TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

SATTUU! it hurts

Elämässä ei aina käy niin, kuin toivotaan ja uskotaan. Äidin suusyövän, sädehoidon päättymisestä on nyt, reilut kaksi kuukautta. Kesäkuun alussa oli kontrolli, ja lääkäri toivotteli hyvää kesää, nähdään syyskuussa.

Viikko tästä käynnistä, ja äiti huomasi kaulassa, leikkausarven kärjessä patin. Minulle ei tietystikkään sanottu mitään! Menin muutamien päivien päästä käymään, enkä vaan soittanut, niin kuin teen joka päivä.

Äiti aukaisi suunsa, että kaulassa on patti. Katsoin kaulaa, ja pelästyin todella paljon. Leikkausarven päässä, kaulajänteessä, oli pienen kananmunan kokoinen muhkura. Soitin samantien poliklinikalle, jossa ollaan käyty, että kaulassa on iso patti.

Saatiin lääkärin aika, heti seuraavaksi päiväksi. Leikannut lääkäri katsoi pattia, ja tunnusteli leuan alueen muutenkin. Hän sanoi että ei usko, patin olevan syöpää, kun on niin pinnassa. Olisi harvinaista, että syöpä uusiutuisi niin pian. Mutta hän laittaa varmuuden vuoksi, ultraääneen lähetteen, sinne voisi mennä seuraavan viikon alussa.

Käytiin ultrassa, ja lääkäri nainen tutki tarkkaan kaulaa, vasemmalta, ja keskeltä. Kahdesta kohtaan otti ohutneulanäytteen.
Ajattelin että nyt löytyy jotakin, kun on niin hiljaa, ja ei puhu mitään, kyllä kokenut lääkäri huomaa, jos on jotakin normaalista poikkeavaa.
Totesi lopulta, että kaulalla on kaksi pattia, jotka on tai ei ole tautiin kuuluvia. Lääkäri soittaa sitten tuloksista perjanaina.

Odoteltiin kolme päivää lääkärin soittoa. No, jokin nainen soitti perjantai aamulla, että lääkäri haluaa nähdä, ja aika on heti maanantaina.
Hälytyskellot alkoivat soida heti päässä! Miksi ne pyytää sairaalalle, jos ei olisi mitään pahanlaatuista?

Eilen sitten käytiin lääkärillä. Uutiset eivät olleet mitään hyviä. Kaulajänteessä on kaksi imusolmuketta, vasemmalla puolella, jokin ihan pieni imusolmuke, joka ei käsin tunnu, oikean korvan takana on toiset kaksi syöpä pattia. Hemmetti!

Nyt kun on kertaalleen saanut ison annoksen sädehoitoa, sitä ei voi enää antaa, joten ainoa hoitokeino on leikkaus. Leikkauksessa poistettaisiin kaikki, mitä voi vaarantamatta henkeä. Iso leikkaus, joka kestää monta tuntia.

Huomenna käydään kuvauksissa, jossa kuvataan koko vartalo. Siinä katsotaan, onko syöpä levinnyt muualle. Toivottavasti nyt olisi suojelusenkeli, kerrankin mukana. Kaikkein pahinta olisi, jos sanottaisiin, että syöpää ei voi enää poistaa. Annettaisiin vain lääkkeitä, ja odoteltaisiin, koska tauti korjaa pois.

Perjantaina on lääkäri palaveri, jossa on useita lääkäreitä, ja he päättäävät mitä tehdään, tuloksien perusteella.

Pelottaa niin hirveästi! Viime yönä en pystynyt nukkumaan ollenkaan. Tänään olen ollut koko päivän kuin zombi. Enhän minä mitään voi! Tiedänhän minä, että joskushan sitä on pois lähdettävä, mutta tarviiko sen tapahtua tuolla tavalla?

Mutta on oltava toiveikas, ja uskottava että äiti selviää.

Äiti on allapäin, valvoo öisin, ja miettii kaikenlaista. Jos leikkauksen pystyy tekemään, olisi se alustavasti kahden viikon sisällä.

KVAAAAAK!

 

                                                                    Ihanaa uutta viikkoa!

                                                                           Tänään -7°C

                                                       Olimme aamupäivällä pilkillä:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

RUPIKONNA HUUMORIA toad humor

                                                                  Eppu Normaali:

      "Ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään, ja kun päivä on ohi niin lisää kännätään".

LAULUJOUTSEN The whooper swan (Cygnus cygnus)

 

                                  Tässä lähellä olevalla joella, on ollut yksinäinen laulujoutsen. 

                        Linnulla on toisen siiven sulat vaurioituneet. Sulissa roikkui myös jäätä.

 Lintu vaikuttaa muuten hyvävointiselta. Joutsen ui joella, ja löytää ravintoa veden pohjasta. Onneksi joki virtaa ja pysyy vapaana, vaikka on ollut kovia pakkasia.

   Jotenkin laulujoutsen on ohittanut joessa olevan padon. Lintu oli nyt padon toisella puolella.

                                                          Ps. Aamulla oli -27.6°C

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

SILLÄ LAILLA! that way!

Se on sillä lailla, että ei kannata suunnitella yhtään seuraavan päivän tekemisiä. Sula mahdottomuus tällä hetkellä. Tämä päivä on taas hyvä esimerkki.

Skilloja sinisenään rinne.

Kotihoidon kanssa sovittiin, että isä menee tänään päiväkerhoon. Heidän hoitaja antaa aamulla lääkkeet, aamupalan, kuivittaa ja vahtii vaatteiden laiton. Sen jälkeen katsoo, että lähtee pikku bussiin, joka hakee kerholaiset.

Suunniteltiin eilen, että käydään ensin kaupassa, mennään sitten lämmittämään isälle ja äidille ja tekemään muitakin hommia.

Minun puhelin soi vähän 9 jälkeen aamulla, kun ajettiin autolla. Isää ei ollut näkynyt missään. Kuski ei ollut päässyt sisään, kun ovi oli lukossa. Aamun hoitajaa ei oltu saatu kiinni. Heillä oli hätä, oliko isälle käynyt jotakin. No, ei siinä auttanut muuta, kuin kurvata katsomaan.

 Ovet oli lukossa, ja isä makasi vaatteet päällä sängyllä. Sanottiin, että pitää lähteä kerhoon. Auto kävi hakemassa, mutta ei tavoittanut sinua. Nopeasti vaatteet päälle, ja isäntä kävi heittämässä isän kerhoon.

Päiväkeskuksen naiset olivat olleet hyvillään, kun isä oli tullut.
Tehtiin kotihommia, kun noin 10 aikaan kurvasi punainen auto pihaan. Aamuinen kotihoitaja tuli katsomaan tilannetta, hän oli ihan kauhuissaan mitä isälle on käynyt.

Totesin ettei, mitään hätää. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuski ei tavoita isää. Lupasi laittaa tietoa eteenpäin, ettei isä osaa lähteä yksin autolle, vaan tarvii perään katsojan.

Kotihoitajillakin kun on aina niin kiire, etteivät jouda yhdessä paikassa viipymään kovinkaan kauaa.
Saatiin käytyä pikaisesti kaupassa. Olin kotona 20min, ja singahdin hakemaan pojan pois pääsiäiskirkosta.

Sen jälkeen olikin taas mentävä isää vastaan, kun tulee kerhosta kotia.
Yhtä korkealentoa koko ajan!

Äiti pidetään nyt keskussairaalalla, koko hoitojen loppu ajan. Ensiviikon torstaina, on viimeinen sädehoito kerta, ja lääkäriringin tapaaminen. Syöminen onnistuu vieläkin huonosti. On saanut sentään nieltyä, laihaa velliä.

Tänään laittoivat äidille, olkapäähän jonkin letkun, kun käsien suonet ei kestä. Nyt ravinto menee tästä kohtaa suoneen. Oli kuulema kivulias laitto, kun ei meinanut mennä paikoilleen.

Outoa touhua! Ennen äidin operaatioon vientiä olisi ollut ruokailu, ja äiti odotti kovasti, kun oli nälkä.

Eivät antaneet mitään, eikä kukaan jättänyt jemmaan äidille mitään. Tinkimällä tinki kun tuli pois letkun laitosta jotakin syömistä.

 Jokin kiukkuinen vanhempi nainen oli tuonut vähän mehukeittoa, ja tokaissut ettei ole muuta.
Sama kiukkupussi oli tuonut myöhemmin ruokaa. Äiti oli sanonut syövänsä mehusopan myöhemmin lusikalla. Mutta tämäpä oli vienyt lusikan pois, ettei varmaankaan saa syötyä.

Pääosin hoitajat ja henkilökunta on ollut, kuulemma ihan kivoja. Mutta joka joukkoon mahtuu aina joku niuho.

Tarkoitus on huomenna mennä äitiä katsomaan, ja viedä mm. oma tyyny. Toivottavasti isä ei järjestä jotakin yllätystä.

Tämä postaus on tehty huhtikuussa 2014

PIKKUTIKKA The lesser spotted woodpecker (Dryobates minor)

 

Kohtasin pikkutikan paikassa, jossa en olisi ikinä uskonut näkeväni sitä. Iloinen yllätys! Kannatti lähteä sisältä ulos ja liikkeelle:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄITI JA ISÄ mon and dad mor og far 

Raparperit työntävät jo lehtiä maanpinnalle.


Niinhän siinä kävi, että jouduin sunnuntaina tilaamaan äidille ambulanssin.                                        

Lauantaista lähtien, ei saannut nieltyä sitäkään vähää ravintolisää, marjasoppaa ja mehua, kuin  aikaisemmin.
Kaikki mitä koitti ottaa tuli oksentaen ulos. Paksu sitkeä katkeamaton lima,
 hirveän kipeä kitalaki, kipeä ja turvoksissa oleva kieli, tekivät tehtävänsä.

 Säde hoitoa ei olisi ollut, kuin 7 päivää jäljellä.

Äiti voi todella huonosti sunnuntaina, pystyssä ei voinut olla ollenkaan,
 kun oksetti ja heikotti.

Ambulanssi vei ensin tähän lähelle sairaalaan, ja siirsi sitten myöhemmin Keskussairaalaan.

Eilisestä lähtien, on saanut osastolla ravintoa suoneen, 
pahoinvointilääkettä ja kunnon kipulääkettä.
Olo oli eilen vielä todella heikko.

Tänään kuulosti jo paljon paremmalta, ja tunsikin myös itse että voimat palautuu.
 Kielen turvotus on vähän laskenut. 
Sai myös jotakin ainetta jota laitetaan ruokailun jälkeen suuhun.
 Muodostaa suojaavan kalvon. 
Sai tänään syötyä moneen viikkoon ensimmäisen kerran puuroa!
 Äidin kitalaki on auki, eli sädehoito on aukaissut.

 Nyt sädehoitokertoja olisi jäljellä enää 5. 
Toivottavasti pitäävät osostolla niin kauan, kun on hoitoja, 
ja antaisivat sitten kerralla kunnon kipulääkkeet,
 ja suuta suojaavat aineet, että pystyy olemaan.

Minulla poksahtaa pää, kun on sata asiaa, jotka piti hoitaa.
Isälle tulee nyt kaupungilta hoitaja, joka antaa lääkkeet, katsoo vaipat,
 vaatteet, ja syömiset, kolme kertaa päivässä.
 Pelkona on, että lähtee lenkille yöllä, kun ei tiedä mikä aika päivästä on.

Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä tarvitse etsiä muutamaksi viikoksi hoitopaikkaa.

Koskahan helpottaa, että voitaisi elää normaalia perhe elämää, vain meidän perhe?

 Nyt on nelisen vuotta mennyt sitä rataa, että jommalle kummalle vanhemmistani, on tullut vakavia sairaus juttuja vuoronperään.
No ehkä sitten, kun olen eläkkeellä.