LUMI PUTOAA PUUSTA! snow falls from the tree

 

                                                                   Helmikuun kuva.

                                                            Yöllä -3°C nyt +11°C

Hanhet ovat palaamassa tänne! Kanadanhanhia oli yhdellä pellolla. Iso metsähanhi aura lensi äsken meidän talon ylitse:-))

                             Meidän miehet näki eilen ensimmäisen sitruunaperhosen. 

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

TÄNÄÄN today

                                                              Helmikuun 2026 kuva.

Isä muutti syyskuussa 2015 asumaan hoivakotiin. Isä sytytteli hellaan tulia keskellä yötä. Heräili myös ihan mihin aikaan tahansa, ja oli sekaisin mikä päivä ja aika oli.

 Isälle tuli myös pissatulehduksia, jotka pisti hänet ihan sekaisin!

 Minulta loppui myös jaksaminen. Kotihoidon kanssa juttelimme, ja tulimme siihen tulokseen, että isän on parempi muuttaa paikaan missä saa hoivaa ympäri vuorokauden.

Kävimme ensin kaksi kertaa viikossa, isää katsomassa, ja veimme hänet ulkoilemaan. 

Isä liikkui vielä itse kävelysauvojen kanssa. Kerran minä sain puhelun, että isä oli karannut! Hän oli lähtenyt lenkille yksin.

 Hoivapaikan lähellä asuva ihminen oli jutellut isän kanssa. Hän oli arvannut, että nyt on asukas lähtenyt omille teilleen. Ystävällinen mies oli soittanut hoivapaikkaan, ja kysynyt, että puuttuuko sieltä asukas. Sen jälkeen oviin tuli toisenlaiset lukot, ja oviin tuli myös varmistukset, ettei kukaan osaa lähteä yksin ulos.

Minä hoidin vuosia isän asiat, ja menin hoivakotiin viemään puuttuvia lääkkeitä ym. 

Jossakin vaiheessa isä menetti liikuntakyvyn. Silloin kuljetimme isää rullatuolissa ulkona.

 Isän omahoitajat oli mukavia ihmisiä. Puhe oli muuttunut, sanat olivat mitä sattuu, mutta toimeen tultiin. 

Isä ilahtui aina kun tulimme, minulle hän sanoi sinä tulit! En tiedä luuliko isä minua äidikseni, vai tunsiko hän ihan oikeasti minut.

Lauantai 25. marraskuuta 2017
Kävimme isääni käyttämässä ulkona tänään. Isä istui erikoistuolissa ja nuokkui kun mentiin hoivapaikkaan. Pelästytti oikein kunnolla! Luulin, että nyt on liikuntakyky mennyt totaalisesti. Lääkäri oli suositellut tuolin käyttöä, kun isä ei pysy pystyssä tuolissa.

TÄNÄÄN today

 

                                                                     Helmikuun kuva.

Muutamana yönä on ollut pientä pakkasta. Joka päivä on pitänyt lämmitää vielä hellaa ja pystyuunia.

                                                          Tänään päivällä oli +3°C. 

                              Olimme ulkona useamman tunnin etsimässä kuvattavaa:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

JÄÄHYVÄISET HELMILLE

                                    Helmi pirteänä poseerasi takan päällä kameralle.

Helmi oli naapurin kissa, joka oli otettu eläinsuojeluyhdistykseltä. Naapurin vanha neiti menehtyi, ja omaiset olisivat lopettaneet kissan. Äiti oli välillä käynyt kissaa hoitamassa, kun naapuri oli matkoilla. Kissa siirtyi tien toiselta puolelta äidin ja isän luokse.


Tänään aamupäivällä mentiin isälle, antamaan Helmille syömistä. Ajetiin pihaan ja katsotiin, kun kissa makaa kaivonkannen alla oudossa asennossa, ja läähättää.

 Heti huomasi ettei kissan asiat ole hyvin. Joku oli ajanut Helmin päälle autolla!
 Nostin kissan syliin, ja kissa huusi kovasti. Helmi iski hampaansa minun peukaloon ja rimpuili. Kissaa sattui hirveästi. Sain laitettua Helmin auton takapenkille, jonne se jäi makaamaan paikoilleen. Helmin takajalat ei liikkuneet ollenkaan.

 Isäntä soitti eläinlääkärille saman tien. Minä koitin peukalon verentuloa saada lakkaamaan, samalla kun kaadoin peukalolle haavanpuhdistus ainetta.
 Lähdettiin saman tien viemään kissaa lääkärille. Isäntä sai Helmin nostettua syliin ja laittoi selälleen käsivarsille. Helmi ei huutanut yhtään, ilmeisesti asento ei sattunut.
Sisällä lääkäri totesi, että kissan selkäranka on murtunut, ja kissasta ei ole enää eläjäksi.

 Helmi sai ensin yhden rauhoittavan piikin, ja jonkun ajan päästä toisen. Kissa ei meinanut rauhoittua ollenkaan, ilmeisesti shokin takia. Kun Helmi viimein oli rauhallinen, lääkäri pisti viimeisen piikin, ja Helmi lopetti hengittämisen.

 Nyt Helmi on haudassa isän tontilla, eikä kissaa enää koske. Hirveä päivä! Kissaan ehti kiintyä ja Helmi oli vielä äidin kissa.

Kiitos vaan sinulle, joka ajoit kissan päälle. Olisit edes tullut ilmoittamaan että kissa jäi auton alle.

Minä sain jäykkäkouristuspiikin, tupun sormeen ja antibioottikuurin.

Isä oli sanonut kotihoidon ihmisille, että me olimme ampuneet kissan!! Ihmettelin, mistä hän sellaista oli saanut päähän! No, muistisairas ei ihan kaikkea tajua.

Luulen, että Helmi oli ollut jonkin pihassa olevan auton alla, kun se oli lähtenyt pihasta pois. Kotihoidon ihmisiä, kävi pihassa monta kertaa päivässä.

KIITOS KOMMENTEISTA. KOMMENTIT OVAT MENNEET ALKUPERÄISEEN JUTTUUN.

SININEN JA VALKOINEN blue and white

 

                                                                    Helmikuun kuva.

Tylsiä päiviä! Kävimme huvi ajelemassa autolla. Ensin tarkistimme muuttolintujen tilanteen. Sen jälkeen kävimme syömässä naapurikaupungissa:-))

 Iso parvi muuttavia hanhia lensi taivaalla, ja muutamassa kohdissa oli metsäkauriita pellolla.

MAANANTAI Monday

 

                                                                       Helmikuun kuva.

                                                              Tänään on pilvistä +3°C

                                                   Säätiedotus lupaa räntäsadetta illalle.

IHANAA SUNNUNTAITA Have a wonderful Sunday!

 

                                                                   Helmikuun kuva.

                                                        Tänään aurinko paistaa +9°C

HELMIKUUN MAISEMAKUVA February landscape photo

 

                                                        Kuvanottohetkellä -26°C

                                   Täällä on taas ollut mahdottomasti maanjäristyksiä!

Torstaina illalla oli oikein kunnon pamahdus lähellä! Nyt on ollut joka päivä järistyksiä. Emme ole talon tärähtelyä tunteneet, mutta kovan ukkosen kuuloista pamahtelua on tämän tästä. 

Järähtelyä kestää varmaan taas pitkään. Tämä on sellaista aluetta, jossa esiintyy paljon ja pitkään järistyksiä. 

PIHAN KARVAINEN VIERAS furry guest in the yard

 

Eräänä hemikuun kylmänä aamuna (-27°C), siirsin ikkunaverhoa pois olohuoneen ikkunan edestä.

 Ensin en tajunnut mitä silmät näkivät! Kävin kiireesti hakemassa kameran, ja herätin meidän miehet. Rusakko The European hare (Lepus europaeus) oli tullut jossakin vaiheessa suojaan tuijien alle. ( Matkaa taloon on noin kaksi metriä ). 

Kävimme koko päivän kurkistamassa ikkunan takana, vieläkö eläin nukkuu tuijan suojassa. Rusakolla oli silmät kiinni, välillä se aukaisi silmät. Odottelin, koska jänis lähtee paikalta pois, mutta sillä ei ollut mikään kiire. 

Iltapäivällä rusakko putsasi tassuja. Lumi oli sulanut eläimen tassujen alta, ja tassuissa oli jäätä. Putsaus tuokion jälkeen, jänis jatkoi unia.

Ilta 18 aikaan, ulkona oli sen verran pimeää, että vedin taas verhot ikkunan eteen. Rusakko havahtui liikkeeseen. Se nosti korvia ja päätä, ja lähti vihdoinkin pois paikalta. 

Olipa hauska tapaus! Ilmeisesti tuossa oli lämmin ja turvallinen paikka viettää päivä.

Ps. Oletteko jo nähneet muuttolintuja? Lunta on vielä paljon maassa, mutta joitankin lintuja on jo tullut takaisin. Kiuruja, töyhtöhyyppiä, kalalokki, kottarainen, harmaalokki, ja tänä aamuna sepelkyyhky. Mustarastaita on ollut koko talven, mutta niiden määrä on lisääntynyt.

JÄLKIÄ ETSIMÄSSÄ looking for traces

 

Löysimme mielenkiintoiset jäljet metsässä! Olemme ihmetelleet missä kaikki saukot ovat, kun niitä ei näe tuossa lähellä olevassa joessa. 

Eihän niitä näe, kun ne kulkevat keskellä metsää!

Saukko on tullut pitkän matkan yläpuolen metsää, laskenut ojaa pitkin tielle. Tieltä se on kääntynyt tähän suljetulle tienpätkälle. Matka jatkuu ojia pitkin oikealla puolella olevaa tiheikköä.

Seuraavat saukon jäljet tulevat vajaan kilometrin päästä suolta. Eläin on ylittänyt tien, ja liukunut tieltä metsän puolelle.

Nyt ei meidän pidä hirveästi hämmästyä, jos saukko tulee metsässä vastaan:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

TÄMÄ PÄIVÄ

Tämä keskiviikko oli sellainen, että sen olisi voinut jättää välistä pois.

Puhelin soi muutaman minuutin yli 7, soitto tuli 020 alkuisesta numerosta. Ihmettelin mitähän on käynyt. Isän "lomapaikasta" soitettiin, ajattelin että onko isälle sattunut jotakin kun tähän aikaa soitetaan. Onneksi olikin kyseessä loppuneesta insuliinipiikistä. Lupasin tuoda kun kerkeän.

Vedin ulkovaatteet päälle ja laitoin kengät jalkaan, käsineitä en laittanut käteen. Läksin hakemaan sanomalehteä postilaatikosta, niin kuin joka aamu.
 Astuin rappuselle ja hipaisin kädellä kaidetta, ilma oli lämpöisen tuntuinen, ja silloin minua vietiin.
Hemmetti kun tulin selällään meidän jyrkät ulkorappuset alas. Päädyin rappurallin viereen lumelle.

Sattui niin perusteellisesti!!

 Onneksi tuuletusikkuna oli auki, ja isäntä kuuli kun vaikerroin maassa.
Vedet tuli silmistä, ja hetkeen en saanut henkeä, tuntui kun keuhkoista olisi puristettu kaikki ilma pois.
Vasempaan kämmeneen, kyynärpäähän, kylkeen, alaselkään, peffaan, lonkkaan, ja nilkkaan sattui kunnolla. Niska tärähti, leuka ei liiku, vasenta kipeää olkapäätä ei voi liikutella, ja vasen reisilihas ei kestä liikuttelua.
En tiedä löinkö päätä, mutta vasen puoli päästä on hellä.

Rappusille tuli välittömästi suolaa, minun römähdyksen jälkeen.

Pakko oli lähteä viemään isälle insuliinia hoitopaikkaan. Koko päivä on ollut vaikea liikkua ja liikuttaa kättä. Huomenna sitä ollaan vielä kipeämpiä.

TIISTAIN AJELULLA Tuesday ride

 

                                  Helmikuun valokuva, portilta tien toiselle puolelle.

Kävimme kiertämässä lintujen havaintopaikkoja. Ajoimme merenrannalle. Virtapaikat oli vielä vahvassa jäässä. Yksinäinen isokoskelo, ui pienessä avoimessa vedessä, erään sillan luona. 

Yksi harmaalokki lensi taivaalla, ja lukematon määrä nakkoja tienvarsilla. 

Maaruokintapaikalla paljon talitiaisia, sinitiaisia, vihervarpusia, punatulkkuja, pyrstötiaisia ja mustarastaita. Mutta näitä lintuja näkee myös meidän pihassa. 

Ei mitään muuta mielenkiintoista nähtävää vielä. 

 Meren läheisyydessä oli sakea sumu ja tuuli +1°C.  

Täällä kotona aurinko paistaa auringossa +9°C

KÄNNYKKÄ OSTOKSILLA mobile phone shopping

 

                                                                  Helmikuun kuva.

                                                          Tänään sataa vettä! +4°C

Kävimme äsken kaupassa. Nuori mies joutui ostamaan uuden puhelimen. Muutama viikko sitten puhelin kastui, kun hän tippui jäiden läpi jokeen.

 Vanha kännykkä vietiin heti korjausliikkeeseen, mutta siellä ei olleet innokkaita korjaamaan puhelinta. 

Eräässä liikkeesä näkyi netissä, että vanha puhelin käy vaihdossa, hyvitys on 200€. 

Nuori mies kysyi ottaako liike vaihdossa vanhan kastuneen puhelimen. Vastaus oli että ei! Kun hän sanoi lukeneensa netistä, että puhelin käy vaihtoon, myyjä otti vanhan kännykän vaihdossa.

 Puhelimen hinnasta olisi saanut vielä useampi satanen hintaa alemmaksi, jos olisi ottanut heidän liittymän. 

Kummallisen paljon kännyköissä on ilmaa hinnoissa. Tosi tarkkana saa olla mistä ostaa puhelimen.  

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

JOULUKUU 2014 

Kaiken äidin poismenon aiheuttaman surun ja hässäkän, ja muistisairaan isän juttujen seassa, on omat sairaudet ja vaikeudet pakko ollut kärsiä hiljaa mielessä ja valvoa öisin. Välillä tuntuu kuin sekoaisi, paniikki koittaa nostaa päätään kun jäät yksin.

Tänään kirkonkellot soittivat viidentoista minuutin ajan, hyvää matkaa äidille. Huomenna jätetään perhepiirissä hyvästit äidille. Rankkaa tulee olemaan kaikille.

TAMMIKUU 2015

On se kumma, kun vatsassa koittaa olla jatkuvasti pieni paniikinpoikanen. Pahinta on öisin, ja kun olet yksin. Äidin pois meno, ja isän asiat pyörivät koko ajan mielessä. Tosi vaikeaa on laittaa äidin vaatteita pois. Isä on onneksi viikon " lomalla", ei tarvitse hänen arkea tehdä, oman lisäksi.
 Tunnen tosi huonoa omaatuntoa, kun kaiken maailman asiat pyörii mielessä, eikä pysty asioihin kunnolla syventymään. Mutta ehkä tämäkin tilanne, mikä on nyt, helpottaa jossakin vaiheessa.

KISSAMAISTA

                                                                  HELMI Äidin kissa.

METSÄKAURIS The roe deer (Capreolus capreolus)

 

                                               Aamulla -6°C tällä hetkellä +6°C

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA! Have a nice weekend

 

                                                    Saukko on kävellyt ojassa.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄIDIN MUISTOLLE

Suunnatomasti kaivaten, ja äidin muistoa kunnioittaen. Suru on nyt vahvana läsnä, mutta muistot eivät ikinä häviä.

Tämä postaus on tehty joulukuussa 2014

Minua pelotti mennä usein äitiä katsomaan, kun hän oli viimeisiä aikoja elossa. Puhuin eräälle hoitajalle pelosta. Hän sanoi, että sama äiti hän on kuin aikaisemmin, ei tarvitse pelätä. 

Muutamaa päivää ennen itsenäisyyspäivää, äiti sanoi, että hän istuu sängyllä ja katselee linnan juhlia.

Seuraavana päivänä meidän mennessä katsomaan häntä, äiti oli siirretty toiseen huoneeseen. Huoneessa paloi kynttilä.

(Edellisenä päivänä lääkäri sanoi minulle, hän on se joka päättää lääkkeistä. En minä ollut puhunut mitään lääkityksestä. Sanoi myös minulle, tajuatko, että äitisi tulee tukehtumaan, kun kasvain painaa henkitorvea. Sitten hän sanoi itsekseen, että hänhän voi! Minulle ei selvinnyt mitä tarkoitti).

Äiti rauhoitettiin lääkkeillä! Muutamien päivien aikana, hänelle nousi kuume. Nesteytys lopetettin. 

Kahdeksas päivä minulle soitettiin illalla, että äiti on nukkunut pois.

Lähdimme nopeasti katsomaan häntä. Äiti oli vielä lämmin, kun silitin hänen poskea, ja toivotin hyvää matkaa.

Onneksi isä oli hoidossa, ettei meidän tarvinnut hänestä huolehtia.

LAULUJOUTSEN The whooper swan (Cygnus cygnus)

 

                                                                  Laulujoutsen joella.

                                                                Ps. Kuuntele äänellä.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

METSÄ

Päin mäntyjä menee kaikki! Iloiset joulun odotukset on unohdettu. Äiti on nyt niin huonossa kunnossa. Aivan hirveä käydä katsomassa häntä, ja huomata miten kunto heikkenee.

Hemmetin kielisyöpä! Haava kielessä, joka ei parantunut. Hammas jossa paikka ei pysynyt. Kävi vielä yksityisellä hammaslääkärillä, vähän ennen kun haava ilmestyi. Kuinka moni hammaslääkäri tutkii asiakkaan suun, kun käydään hampaiden takia lääkärissä! Kyllä se on omien kokemuksien mukaan, että siellä korjataan vain se hammas joka oireilee, tai joka on lohjennut.

SORSA SALSAA duck salsa

 

                                                               Ps. Kuuntele äänellä:-))

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄITI

Kyllä tarvii ihmetellä sairaalan loistavaa asiakaspalvelua nyt tänä iltana.

Äiti on neljännen sytostaattihoidon jälkeen ollut huonona. Normaalisti kahden viikon jälkeen alkaa helpottamaan. Mutta nyt kunto on vaan mennyt huonommaksi. Syödä ei voi mitään, päästä heittää, puhuu mitä sattuu, ja on veltto olo ym.

Antibiootti kuurin sai yli viikko sitten, joka olisi pitänyt syödä jo. Äiti ei ole syönyt antibiootteja eikä muitakaan lääkkeitä. Suuttuu kun huomauttaa.

 Aamuisin on meillä mennyt muutaman tunnin, kun on tehnyt vanhempien kotihommia, ja koittanut äitiä saada laittamaan vaatteet päälle, nousemaan sängystä ylös, ja saada laittamaan suuhun jotakin
nestemäistä.

Eilen oli kiva yllätys siivota löysän mahan jälkiä ympäri tupaa. Onneksi isäntä tekee suurimman osan hommista, vaikka periaatteessa anopin auttaminen ei kuulu hänelle.

Aamulla meinattiin, että tilataan ambulanssi hakemaan äiti, mutta sitten päätettiin että katsotaan vielä tämä päivä.

Hätyytin äidin siskoa vuorostaan apuun, käymään katsomassa äitiä, ja antamaan jotakin keitonlientä syömiseksi. Itse en voi olla koko päivää vanhempien luona.

Siskonsa soitti joskus kolmen tienoilla että äiti vaan vapisee. Kun olin vähän aikaisemmin puhunut äidin kanssa puhelimessa, selosti hiihdoista jotakin ihan omiaan. Hän ei ollut osannut vastata puhelimeen kun soitin, sanoi sisko.

Pakko oli tilata ambulanssi. Auto tulikin joskus ennen 16.00. Yleensä ambulanssilla viedään ensiapuun hoitoon. Ajattelin että mistähän saan tietoa missä äiti on, onko viety Keskussairaalaan vai onko paikkakunnalla. Äidin puhelimeen en soittanut, kun puhelimeen vastaaminen ei nyt oikein onnistu.

No, minäpä meinasin että soitan päivystyksen/ ensiavun puhelimeen ja kysyn, kun ei ollut autoa käytössä. Kuppasin 50min puhelimessa laskematta puhelinta alas, puhelimessa kuului vaan että olet jonossa. Enkä päässyt lävitse. Hermot meni! Kuka maksa 020 alkuisen puhelinlaskun?

Pakko oli kysyä saanko kyydin käymään katsomassa missä äiti on. Kyyti onnistuikin onneksi.

Menin ensiavun ovista sisään. Missään ei näkynyt ketään.

 Lauma tummansinipukuisia hoitsuja oli ruokailemassa yhdessä huoneessa. Häiritsin yhtä ihmistä ja kysyin missä äiti mahtaa olla. Lupasi kysyä. Kohta yksi ynseä nainen tuli näyttämään missä äiti oli.

Olikin yhteispäivystyksen puolella!

Onneksi sentään huoneessa ja sängyssä. Hoitsu ei voinut sanoa mitään muuta kun että äiti jää johonkin osastolle, jota he eivät tiedä.

Tulehdusarvot kuulema koholla, kaliumarvot hirveän alhaalla, ja ilmeisesti sydänkohtaus käynnissä, josta äiti ei tiennyt mitään. Hirveää ajatella mitä olisi käynyt jos en olisi tilannut ambulanssia! Kerkesin kahtena päivänä antamaan kaliumlääkettä kotona, kun sain tietää ettei äiti syö niitä lääkkeitä.

Ruokatauolta häiritty hoitaja ei edes suostunut kuuntelemaan, kun meinasin sanoa lääkkeistä. Lääkkeitä ihan liikaa kun paino on tippunut yli 30 kg. Verenpainelääkkeitä hirveästi käytössä.
 Tänä aamuna verenpaine oli tosi matalalla ilman lääkkeitä. Ei mikään ihme jos heittää lisää, kun karmea määrä lääkkeitä syötävänä.
Toivottavasti äiti on sen verran tolkuissaan että itse tajuaa sanoa lääkkeistä.

 Kysyin toiselta hoitajalta mistä äitiä voi kysyä huomenna. Pitää kuulema soittaa siihen 601 loppuiseen päivystyksen/ ensiavun numeroon.

 Sanoin että odotin melkein tunnin puhelimessa, enkä päässyt läpi. Nyt huomenna on ainoa keino soittaa läpi osastot ja kysyä onko siellä äidin niminen potilas. Ihan peestä koko touhu!

 Äiti sai nestettä ja antibioottia suoneen. Keuhkokuva oli otettu. Naama oli ihan punainen, ja puhe mitä sattuu. Sanoin että nyt on pakko lähteä kun kuski odottaa. 18. 20 olin takaisin kotona. Onpahan mielenrauha kun tietää että äiti on hoidossa.

Toivottavasti kaikki on kunnossa.

Viimeksi kun äiti kävi koko vartalokuvissa, tulokset oli hyviä. Hoito oli tehonnut. Keuhkoputkessa, ja kaulalla olevia kasvaimia ei enää ollut, ja kaulalla oli enää yksi joka sekin oli pienentynyt.

Kaikki tämä on ollut tosi rankkaa, kun en ole itsekkään kunnossa. Mutta ehkä se kohta helpottaa, kun näillä näkymin ei ole enää kuin kaksi hoito kertaa.

Kaikki ei todellakaan ole kunnossa! Äiti siirrettiin keskussairaalaan, kun tuli niin kova turvotus ettei henki kulkenut. Sai kortisonia ja antibioottia suoneen ym. Keskussairaalassa selvisi, että lokakuun käynnin jälkeen, nieluun oli kasvanut syöpäkasvaimia, jotka painavat kurkkua. Eilen tuli vielä tähän mennessä pahin puhelinsoitto lääkäriltä. Lääkäri suositteli ettei jatketa enää hoitoja. On  tähän mennessä saanut vahvinta hoitoa, joka ei auttanut kuin kolme kuukautta. Tästä toisesta hoidosta tulee vieläkin kipeämmäksi kuin mitä on ollut. Sanoin että keskustelee äidin kanssa mitä mieltä on, kestääkö hän enää hoitoja. En tiedä mikä hänen päätös oli, kun ei ole päästy puheisiin. Siirtoa on odoteltu terveyskeskuksen sairaalaosastolle. Itkettää jatkuvasti, ja pelottaa hirveästi. Maha on solmussa, ja pää poksahtaa. Puhelin kun soi, odottaa sitä kaikkein pahinta soittoa.