KVAAAAAK!

 

                                                                    Ihanaa uutta viikkoa!

                                                                           Tänään -7°C

                                                       Olimme aamupäivällä pilkillä:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

RUPIKONNA HUUMORIA toad humor

                                                                  Eppu Normaali:

      "Ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään, ja kun päivä on ohi niin lisää kännätään".

LAULUJOUTSEN The whooper swan (Cygnus cygnus)

 

                                  Tässä lähellä olevalla joella, on ollut yksinäinen laulujoutsen. 

                        Linnulla on toisen siiven sulat vaurioituneet. Sulissa roikkui myös jäätä.

 Lintu vaikuttaa muuten hyvävointiselta. Joutsen ui joella, ja löytää ravintoa veden pohjasta. Onneksi joki virtaa ja pysyy vapaana, vaikka on ollut kovia pakkasia.

   Jotenkin laulujoutsen on ohittanut joessa olevan padon. Lintu oli nyt padon toisella puolella.

                                                          Ps. Aamulla oli -27.6°C

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

SILLÄ LAILLA! that way!

Se on sillä lailla, että ei kannata suunnitella yhtään seuraavan päivän tekemisiä. Sula mahdottomuus tällä hetkellä. Tämä päivä on taas hyvä esimerkki.

Skilloja sinisenään rinne.

Kotihoidon kanssa sovittiin, että isä menee tänään päiväkerhoon. Heidän hoitaja antaa aamulla lääkkeet, aamupalan, kuivittaa ja vahtii vaatteiden laiton. Sen jälkeen katsoo, että lähtee pikku bussiin, joka hakee kerholaiset.

Suunniteltiin eilen, että käydään ensin kaupassa, mennään sitten lämmittämään isälle ja äidille ja tekemään muitakin hommia.

Minun puhelin soi vähän 9 jälkeen aamulla, kun ajettiin autolla. Isää ei ollut näkynyt missään. Kuski ei ollut päässyt sisään, kun ovi oli lukossa. Aamun hoitajaa ei oltu saatu kiinni. Heillä oli hätä, oliko isälle käynyt jotakin. No, ei siinä auttanut muuta, kuin kurvata katsomaan.

 Ovet oli lukossa, ja isä makasi vaatteet päällä sängyllä. Sanottiin, että pitää lähteä kerhoon. Auto kävi hakemassa, mutta ei tavoittanut sinua. Nopeasti vaatteet päälle, ja isäntä kävi heittämässä isän kerhoon.

Päiväkeskuksen naiset olivat olleet hyvillään, kun isä oli tullut.
Tehtiin kotihommia, kun noin 10 aikaan kurvasi punainen auto pihaan. Aamuinen kotihoitaja tuli katsomaan tilannetta, hän oli ihan kauhuissaan mitä isälle on käynyt.

Totesin ettei, mitään hätää. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuski ei tavoita isää. Lupasi laittaa tietoa eteenpäin, ettei isä osaa lähteä yksin autolle, vaan tarvii perään katsojan.

Kotihoitajillakin kun on aina niin kiire, etteivät jouda yhdessä paikassa viipymään kovinkaan kauaa.
Saatiin käytyä pikaisesti kaupassa. Olin kotona 20min, ja singahdin hakemaan pojan pois pääsiäiskirkosta.

Sen jälkeen olikin taas mentävä isää vastaan, kun tulee kerhosta kotia.
Yhtä korkealentoa koko ajan!

Äiti pidetään nyt keskussairaalalla, koko hoitojen loppu ajan. Ensiviikon torstaina, on viimeinen sädehoito kerta, ja lääkäriringin tapaaminen. Syöminen onnistuu vieläkin huonosti. On saanut sentään nieltyä, laihaa velliä.

Tänään laittoivat äidille, olkapäähän jonkin letkun, kun käsien suonet ei kestä. Nyt ravinto menee tästä kohtaa suoneen. Oli kuulema kivulias laitto, kun ei meinanut mennä paikoilleen.

Outoa touhua! Ennen äidin operaatioon vientiä olisi ollut ruokailu, ja äiti odotti kovasti, kun oli nälkä.

Eivät antaneet mitään, eikä kukaan jättänyt jemmaan äidille mitään. Tinkimällä tinki kun tuli pois letkun laitosta jotakin syömistä.

 Jokin kiukkuinen vanhempi nainen oli tuonut vähän mehukeittoa, ja tokaissut ettei ole muuta.
Sama kiukkupussi oli tuonut myöhemmin ruokaa. Äiti oli sanonut syövänsä mehusopan myöhemmin lusikalla. Mutta tämäpä oli vienyt lusikan pois, ettei varmaankaan saa syötyä.

Pääosin hoitajat ja henkilökunta on ollut, kuulemma ihan kivoja. Mutta joka joukkoon mahtuu aina joku niuho.

Tarkoitus on huomenna mennä äitiä katsomaan, ja viedä mm. oma tyyny. Toivottavasti isä ei järjestä jotakin yllätystä.

Tämä postaus on tehty huhtikuussa 2014

PIKKUTIKKA The lesser spotted woodpecker (Dryobates minor)

 

Kohtasin pikkutikan paikassa, jossa en olisi ikinä uskonut näkeväni sitä. Iloinen yllätys! Kannatti lähteä sisältä ulos ja liikkeelle:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄITI JA ISÄ mon and dad mor og far 

Raparperit työntävät jo lehtiä maanpinnalle.


Niinhän siinä kävi, että jouduin sunnuntaina tilaamaan äidille ambulanssin.                                        

Lauantaista lähtien, ei saannut nieltyä sitäkään vähää ravintolisää, marjasoppaa ja mehua, kuin  aikaisemmin.
Kaikki mitä koitti ottaa tuli oksentaen ulos. Paksu sitkeä katkeamaton lima,
 hirveän kipeä kitalaki, kipeä ja turvoksissa oleva kieli, tekivät tehtävänsä.

 Säde hoitoa ei olisi ollut, kuin 7 päivää jäljellä.

Äiti voi todella huonosti sunnuntaina, pystyssä ei voinut olla ollenkaan,
 kun oksetti ja heikotti.

Ambulanssi vei ensin tähän lähelle sairaalaan, ja siirsi sitten myöhemmin Keskussairaalaan.

Eilisestä lähtien, on saanut osastolla ravintoa suoneen, 
pahoinvointilääkettä ja kunnon kipulääkettä.
Olo oli eilen vielä todella heikko.

Tänään kuulosti jo paljon paremmalta, ja tunsikin myös itse että voimat palautuu.
 Kielen turvotus on vähän laskenut. 
Sai myös jotakin ainetta jota laitetaan ruokailun jälkeen suuhun.
 Muodostaa suojaavan kalvon. 
Sai tänään syötyä moneen viikkoon ensimmäisen kerran puuroa!
 Äidin kitalaki on auki, eli sädehoito on aukaissut.

 Nyt sädehoitokertoja olisi jäljellä enää 5. 
Toivottavasti pitäävät osostolla niin kauan, kun on hoitoja, 
ja antaisivat sitten kerralla kunnon kipulääkkeet,
 ja suuta suojaavat aineet, että pystyy olemaan.

Minulla poksahtaa pää, kun on sata asiaa, jotka piti hoitaa.
Isälle tulee nyt kaupungilta hoitaja, joka antaa lääkkeet, katsoo vaipat,
 vaatteet, ja syömiset, kolme kertaa päivässä.
 Pelkona on, että lähtee lenkille yöllä, kun ei tiedä mikä aika päivästä on.

Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä tarvitse etsiä muutamaksi viikoksi hoitopaikkaa.

Koskahan helpottaa, että voitaisi elää normaalia perhe elämää, vain meidän perhe?

 Nyt on nelisen vuotta mennyt sitä rataa, että jommalle kummalle vanhemmistani, on tullut vakavia sairaus juttuja vuoronperään.
No ehkä sitten, kun olen eläkkeellä.

HALO

 

                                           Jippii! Pakkanen on lauhtunut:-)) Tänään -4°C 

                           Kävimme tänään aamulla, muutaman tunnin lähistöllä pilkillä:-))

                                                          Kaloja tuli hyvin:-))