SORSA SALSAA duck salsa

 

                                                               Ps. Kuuntele äänellä:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄITI

Kyllä tarvii ihmetellä sairaalan loistavaa asiakaspalvelua nyt tänä iltana.

Äiti on neljännen sytostaattihoidon jälkeen ollut huonona. Normaalisti kahden viikon jälkeen alkaa helpottamaan. Mutta nyt kunto on vaan mennyt huonommaksi. Syödä ei voi mitään, päästä heittää, puhuu mitä sattuu, ja on veltto olo ym.

Antibiootti kuurin sai yli viikko sitten, joka olisi pitänyt syödä jo. Äiti ei ole syönyt antibiootteja eikä muitakaan lääkkeitä. Suuttuu kun huomauttaa.

 Aamuisin on meillä mennyt muutaman tunnin, kun on tehnyt vanhempien kotihommia, ja koittanut äitiä saada laittamaan vaatteet päälle, nousemaan sängystä ylös, ja saada laittamaan suuhun jotakin
nestemäistä.

Eilen oli kiva yllätys siivota löysän mahan jälkiä ympäri tupaa. Onneksi isäntä tekee suurimman osan hommista, vaikka periaatteessa anopin auttaminen ei kuulu hänelle.

Aamulla meinattiin, että tilataan ambulanssi hakemaan äiti, mutta sitten päätettiin että katsotaan vielä tämä päivä.

Hätyytin äidin siskoa vuorostaan apuun, käymään katsomassa äitiä, ja antamaan jotakin keitonlientä syömiseksi. Itse en voi olla koko päivää vanhempien luona.

Siskonsa soitti joskus kolmen tienoilla että äiti vaan vapisee. Kun olin vähän aikaisemmin puhunut äidin kanssa puhelimessa, selosti hiihdoista jotakin ihan omiaan. Hän ei ollut osannut vastata puhelimeen kun soitin, sanoi sisko.

Pakko oli tilata ambulanssi. Auto tulikin joskus ennen 16.00. Yleensä ambulanssilla viedään ensiapuun hoitoon. Ajattelin että mistähän saan tietoa missä äiti on, onko viety Keskussairaalaan vai onko paikkakunnalla. Äidin puhelimeen en soittanut, kun puhelimeen vastaaminen ei nyt oikein onnistu.

No, minäpä meinasin että soitan päivystyksen/ ensiavun puhelimeen ja kysyn, kun ei ollut autoa käytössä. Kuppasin 50min puhelimessa laskematta puhelinta alas, puhelimessa kuului vaan että olet jonossa. Enkä päässyt lävitse. Hermot meni! Kuka maksa 020 alkuisen puhelinlaskun?

Pakko oli kysyä saanko kyydin käymään katsomassa missä äiti on. Kyyti onnistuikin onneksi.

Menin ensiavun ovista sisään. Missään ei näkynyt ketään.

 Lauma tummansinipukuisia hoitsuja oli ruokailemassa yhdessä huoneessa. Häiritsin yhtä ihmistä ja kysyin missä äiti mahtaa olla. Lupasi kysyä. Kohta yksi ynseä nainen tuli näyttämään missä äiti oli.

Olikin yhteispäivystyksen puolella!

Onneksi sentään huoneessa ja sängyssä. Hoitsu ei voinut sanoa mitään muuta kun että äiti jää johonkin osastolle, jota he eivät tiedä.

Tulehdusarvot kuulema koholla, kaliumarvot hirveän alhaalla, ja ilmeisesti sydänkohtaus käynnissä, josta äiti ei tiennyt mitään. Hirveää ajatella mitä olisi käynyt jos en olisi tilannut ambulanssia! Kerkesin kahtena päivänä antamaan kaliumlääkettä kotona, kun sain tietää ettei äiti syö niitä lääkkeitä.

Ruokatauolta häiritty hoitaja ei edes suostunut kuuntelemaan, kun meinasin sanoa lääkkeistä. Lääkkeitä ihan liikaa kun paino on tippunut yli 30 kg. Verenpainelääkkeitä hirveästi käytössä.
 Tänä aamuna verenpaine oli tosi matalalla ilman lääkkeitä. Ei mikään ihme jos heittää lisää, kun karmea määrä lääkkeitä syötävänä.
Toivottavasti äiti on sen verran tolkuissaan että itse tajuaa sanoa lääkkeistä.

 Kysyin toiselta hoitajalta mistä äitiä voi kysyä huomenna. Pitää kuulema soittaa siihen 601 loppuiseen päivystyksen/ ensiavun numeroon.

 Sanoin että odotin melkein tunnin puhelimessa, enkä päässyt läpi. Nyt huomenna on ainoa keino soittaa läpi osastot ja kysyä onko siellä äidin niminen potilas. Ihan peestä koko touhu!

 Äiti sai nestettä ja antibioottia suoneen. Keuhkokuva oli otettu. Naama oli ihan punainen, ja puhe mitä sattuu. Sanoin että nyt on pakko lähteä kun kuski odottaa. 18. 20 olin takaisin kotona. Onpahan mielenrauha kun tietää että äiti on hoidossa.

Toivottavasti kaikki on kunnossa.

Viimeksi kun äiti kävi koko vartalokuvissa, tulokset oli hyviä. Hoito oli tehonnut. Keuhkoputkessa, ja kaulalla olevia kasvaimia ei enää ollut, ja kaulalla oli enää yksi joka sekin oli pienentynyt.

Kaikki tämä on ollut tosi rankkaa, kun en ole itsekkään kunnossa. Mutta ehkä se kohta helpottaa, kun näillä näkymin ei ole enää kuin kaksi hoito kertaa.

Kaikki ei todellakaan ole kunnossa! Äiti siirrettiin keskussairaalaan, kun tuli niin kova turvotus ettei henki kulkenut. Sai kortisonia ja antibioottia suoneen ym. Keskussairaalassa selvisi, että lokakuun käynnin jälkeen, nieluun oli kasvanut syöpäkasvaimia, jotka painavat kurkkua. Eilen tuli vielä tähän mennessä pahin puhelinsoitto lääkäriltä. Lääkäri suositteli ettei jatketa enää hoitoja. On  tähän mennessä saanut vahvinta hoitoa, joka ei auttanut kuin kolme kuukautta. Tästä toisesta hoidosta tulee vieläkin kipeämmäksi kuin mitä on ollut. Sanoin että keskustelee äidin kanssa mitä mieltä on, kestääkö hän enää hoitoja. En tiedä mikä hänen päätös oli, kun ei ole päästy puheisiin. Siirtoa on odoteltu terveyskeskuksen sairaalaosastolle. Itkettää jatkuvasti, ja pelottaa hirveästi. Maha on solmussa, ja pää poksahtaa. Puhelin kun soi, odottaa sitä kaikkein pahinta soittoa.

KUULUMISIA news

                          Keskiviikkona, makasin ja istuin päivystyksessä monta tuntia! 

                                  Sydänfilmiä, verenpaineen mittausta ja verikokeita.

 Oli monta päivää kummallisia näköoireita. Luulin, että pääsen lääkärissä pikakäynnillä, mutta ne ottikin minut tarkkailuun.

 Päätä ei onneksi tarvinnut kuvata, vaikka ensin niin sanoivat. Selvisi että minulla on hirveän kipeät poskiontelot. 

Taju meinasi lähteä, kun lääkäri tutki laitteella posket! Lääkekuuri.

                               Isäntä oli eilen sovitussa leikkauksessa. On nyt toipumassa kotona.
 

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA! Have a nice weekend

 

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

PILVIÄ clouds

                                               Taivaalla oli jännän näköisiä pilviä.

Äidin leikkaushaava tulehtui pahasti, ja tulehdusarvot nousivat pilviin.
 Sairaalassa oli vaihteeksi muutaman päivän tiputuksessa.

 Ensinmäinen sytostaattihoito piti siirtää viikolla. Nyt sai solumyrkkyä suoneen. Kaikki pelättiin miten kamalan kipeäksi hän tulee. Solumyrkky ei tehnyt edes huonoa oloa.

Seuraava hoitosatsi on muutaman viikon päästä. Väliaika syödään tabletteina solumyrkkyä.
 Kolme päivää meni loistavasti, sitten nousi verensokerit pilviin. Sokerin nousu ja luultavasti tabletit jättivät hontelon olon, ja pahoinvoinnin.

 Huono syöminen ja liikkumattomuus tekivät puolestaan ongelmia vatsaan, jota kävi eilen illalla sairaalassa purkamassa.

On se niin, että koko ajan saa olla varpaillaan. Lisänä isän asiat.

Tämä postaus on tehty syyskuussa 2014

YKSITYISKOHTA LUONNOSSA detail in nature

 

Hoh hoijaa! Kyllä sitä sattuu kaikenlaista!

 Kävimme isännän kanssa isossa kirjain kaupassa pitkästä aikaa. Tarvikkeet ja ruoka alkoi olemaan kotona ihan loppu.

 Meillä oli isot kärryt täynnä tavaraa. Iso pakkaus talouspaperia, wc paperia, ja monta pussia perunoita pohjalla. Muut ruoka ostokset oli niiden päällä. 

Menimme kassalle. Meillä yksi laittaa tavaraa hihnalle järjestyksessä, ja yksi tai kaksi mättää kasseihin. Kassa vetää hyvin tavaraa ja nopeasti.

 Meidän takaa tuli vanha mies ja kysyi, ostammeko tavaraa armeijalle!

 Isäntä sanoi, että käymme kaupassa kerran viikossa.

 Ostokset oli pakattu nopeasti ostoskärryyn. Lähdimme autolle. Minua korpesi miehen kommentti! Se ei ole ensimmäinen kerta, kun meidän ostoksia kommentoidaan. Yleensä se on joku tuttu, joka päästää suustaan tuon kommentin.

 Paasasin isännälle, mitä se kenellekkään kuuluu, mitä ostetaan ja kuinka paljon.

 Hetken päästä, meidän vireiseen autoon tuli sama vanha parinskunta, joka kommentoi meidän ostoksia. 

Nainen sanoi jotakin ostoksista. Minulta paloi pinna! Paasasin pitkään niille meidän ostos määrästä. Varmaan näkivät että minä hermostuin. Onneksi ne lähti hetken päästä paikalta pois. 

Kotona ostokset paikoilleen. 

Isäntä ja nuori mies lähti lintutornille kuvaamaan lintuja.

 Jonkin ajan päästä soi minun kännykkä. Nuori mies soitti, että lähdettiin pois. Ei ollut oikein lintuja.

 Oli myös pakko lähteä, kun hän tippui jokeen!!!! 

Lintutornin toisella puolella on kapea joki. Joen vastakkaisella puolella on eri syöttöpaikka linnuille. 

Nuori mies oli lähtenyt ylittämän jokea (joki virtaa). Hän oli päässyt joen yli hyvin jäitä pitkin, mutta rannassa olikin sulaa.

 Nuori mies putosi jokeen kainaloita myöten. Kallis kamera ja kännykkä kastui kokonaan. 

Isäntä oli tornin toisella puolella, eikä nähnyt kun nuori mies meni jäälle. Hän kuuli kamalan karjaisun ja lähti katsomaan jokea. 

Poika oli päässyt itse pois avannosta, ja palasi takaisin samoja jälkiä mitä oli mennytkin jäälle. 

Toivottavasti jäällä näkyy kahteen suuntaan menevät jalan jäljet, ettei kukaan soita hälyytyskeskukseen uponneesta ihmisestä.

 Laitoin sähkösaunan lämpenemään, nuoren miehen soiton jälkeen. Kuuma suihku ja sauna kun he tulivat kotiin.

 Kaikki vaatteet ja jalkineet olivat litimärkiä.

 Onneksi ei ollut kovan pakkasen päivä! 

Vaatteet on nyt pesukoneessa peseytymässä, ja pilkkisaappaat kuivuu pesuhuoneessa. 

Vaikuttaa siltä, että kännykkä toimii. Kamerakin ilmeisesti on kunnossa.

 Mikä ihme nuoren miehen sai menemään jäälle! Ollaan niin monta kertaa oltu tuossa paikassa, hänen piti tietää että joki virtaa.

 No, nuori mies ui kesäisin kalareissulla usein, nyt uiminen alkoi talvella. Ehkä tämä pulahdus sai ajattelemaan mihin kohtaan voi mennä jäälle.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

14 JA 15 MATKAPÄIVÄ 14 - 15 day of travel

Seuraavana aamuna puhelin soi kello 8, olin iloinen kun äiti soitti. Eli ei ole kovin heikossa kunnossa.

Huomenien jälkeen sanoi, käyneensä lääkärin luona. Lääkärillä ei ollut kovin hyvää kerrottavana.
Syöpä pateja ei ollut pystynyt kaikkia poistamaan. Poisti kaulan puolelta kolme imusolmuketta, mutta kaikki jotka olivat niskan puolella, jää ottamatta pois. Syyksi sanoi, että pää, käsi, ja suu olisi jäänyt roikkumaan.
Hemmetin hemmetti mikä paukku! Lääkäri oli suositellut psykologilla käyntiä, ja sovittiin, että äiti käy juttelemassa.
 Leikannut lääkäri sanoi, että hän ei pysty enää tekemään mitään. Seuraavaksi järjestetään syöpälääkärille aika. Kun olin lopettanut puhelun, puhkesin itkemään, ja poika perässä. Eihän se itku mitään auta, mutta ei voi mitään muutakaan tehdä. Niin kuin ihan alussa sanoivat lääkärit, että tauti on mahdollista voittaa. Pakko on vielä kokeilla sytostaattihoito.

 Syöpälääkärille tulikin aika samalle iltapäivälle. Oli sanonut että ei ole vielä viimeisiä päiviä. Nyt kokeillaan sytostaattihoitoa. Hoidot annetaan kolmen viikon välein. Nyt kun on vasta leikattu, ei pysty vielä aloittamaan hoitoa, mutta viikon päästä olisi ensinmäinen hoito.

Mietittiin keskeytetäänkö loma, vai jatketaanko. Päätettiin sitten pojan takia jatkaa lomaa vielä ne muutamat päivät. Pätkääkään ei ollut loma tunnelmia uutisten jälkeen.

Postipakettia ei ollut tullut vielä perille.

Seuraavana aamuna keksittiin, että lähdetään käymään Aurinkotuvalla. Ajatukset pyörii muuten koko ajan äidissä. Äiti soittikin, ja sanoi pääsevänsä kotia. Oli saanut suoneen antibioottia reilun vuorokauden. Laitoin äidin siskolle viestiä, että menee katsomaan illalla, miten äiti pärjäilee.

Isäntä soitti Oulun postiin, ja kysyi paketin kohtaloa. Joo paketti on tänään perillä, ja kotiovella.
Sanottiin että siinä on pilaantuvaa tavaraa, eikä voi jättää viikonlopun ylitse seisomaan.

Aurinkotuvalla oli kiva käydä taas muutaman vuoden tauon jälkeen.

Poro vasoineen lähti karkuun, kun tultiin pihalle.

Ikivanhoja suksia, oli ripustettu laavun seinille.

Aurinkoinen portti.

Kivat hiihtelijät.

Moottorikelkkailua kesäkelillä.

Pippurikasoja.

Kuljettiin suon ylitse metsän puolelle.

Elukat oli heti kimpussa!

Tässä samassa metsässä, oli muutama vuosi sitten iltarastit.

Dinosaurus metsässä!

Punainen kivi.

Poro vasoineen oli ilmestynyt suolle.

Mentiin Aurinkotuvan toiselle puolelle.

Ylläs näkyy tosi kauas.

Lakkoja.

Lakkoja oli ihan hirveästi mättäillä, mutta ihan raakoja vielä.

Viikko myöhempää kun oltaisi oltu täällä, lakkoja olisi saanut hyvin.

Sisilisko pilkistää kasvillisuudesta.

Reilu desi saatiin lakkoja.

Kypsiä mustikoita.

Isäntä soitti taas paketin perään. Nyt sanottiin. ettei paketti ehdi perille tänään! Ärräpäät lenteli. Paketti on vasta maanantaina iltapäivällä perillä. Kotona on pitkälti yli +30C lämmintä.
Siinä menee rahallista arvoa n.200€ hukkaan, kun tavara pilaantuu. Meitä kehoitettiin tekemään vahinkoilmoitus. Ei kannata luottaa mitä sanotaan, kun postia lähettää.

Pakko oli taas ajaa Muonioon, hakemaan poroa, ja kalaa. Kilpisjärven lihoja ei saa mistään. Harmittaa ihan suunnattomasti.
Se on koitettava jollakin konstilla saada, lihat ja kala perille, oman auton kyydissä.

Muoniosta tullessa nähtiin tiellä, näin komeita poroja.

Äiti oli kotona, ja siskonsa oli onneksi käymässä.