Leinikkejä kasvoi isolla alueella. Mikähän leinikki?
Norjan puolella lumihuippuja. Kohta sinne.
Käytiin kysymässä luontokeskuksesta neuvoja. Kysyttiin mihin voi mennä kalalle. Meitä neuvottiin menemään kalalle tienviereen, jossa on levennys. Meressä voi kalastaa ilman lupia sanottiin.
Ajo hirvitti, pudotusta Suomen puolelta tulee kovasti. Tie on kapea, ja mutkainen. Rotko on kaiteen toisella puolella.
Tulli miehet katseli, mennen tullen meitä, ja morjestelivat.
Meille sattui huono tuuri, kun lähdettiin tulemaan alaspäin. Tietyö! Auto keräsi meitä letkaksi, ja johdatti tietyön kohdan ohitse. Muutamassa paikassa uusittiin asfalttia. Hidasti matkantekoa. Hyväpuoli siinä oli, ettei voinut pitää kovinkaan kovaa vauhtia.
Jäätiin kokeilemaan tähän kohtaan, mutta oli aivan liian matalaa. Saaliina vain rakkolevää.
Edellisenä päivän olisi ollut aurinkoista, mutta tänään satoi. Ei se mitään, pää asia että päästiin tänne.
Pilvet roikkuivat matalalla. Voi vain hämärästi nähdä valtavan kokoiset vuoret. Nyt meidän miehetkin tuumasi, että Ylläs on aika pienen näköinen.
Tässä tehdään simpukka tutkimuksia.
Rakkoleviä lojuu pitkin rantaa, haisevina mattoina. Hajuongelmaiselle tulee ihan oksettava olo. Levien haju jää nenään pitkäksi aikaa.
Ajettiin vähän matkaa eteenpäin, ja löydettiin hyvä kalapaikka. Auton sai kallion päälle. Meillä ei ollut hajuakaan millä voisi saada kaloja. Niinpä kokeiltiin jigejä, ja kirkkaita uistimia.
Vettä satoi kunnolla. Kalliot oli karmean liukkaat, hyvä kun uskalsi liikua. Poika liukui melkein veteen, ja isäntä meinasi mennä mukana, kun läksi auttamaan heppua.
Veden väri on ihan vihertävä.
Kallioille ilmestyi perhe, usean lapsen kanssa kalalle. Mies alkoi puhumaan englantia meille, mutta kohta selvisi, että he olivatkin suomalaisia.
Mies opasti meitä, millä saa kaloja. Uistin pitää olla painavahko ja lyijynvärinen.
Niitä olisi ollut myynnissä, Kilpisjärvellä urheiluliikkeessä. Hintakaan ei ollut päätä huimaava.
Rantoja pitkin liikkui isoeväinen kala, jota poika koitti sitkeästi kalastaa. Onneksi ei napannut. Oli pyöriäinen, joka jahtasi kaloja. Vähän keskemmällä näkyi lisää eviä pinnassa. Hieno näky!
Minunkin päänsärky, ja stressi helpotti, kun oltiin laskeuduttu Norjan puolelle.
Ei voi kun ihmetellä miten kaunista täällä on!
Kohta takaisin Kilpisjärvelle, ja ajo majapaikalle Äkäslompoloon. Tehtiin vain lyhyt reissu nyt. Päiväreissua ei viitsi tehdä, kun ajoihin menee sen verran aikaa.
Kilpisjärvellä ei ole kovinkaan hintavaa yöpyä, ainakaan siinä missä oltiin yötä.
Maisema kuin postikortti.
Tässä tien toisella puolella on museo. Ei tosin näy kuvassa.
Satamassa oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia.
Maisemat on aivan upeat! Minkälaista olisi ollut, jos ei olisi satanut. Ensi kesänä, pitää kuulema päästä pidemmäksi aikaa kalalle tänne.
Minun suosikki lintu! Mitähän asiaa sillä on?
Jäätikkö pilkottaa tuntureiden välissä.
Poika ei malttanut millään tulla rannalta, kun etsi simpukankuoria. Vähän aikaisemmin, vanhempi nainen, keräsi ämpäriin simpukoita tässä samalla kohtaa.
Haahkoja poikasineen lepäili isona parvina sataman vieressä.
Rantavehnä kasvaa isoina puskina rannoilla. Oulussa aikaisemmin ihmeteltiin, että mitä ihmettä heinää tämä on.
Valtava saderintama lähestyi meitä, kun oltiin ajamassa takaisin Äkäslompoloon. Yskomattoman pitkiä suoria teitä sai ajella. Olisipa tiet olleet vaan ilman kuoppia!
Huoneiston ikkuna näkymä. Vastapäisen talon seinusta on porojen suosikki nukkuma paikka. Toinen lymypaikka, on tämän talon käytävä, josta mennään pyykkihuoneeseen.
Perhosia vilisi kaikenlaisia. Mutta kun niitä kaikkia ei saa kuvattua, että pääsisi tunnistamaan jälkikäteen.
Pahus kun oltiin paria viikkoa liian aikaisessa lapissa. Lakat eivät olleet vielä läheskään kypsiä.
Untuva peltoa. Olisipa kiva olla jättiläinen, ja puhaltaa hahtuvat ilmaan. Olisi aikamoinen höytyvä sade.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti