TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

TÄMÄ PÄIVÄ

Tämä keskiviikko oli sellainen, että sen olisi voinut jättää välistä pois.

Puhelin soi muutaman minuutin yli 7, soitto tuli 020 alkuisesta numerosta. Ihmettelin mitähän on käynyt. Isän "lomapaikasta" soitettiin, ajattelin että onko isälle sattunut jotakin kun tähän aikaa soitetaan. Onneksi olikin kyseessä loppuneesta insuliinipiikistä. Lupasin tuoda kun kerkeän.

Vedin ulkovaatteet päälle ja laitoin kengät jalkaan, käsineitä en laittanut käteen. Läksin hakemaan sanomalehteä postilaatikosta, niin kuin joka aamu.
 Astuin rappuselle ja hipaisin kädellä kaidetta, ilma oli lämpöisen tuntuinen, ja silloin minua vietiin.
Hemmetti kun tulin selällään meidän jyrkät ulkorappuset alas. Päädyin rappurallin viereen lumelle.

Sattui niin perusteellisesti!!

 Onneksi tuuletusikkuna oli auki, ja isäntä kuuli kun vaikerroin maassa.
Vedet tuli silmistä, ja hetkeen en saanut henkeä, tuntui kun keuhkoista olisi puristettu kaikki ilma pois.
Vasempaan kämmeneen, kyynärpäähän, kylkeen, alaselkään, peffaan, lonkkaan, ja nilkkaan sattui kunnolla. Niska tärähti, leuka ei liiku, vasenta kipeää olkapäätä ei voi liikutella, ja vasen reisilihas ei kestä liikuttelua.
En tiedä löinkö päätä, mutta vasen puoli päästä on hellä.

Rappusille tuli välittömästi suolaa, minun römähdyksen jälkeen.

Pakko oli lähteä viemään isälle insuliinia hoitopaikkaan. Koko päivä on ollut vaikea liikkua ja liikuttaa kättä. Huomenna sitä ollaan vielä kipeämpiä.

TIISTAIN AJELULLA Tuesday ride

 

                                  Helmikuun valokuva, portilta tien toiselle puolelle.

Kävimme kiertämässä lintujen havaintopaikkoja. Ajoimme merenrannalle. Virtapaikat oli vielä vahvassa jäässä. Yksinäinen isokoskelo, ui pienessä avoimessa vedessä, erään sillan luona. 

Yksi harmaalokki lensi taivaalla, ja lukematon määrä nakkoja tienvarsilla. 

Maaruokintapaikalla paljon talitiaisia, sinitiaisia, vihervarpusia, punatulkkuja, pyrstötiaisia ja mustarastaita. Mutta näitä lintuja näkee myös meidän pihassa. 

Ei mitään muuta mielenkiintoista nähtävää vielä. 

 Meren läheisyydessä oli sakea sumu ja tuuli +1°C.  

Täällä kotona aurinko paistaa auringossa +9°C

KÄNNYKKÄ OSTOKSILLA mobile phone shopping

 

                                                                  Helmikuun kuva.

                                                          Tänään sataa vettä! +4°C

Kävimme äsken kaupassa. Nuori mies joutui ostamaan uuden puhelimen. Muutama viikko sitten puhelin kastui, kun hän tippui jäiden läpi jokeen.

 Vanha kännykkä vietiin heti korjausliikkeeseen, mutta siellä ei olleet innokkaita korjaamaan puhelinta. 

Eräässä liikkeesä näkyi netissä, että vanha puhelin käy vaihdossa, hyvitys on 200€. 

Nuori mies kysyi ottaako liike vaihdossa vanhan kastuneen puhelimen. Vastaus oli että ei! Kun hän sanoi lukeneensa netistä, että puhelin käy vaihtoon, myyjä otti vanhan kännykän vaihdossa.

 Puhelimen hinnasta olisi saanut vielä useampi satanen hintaa alemmaksi, jos olisi ottanut heidän liittymän. 

Kummallisen paljon kännyköissä on ilmaa hinnoissa. Tosi tarkkana saa olla mistä ostaa puhelimen.  

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

JOULUKUU 2014 

Kaiken äidin poismenon aiheuttaman surun ja hässäkän, ja muistisairaan isän juttujen seassa, on omat sairaudet ja vaikeudet pakko ollut kärsiä hiljaa mielessä ja valvoa öisin. Välillä tuntuu kuin sekoaisi, paniikki koittaa nostaa päätään kun jäät yksin.

Tänään kirkonkellot soittivat viidentoista minuutin ajan, hyvää matkaa äidille. Huomenna jätetään perhepiirissä hyvästit äidille. Rankkaa tulee olemaan kaikille.

TAMMIKUU 2015

On se kumma, kun vatsassa koittaa olla jatkuvasti pieni paniikinpoikanen. Pahinta on öisin, ja kun olet yksin. Äidin pois meno, ja isän asiat pyörivät koko ajan mielessä. Tosi vaikeaa on laittaa äidin vaatteita pois. Isä on onneksi viikon " lomalla", ei tarvitse hänen arkea tehdä, oman lisäksi.
 Tunnen tosi huonoa omaatuntoa, kun kaiken maailman asiat pyörii mielessä, eikä pysty asioihin kunnolla syventymään. Mutta ehkä tämäkin tilanne, mikä on nyt, helpottaa jossakin vaiheessa.

KISSAMAISTA

                                                                  HELMI Äidin kissa.

METSÄKAURIS The roe deer (Capreolus capreolus)

 

                                               Aamulla -6°C tällä hetkellä +6°C

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA! Have a nice weekend

 

                                                    Saukko on kävellyt ojassa.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄIDIN MUISTOLLE

Suunnatomasti kaivaten, ja äidin muistoa kunnioittaen. Suru on nyt vahvana läsnä, mutta muistot eivät ikinä häviä.

Tämä postaus on tehty joulukuussa 2014

Minua pelotti mennä usein äitiä katsomaan, kun hän oli viimeisiä aikoja elossa. Puhuin eräälle hoitajalle pelosta. Hän sanoi, että sama äiti hän on kuin aikaisemmin, ei tarvitse pelätä. 

Muutamaa päivää ennen itsenäisyyspäivää, äiti sanoi, että hän istuu sängyllä ja katselee linnan juhlia.

Seuraavana päivänä meidän mennessä katsomaan häntä, äiti oli siirretty toiseen huoneeseen. Huoneessa paloi kynttilä.

(Edellisenä päivänä lääkäri sanoi minulle, hän on se joka päättää lääkkeistä. En minä ollut puhunut mitään lääkityksestä. Sanoi myös minulle, tajuatko, että äitisi tulee tukehtumaan, kun kasvain painaa henkitorvea. Sitten hän sanoi itsekseen, että hänhän voi! Minulle ei selvinnyt mitä tarkoitti).

Äiti rauhoitettiin lääkkeillä! Muutamien päivien aikana, hänelle nousi kuume. Nesteytys lopetettin. 

Kahdeksas päivä minulle soitettiin illalla, että äiti on nukkunut pois.

Lähdimme nopeasti katsomaan häntä. Äiti oli vielä lämmin, kun silitin hänen poskea, ja toivotin hyvää matkaa.

Onneksi isä oli hoidossa, ettei meidän tarvinnut hänestä huolehtia.