että tarkeni lähteä joelle, etsimään koskikaraa.


Veneitä on jätety talveksi, yllättävän paljon rantaan. Meillä tuodaan kauden päätteeksi, vene kotipihaan, odottamaan vesien sulamista.
Hirveän paljon häviää veneitä. Parempi että vene on silmien alla, kun sitä ei käytä.

Meidän pitäisi hankkia uusi perämoottori, vanhan tilalle. Vanha moottori käy, kun käy.
Meikäläiseltä menee hermot, kun kone lakkaa käymästä, jossain kaukana. Se on pitkä soutumatka yleensä edessä.

Vähän kiinnostaisi hankkia sähköperämoottori. Eipähän haisisi bensa, ja olisi hiljainen. Arveluttaa vaan, miten jaksaa työntää venettä ja meitä vastavirtaan.

Kesällä on ärsyttävää, isot ja tehokkaat moottoriveneet menevät ohitse, kun olet soutelemassa, tai kalalla. Ohitse mennään hanat auki, mitä väliä sillä on jos pieni vene on hätää kärsimässä, isojen aaltojen kanssa.

Mitenkähän se rauhoitusaika olikaan joella. Pitää tarkistaa. Ei mene enää luultavasti kovinkaan kauan, kun pääsee rannalta heittelemään virveliä.


                                         Veden pinnalla leijui sumu. Ei vielä näkynyt koskikaraa.


Tästä vastapäisellä rannalla, on toinen venelaituri. Lähistöllä on kalliomaalauksia.


Tässä saaressa oli koko kesän oranssi teltta. Asustikohan siellä joku, vai mikä lie.


Jes! Käveltiin polkua pitkin eteenpäin. Siellä jään reunassa, istui koskikara.


Lintu kuikuili ympärilleen, ilmeisesti havaitsi meidät. Onneksi ei lentänyt pois, vaan jatkoi veden tarkkailua.
( Koitettiin olla piilossa kallion takana ).


Lintu teki useita sukelluksia veteen. Lensi vähän matkaa veden pinnalla, ja taas sukelsi.


                                                 Silmät tarkkana koskikara päivysti jäällä.



     Ilmeisesti syötävää vedestä löytyi, kun lintu palasi jäälle, ja nokki jäältä jotakin.


                                                            Ja taas päivystettiin.


                            Pitkän ajan päästä, koskikara otti siivet alleen, ja lensi laiturille päin.


Miehet läksi seuraamaan lintua. Tirppa lensi isoille kiville, jonka vieressä on virran auki pitämä sula kohta.


                                              Jäin kuuntelemaan veden, ja jään pitämää kohinaa.


                  Hermot lepäsi. Aurinko paistoi, vesi virtasi äänekkästi, ja minua paleli.


 Napsin jäisillä sormilla, muutamia kuvia. Tuumin että vedestä saisi siistin äänen, jos sitä nauhottaisi.
Enhän minä ollut katsonut, mistä minun kameralla kuvataan videokuvaa. Filmaaminen jäi siihen.



Huutelin pojalle, että tule tänne. Meinasin että hän nauhottaisi veden, ja jään ääntä.


Käänsin selän toiseen suuntaan, ja viitoilin muille, että tulevat takaisin. Miehet läksikin tulemaan aikamoista vauhtia takaisin.


Meinasin pelästyä, kun käänsin asennon takaisin veteen päin. Koskikara seisoi 2 m päässä minusta. Mistä ihmeestä se siihen tuli? Miten se uskalsi tulla noin lähelle minua?


                              Ei linnulla ollut mitään kiirettä. Se seisoi jäällä, ja katseli ympärilleen.


Välillä se sukelsi veteen, ja palasi takaisin samaan paikkaan. Toiset oli tulleet lähemmäksi katsomaan lintua.


Paikalla ei voinut liikkua yhtään, ettei pelottanut lintua pois. Tosi hieno hetki. Kaksi vuotta olen koittanut nähdä koskikaran, vähän kauemman aikaa, muuta kuin hetken. Ja nyt lintu oli kaikessa rauhassa ihan lähellä.

Hassun näköistä, kun lintu kurkistaa veteen.


                                                              Vihdoin lintu lensi muualle.


                        Eipä muistunut paleleminen mieleen, kun oli niin mielenkiintoista tehtävää.


                                              Päätettiin lähteä pois. Johan nähtiin tarpeeksi.


Joessa ajelehtii jääpaloja, jotka näyttävät timanteilta, kun auringonvalo osuu niihin.


Vieressä olevasta metsästä kuului, mielenkiintoisia linnun ääniä. Ei keretty ihmettelemään enempää, kun oli pakko lähteä. Isäntä meni töihin.