Lokakuun puolessa välissä näimme kolme hirveä. Iso hirvi tuli pusikosta ensin näkyviin, ja perässä seurasi hetken kuluttua nämä 2 nuorta hirveä.
Kaikki kolme eläintä meni aikamoista vauhtia oikealle puolelle pusikkoon.
Tänään aamulla menin nuoren miehen kanssa valokuvaamaan.
Aamu oli aika aavemainen! Sumu peitti maiseman. Auton jätimme taas tuttuun paikkaan, josta lähdimme kävellen jatkamaan matkaa.
Oli ihan oudon hiljaista! Pikkulinnutkin oli ihan hiljaa!! Vähän meinasi pelottaa:-))
Mielikuvitus laukkasi, mitä jos törmäämme alueella liikkuviin susihukkaan, ilvekseen tai karhuun!
Onneksi mikään peto ei ilmestynyt pusikoista! Kiipesimme mäen päällä olevalle kalliolle. Nuori mies katseli lämpökameralla edessä olevalle suolle. Suolla ei näkynyt mitään.
Jatkoimme matkaa eteenpäin. Yhdessä kohdassa piti taas katsoa lämpökameralla, näkyisikö hiirenpesää vielä kamerassa. Paikalla näkyi kaksi pientä lämmönlähdettä maan sisällä. Kahdessa eri kohdassa. Luultavasti hiiriä:-))
Kävelimme vielä eteenpäin. Nousimme toiselle kalliolle. Ensin ei näkynyt mitään! Siirryimme hiljaa vielä lähemmäksi toisen suon reunaa.
Lämpökameralla nuori mies näki suolla kaksi hirveä, jotka katselivat meitä!
En nähnyt eläimiä ensin, mutta sitten huomasin kaksi hirveä jotka juoksivat vauhdilla meistä poispäin.
Ne vaikuttivat samoilta nuorilta hirviltä, jotka näimme lokakuun puolella. Olipa kiva näky. Kuvaa en niistä ehtinyt ottamaan.
Vähän odottelin, että paikan metso olisi näyttäytynyt meille, mutta ei tällä kertaa.
Olimme lähdössä paikalta pois, kun jostakin kuului muutaman kerran ihan kummallista ääntä! Hyvä että hiukset eivät nousseet pipon alla pystyyn.
Aamulla on vähän (aika paljon) jännittävää olla metsässä.
Onneksi kummituksia tai petoja ei matkalla autolle näkynyt! Kyllä tuo mielikuvitus on sitten kummallinen juttu:-))

















































