TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

KOLMASTOISTA MATKAPÄIVÄ 13 day of travel

Kivun täyttämän yön jälkeen, polvi oli turvoksissa ja musta toiselta laidalta. Mahtava loppu loma tiedossa.

 Aamupalan jälkeen teippasin polven, ja lähdettiin Muonioon ostamaan lisää poroa, ja rautua. Pakastealtaassa olikin hyvän kokoisia poronpotkia, ja rautufileitä. Ostettiin kolme pakettia kutakin, yhdet mummoille, ja meille kotiin. 

Muoniossa käynnin jälkeen kiireesti Jounin kauppaan ostamaan vielä pallasta yksi pala.

 Kämpillä Kilpisjärven ja Muonion lihojen ja kalojen pakkaus kylmälaukkuun, ja kylmäpatruunoita sekaan. Kylmälaukku vedettiin tiukasti kiinni ilmastointiteipillä. Isäntä kiikutti paketin Eelin kaupan postiin vähän 12 jälkeen. Posti lähtee klo 13.

 Pakettikortin täyttö ja maksu hiukan yli 20€. Postista sanottiin, että eiköhän paketti ole meillä etelässä huomenna. Postista soitetaan, kun pakettia tuodaan kotiovelle.

 Paketti laitettiin anopin ovelle tuotavaksi.

 Kylmälaukku laitettiin matkaan, kun meillä olisi ollut ongelmia, tuoda kuumassa ilmassa autossa pakettia.

 Paluumatkalla yövytään, ja auto on muutenkin ihan täynnä tavaraa. No, postihan toimittaa päivässä paketin perille, sanottiin.

Poika kinusi hummeria ja pallasta.

                                  Kaupasta löytyi Amerikan hummeria, ja pallasta pakkasesta.

Isäntä valmisti hummerin ja pallaksen. Sen jälkeen molemmat miehet herkuttelivat.
Itse en uskaltanut maistaa hummeria, pallaksestakin vain ihan pienen palan. Todella lihainen kala.

Hummeri kelpasi molemmille, mutta pallas ei oikein kelvannut. Kallis kokeilu.

Meidän nuorimies, on tosi kiinnostunut maistelemaan erilasia kaloja.

                                             Saksilla saa hummerin kuoren kätevästi rikki.

Iltapäivällä ei oikein ollut mitään tekemistä, joten lähtiin alennusmyynneille.

Ensin mentiin Ylläksen puolelle Jemes Sport likkeeseen. Mukavan tuntuinen mies henkilö toivotti hyvää päivää, kun tultiin liikkeeseen.

Liikkeessä oli aika kovat alennukset. Isäntä löysi itselleen urheilu t-paidan. Poika teki löytöjä, yllätys yllätys. College huppari, t-paita ja Salomon shopista lipokkaat.

                              Ostosten jälkeen, lähdettiin takaisin Äkäslompolon puolelle.

                                                   Poroja oli ihan pakko taas kuvata.

                                 Maisematiellä oli taivallaa vastassa hirveän mustat pilvet.

                                             Salamat sen kun sinkoili taivaanrannassa.

                                       Ruokatarviketta ostettiin ensin Jounin kaupasta.

                                                      Vettä satoi ihan kaatamalla.

Päätettiin jatkaa ostoskierrosta, ja mentiin Äkäslompolon SportShoppiin.

                                                 Siellä on sitten mukavaa väkeä töissä.

Nuorimies löysi vielä itselleen polvimittaiset shortsit. Materiaali on sellainen, että kuivuu nopeasti.

                           Tuhlaamisen jälkeen mentiin sapuskan laittoon kämpille.

                                     Vettä vaan sataa, ja hiihtäjät hiihtää vesisateessa.

Illalla taivas oli hetken aikaa ihan keltainen, sitten alkoi ilmestymään tummia pilviä.

 Ihan epätodellisen näköistä. Hetken päästä kova ukonilma olikin jo päällä.

Päivä oli ihan hermoja raastava. Äiti leikattiin aamulla. Leikkaukseen vietiin 7 jälkeen, mutta kun suonta ei meinannut löytyä, leikkauksen aloitus viivästyi. Soittelin iltapäivällä, mutta hän oli vielä heräämössä.

Joskus 18 aikaan soi minun puhelin, ja outo numero soitti. Oli sairaalasta, hoitaja soitti, ja ilmoitti, että äiti on osastolla. On väsynyt eikä jaksa puhua. Kysyin miten leikkaus meni, ja saiko lääkäri   kasvaimet pois. Lääkäri kuulema sanoo potilaalle aamulla.

Vähän hoitajan soittamisen jälkeen, soitti äiti. Olo on kuulema ihan hyvä, ei koske. Väsyttää vaan kovasti, äiti ehti sanoa, kun akku loppui hänen kännykästä. 

No, aamulla on jo nukutusaine vähän haihtunut, ja jaksaa jutella enemmin.

Tämä postaus on tehty elokuussa 2014

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA! Have a nice weekend

 

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄITI mother

Hirveä jähmeä möykky, helpotti vatsasta, perjantaisen lääkärissä käynnin jälkeen.

 Tapaamisessa oli viisi lääkäriä. Hammaslääkäri, syöpälääkäri ym. Tietokonetomografia kuvissa syöpäpatteja ei ollut levinnyt muualle vartaloon. Kaikki viisi syöpäpattia on kaulan alueella.
 Hoitona on leikkaus. Tarjottiin myös, koko loppu elämän, kestäviä sytostaattihoitoja. Muutaman kerran viikossa.
 Äiti ei halua voida huonosti, hoitojen takia.

Leikkaus on tämän kuun lopussa. Luvassa on monta tuntia kestävä operaatio. Kaulan alueelta viedään, kaikki mitä pystytään poistamaan.
 Kaulajänteestä ja nyökkääjä jänteestä lähtee palat. Leikkaus vaurioittaa oikeaa kättä. Käsi ei enää tule nousemaan ylös. Mutta kädellä voi kumminkin tehdä jotakin, ettei se vaan roiku sivulla.
 Pään pitäisi liikkua myös, eikä jäädä jäykäksi. Leikkaus ei pitäisi vaikuttaa nielemiseen, ja puhumiseen.
No, leikkauksen jälkeen nähdään, mitkä tiedot pitävät paikkansa.

Nyt äidin tarvitsee käydä vielä verikokeissa.

 Hirvittää leikkaus. Toivottavasti äidin kunto kestää, ja on sisua niin paljon jäljellä, että kestää kuntoutus ajan.
 Mitä sitten, jos syöpä taas, kolmannen kerran uusiutuu? Parasta on ettei ajattele niin pitkälle.

 Lääkärissä sanottiin. että oma tarkkailu on tärkeää taudin takia. Onneksi hätäilin, ja hoputin lääkäriin. Hirveä, jos oltaisiin, vain ihmetelty patteja, koko kesän. Nyt on ainakin mahdollisuus koittaa voittaa tautia, kun oltiin ajoissa liikenteessä.

Paljon toivottavasti sanoja, mutta nyt ei voi, kun vaan toivoa.

Tämä postaus on tehty heinäkuussa 2014

HEH HEH!!

 

 On tuo unien näkö sitten ärsyttävää!! Olisipa kerrankin sellainen yö, ettei tarvisi katsella unia!

Illalla oli vähän hankala saada unen päästä kiinni. Tuli katseltua telkkarista etsiväsarjoja useampi. 

Nukahdin jossakin vaiheessa, ja heräsin 2.30. Niskaa ja paikkoja koski, piti myös lähteä vessaan. Istuin wc istuimella, ja kuuntelin kummallista ääntä. 

 Ääni kuului savupiipun muurissa olevasta ilma aukosta. Ihan kuin olisi kuulunut ulvovaa ääntä! Ajattelin, että onko sudet tuleet taas kylälle, kun jäniksiä on niin paljon pihoilla. Kävin takaisin nukkumaan.

Näin unta, että olimme jossakin metsäisessä paikassa. Hiekkatie kiemurteli metsän keskellä.

 Huomasin jonkin ison koiraeläimen metsässä. Eläin lähti seuraamaan lapsiperhettä joka kulki meidän edellä. 

Sanoin meidän miehille, että edessä olevalle perheelle pitää sanoa, että susi seuraa heitä. Heidän pitää ottaa lapsi turvaan. Kävelimme heidän luokse.

 Paikassa oli pieni huono kuntoinen lato. Seinät olivat harvat, ja ovea ei ollut ollenkaan. Lattiaa ei ollut. Alaosat seinistä oli avonaiset.

 Katselin meidän tulosuuntaan. Näin kaukana kolmen iso kokoisen suden, tulevan tien vasemmalta puolelta ja ylittävän tien. Sudet nousivat tien toiselle puolelle metsään. 

Ajattelin, että onneksi ne menee ohitse! Samassa susilauma kääntyi kulkemaan meitä kohden!

 Pedot tavoittivat meidät! Ne tuli avoimista seinistä sisälle. 

Yksi susi puri minua housun puntista, toinen hyökkäsi edestä. Minä potkin ja työnsin kädellä petoja pois kimpustani. 

Samalla huusin kovalla äänellä APUA!

 Pahus sentään! Heräsin 5.25 kun huusin ääneen APUA!

 Meni hetki ennen kuin tajusin, että olin nähnyt taas unta! Kuuntelin, heräsikö kukaan minun avun huutoihin:-)) 

Onneksi kuorsaus jatkui. Vähänkö minua nauratti:-)) 

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

SATTUU! it hurts

Elämässä ei aina käy niin, kuin toivotaan ja uskotaan. Äidin suusyövän, sädehoidon päättymisestä on nyt, reilut kaksi kuukautta. Kesäkuun alussa oli kontrolli, ja lääkäri toivotteli hyvää kesää, nähdään syyskuussa.

Viikko tästä käynnistä, ja äiti huomasi kaulassa, leikkausarven kärjessä patin. Minulle ei tietystikkään sanottu mitään! Menin muutamien päivien päästä käymään, enkä vaan soittanut, niin kuin teen joka päivä.

Äiti aukaisi suunsa, että kaulassa on patti. Katsoin kaulaa, ja pelästyin todella paljon. Leikkausarven päässä, kaulajänteessä, oli pienen kananmunan kokoinen muhkura. Soitin samantien poliklinikalle, jossa ollaan käyty, että kaulassa on iso patti.

Saatiin lääkärin aika, heti seuraavaksi päiväksi. Leikannut lääkäri katsoi pattia, ja tunnusteli leuan alueen muutenkin. Hän sanoi että ei usko, patin olevan syöpää, kun on niin pinnassa. Olisi harvinaista, että syöpä uusiutuisi niin pian. Mutta hän laittaa varmuuden vuoksi, ultraääneen lähetteen, sinne voisi mennä seuraavan viikon alussa.

Käytiin ultrassa, ja lääkäri nainen tutki tarkkaan kaulaa, vasemmalta, ja keskeltä. Kahdesta kohtaan otti ohutneulanäytteen.
Ajattelin että nyt löytyy jotakin, kun on niin hiljaa, ja ei puhu mitään, kyllä kokenut lääkäri huomaa, jos on jotakin normaalista poikkeavaa.
Totesi lopulta, että kaulalla on kaksi pattia, jotka on tai ei ole tautiin kuuluvia. Lääkäri soittaa sitten tuloksista perjanaina.

Odoteltiin kolme päivää lääkärin soittoa. No, jokin nainen soitti perjantai aamulla, että lääkäri haluaa nähdä, ja aika on heti maanantaina.
Hälytyskellot alkoivat soida heti päässä! Miksi ne pyytää sairaalalle, jos ei olisi mitään pahanlaatuista?

Eilen sitten käytiin lääkärillä. Uutiset eivät olleet mitään hyviä. Kaulajänteessä on kaksi imusolmuketta, vasemmalla puolella, jokin ihan pieni imusolmuke, joka ei käsin tunnu, oikean korvan takana on toiset kaksi syöpä pattia. Hemmetti!

Nyt kun on kertaalleen saanut ison annoksen sädehoitoa, sitä ei voi enää antaa, joten ainoa hoitokeino on leikkaus. Leikkauksessa poistettaisiin kaikki, mitä voi vaarantamatta henkeä. Iso leikkaus, joka kestää monta tuntia.

Huomenna käydään kuvauksissa, jossa kuvataan koko vartalo. Siinä katsotaan, onko syöpä levinnyt muualle. Toivottavasti nyt olisi suojelusenkeli, kerrankin mukana. Kaikkein pahinta olisi, jos sanottaisiin, että syöpää ei voi enää poistaa. Annettaisiin vain lääkkeitä, ja odoteltaisiin, koska tauti korjaa pois.

Perjantaina on lääkäri palaveri, jossa on useita lääkäreitä, ja he päättäävät mitä tehdään, tuloksien perusteella.

Pelottaa niin hirveästi! Viime yönä en pystynyt nukkumaan ollenkaan. Tänään olen ollut koko päivän kuin zombi. Enhän minä mitään voi! Tiedänhän minä, että joskushan sitä on pois lähdettävä, mutta tarviiko sen tapahtua tuolla tavalla?

Mutta on oltava toiveikas, ja uskottava että äiti selviää.

Äiti on allapäin, valvoo öisin, ja miettii kaikenlaista. Jos leikkauksen pystyy tekemään, olisi se alustavasti kahden viikon sisällä.

KVAAAAAK!

 

                                                                    Ihanaa uutta viikkoa!

                                                                           Tänään -7°C

                                                       Olimme aamupäivällä pilkillä:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

RUPIKONNA HUUMORIA toad humor

                                                                  Eppu Normaali:

      "Ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään, ja kun päivä on ohi niin lisää kännätään".