Vettä satoi kaatamalla, kun kävimme kiertämässä vattukurun lenkin. Sinne oli ilmoitettu koiras sinipyrstö The red-flanked bluetail (Tarsiger cyanurus). Toivoimme että näkisimme värikkään linnun.
Lähdimme kiertämään reittiä mielestäni väärään suuntaan! Väärään suuntaan siksi, että nyt jouduimme kiipeämään aikamoisen nousun! Myös nousemaan jyrkät pitkät rappuset kurun pohjalta! No, nousua oli jo sen verran takana, että takaisin ei käännytty.
Kävellessä sai olla tosi takkana, polku on kapea. Siellä on kiviä, ja sillä hetkellä sateesta liukkaita puun juuria. Meinasin olla monta kertaa nurin, kun jalat osuivat puun juuriin.
Kun pääsimme nousun päällä oleville kallioille, kuulimme ensimmäisen kerran sinipyrstön laulavan.
Lintu lensi edes takaisin puista toiseen. Oli harmi, että ilma oli niin pimeä ja sateinen. Linnusta oli ihan mahdoton saada kuvaa. Lintu kyllä näkyi! Onneksi nuori mies sai kuvan linnusta:-)
Linnun löytämisen jälkeen jatkoimme kävelyä jyrkkää rinettä alaspäin. Alasmenosta ei meninannut tulla mitään, kun jalat tutisi:-))
Pääsimme vattukurun laavulle. Kurun pohjalla maa oli aivan märkää! Meillä kaikilla oli lenkkikengät jaloissa. Minulla goretex lenkkarit, mutta kyllä nekin kastui litimäriksi.
Ei oikein ollut vaihtoehtoa kulkea kuin suoraan lätäköistä. Pahimpiin märkiin kohtiin, oli koitettu laittaa jotakin alustaa missä kävellä. Vähän oli riittämätöntä alustaa kävellä!
Huilasimme hetken laavulla, ennen kuin aloimme kiipeämään jyrkkiä ja pitkiä rappusia ylös kurusta.
Jouduin pysähtymään monta kertaa, kunnes olin rappujen yläpäässä.
Onneksi maasto helpottui. Muutama sata metriä käveltyämme olimme takaisin autolla. Kaikilla oli vaatteet ja jälkineet aivan märät.
Vuokramökillä oli saunan lämmitys.
