TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄIDIN MUISTOLLE

Suunnatomasti kaivaten, ja äidin muistoa kunnioittaen. Suru on nyt vahvana läsnä, mutta muistot eivät ikinä häviä.

Tämä postaus on tehty joulukuussa 2014

Minua pelotti mennä usein äitiä katsomaan, kun hän oli viimeisiä aikoja elossa. Puhuin eräälle hoitajalle pelosta. Hän sanoi, että sama äiti hän on kuin aikaisemmin, ei tarvitse pelätä. 

Muutamaa päivää ennen itsenäisyyspäivää, äiti sanoi, että hän istuu sängyllä ja katselee linnan juhlia.

Seuraavana päivänä meidän mennessä katsomaan häntä, äiti oli siirretty toiseen huoneeseen. Huoneessa paloi kynttilä.

(Edellisenä päivänä lääkäri sanoi minulle, hän on se joka päättää lääkkeistä. En minä ollut puhunut mitään lääkityksestä. Sanoi myös minulle, tajuatko, että äitisi tulee tukehtumaan, kun kasvain painaa henkitorvea. Sitten hän sanoi itsekseen, että hänhän voi! Minulle ei selvinnyt mitä tarkoitti).

Äiti rauhoitettiin lääkkeillä! Muutamien päivien aikana, hänelle nousi kuume. Nesteytys lopetettin. 

Kahdeksas päivä minulle soitettiin illalla, että äiti on nukkunut pois.

Lähdimme nopeasti katsomaan häntä. Äiti oli vielä lämmin, kun silitin hänen poskea, ja toivotin hyvää matkaa.

Onneksi isä oli hoidossa, ettei meidän tarvinnut hänestä huolehtia.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

METSÄ

Päin mäntyjä menee kaikki! Iloiset joulun odotukset on unohdettu. Äiti on nyt niin huonossa kunnossa. Aivan hirveä käydä katsomassa häntä, ja huomata miten kunto heikkenee.

Hemmetin kielisyöpä! Haava kielessä, joka ei parantunut. Hammas jossa paikka ei pysynyt. Kävi vielä yksityisellä hammaslääkärillä, vähän ennen kun haava ilmestyi. Kuinka moni hammaslääkäri tutkii asiakkaan suun, kun käydään hampaiden takia lääkärissä! Kyllä se on omien kokemuksien mukaan, että siellä korjataan vain se hammas joka oireilee, tai joka on lohjennut.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

ÄITI

Kyllä tarvii ihmetellä sairaalan loistavaa asiakaspalvelua nyt tänä iltana.

Äiti on neljännen sytostaattihoidon jälkeen ollut huonona. Normaalisti kahden viikon jälkeen alkaa helpottamaan. Mutta nyt kunto on vaan mennyt huonommaksi. Syödä ei voi mitään, päästä heittää, puhuu mitä sattuu, ja on veltto olo ym.

Antibiootti kuurin sai yli viikko sitten, joka olisi pitänyt syödä jo. Äiti ei ole syönyt antibiootteja eikä muitakaan lääkkeitä. Suuttuu kun huomauttaa.

 Aamuisin on meillä mennyt muutaman tunnin, kun on tehnyt vanhempien kotihommia, ja koittanut äitiä saada laittamaan vaatteet päälle, nousemaan sängystä ylös, ja saada laittamaan suuhun jotakin
nestemäistä.

Eilen oli kiva yllätys siivota löysän mahan jälkiä ympäri tupaa. Onneksi isäntä tekee suurimman osan hommista, vaikka periaatteessa anopin auttaminen ei kuulu hänelle.

Aamulla meinattiin, että tilataan ambulanssi hakemaan äiti, mutta sitten päätettiin että katsotaan vielä tämä päivä.

Hätyytin äidin siskoa vuorostaan apuun, käymään katsomassa äitiä, ja antamaan jotakin keitonlientä syömiseksi. Itse en voi olla koko päivää vanhempien luona.

Siskonsa soitti joskus kolmen tienoilla että äiti vaan vapisee. Kun olin vähän aikaisemmin puhunut äidin kanssa puhelimessa, selosti hiihdoista jotakin ihan omiaan. Hän ei ollut osannut vastata puhelimeen kun soitin, sanoi sisko.

Pakko oli tilata ambulanssi. Auto tulikin joskus ennen 16.00. Yleensä ambulanssilla viedään ensiapuun hoitoon. Ajattelin että mistähän saan tietoa missä äiti on, onko viety Keskussairaalaan vai onko paikkakunnalla. Äidin puhelimeen en soittanut, kun puhelimeen vastaaminen ei nyt oikein onnistu.

No, minäpä meinasin että soitan päivystyksen/ ensiavun puhelimeen ja kysyn, kun ei ollut autoa käytössä. Kuppasin 50min puhelimessa laskematta puhelinta alas, puhelimessa kuului vaan että olet jonossa. Enkä päässyt lävitse. Hermot meni! Kuka maksa 020 alkuisen puhelinlaskun?

Pakko oli kysyä saanko kyydin käymään katsomassa missä äiti on. Kyyti onnistuikin onneksi.

Menin ensiavun ovista sisään. Missään ei näkynyt ketään.

 Lauma tummansinipukuisia hoitsuja oli ruokailemassa yhdessä huoneessa. Häiritsin yhtä ihmistä ja kysyin missä äiti mahtaa olla. Lupasi kysyä. Kohta yksi ynseä nainen tuli näyttämään missä äiti oli.

Olikin yhteispäivystyksen puolella!

Onneksi sentään huoneessa ja sängyssä. Hoitsu ei voinut sanoa mitään muuta kun että äiti jää johonkin osastolle, jota he eivät tiedä.

Tulehdusarvot kuulema koholla, kaliumarvot hirveän alhaalla, ja ilmeisesti sydänkohtaus käynnissä, josta äiti ei tiennyt mitään. Hirveää ajatella mitä olisi käynyt jos en olisi tilannut ambulanssia! Kerkesin kahtena päivänä antamaan kaliumlääkettä kotona, kun sain tietää ettei äiti syö niitä lääkkeitä.

Ruokatauolta häiritty hoitaja ei edes suostunut kuuntelemaan, kun meinasin sanoa lääkkeistä. Lääkkeitä ihan liikaa kun paino on tippunut yli 30 kg. Verenpainelääkkeitä hirveästi käytössä.
 Tänä aamuna verenpaine oli tosi matalalla ilman lääkkeitä. Ei mikään ihme jos heittää lisää, kun karmea määrä lääkkeitä syötävänä.
Toivottavasti äiti on sen verran tolkuissaan että itse tajuaa sanoa lääkkeistä.

 Kysyin toiselta hoitajalta mistä äitiä voi kysyä huomenna. Pitää kuulema soittaa siihen 601 loppuiseen päivystyksen/ ensiavun numeroon.

 Sanoin että odotin melkein tunnin puhelimessa, enkä päässyt läpi. Nyt huomenna on ainoa keino soittaa läpi osastot ja kysyä onko siellä äidin niminen potilas. Ihan peestä koko touhu!

 Äiti sai nestettä ja antibioottia suoneen. Keuhkokuva oli otettu. Naama oli ihan punainen, ja puhe mitä sattuu. Sanoin että nyt on pakko lähteä kun kuski odottaa. 18. 20 olin takaisin kotona. Onpahan mielenrauha kun tietää että äiti on hoidossa.

Toivottavasti kaikki on kunnossa.

Viimeksi kun äiti kävi koko vartalokuvissa, tulokset oli hyviä. Hoito oli tehonnut. Keuhkoputkessa, ja kaulalla olevia kasvaimia ei enää ollut, ja kaulalla oli enää yksi joka sekin oli pienentynyt.

Kaikki tämä on ollut tosi rankkaa, kun en ole itsekkään kunnossa. Mutta ehkä se kohta helpottaa, kun näillä näkymin ei ole enää kuin kaksi hoito kertaa.

Kaikki ei todellakaan ole kunnossa! Äiti siirrettiin keskussairaalaan, kun tuli niin kova turvotus ettei henki kulkenut. Sai kortisonia ja antibioottia suoneen ym. Keskussairaalassa selvisi, että lokakuun käynnin jälkeen, nieluun oli kasvanut syöpäkasvaimia, jotka painavat kurkkua. Eilen tuli vielä tähän mennessä pahin puhelinsoitto lääkäriltä. Lääkäri suositteli ettei jatketa enää hoitoja. On  tähän mennessä saanut vahvinta hoitoa, joka ei auttanut kuin kolme kuukautta. Tästä toisesta hoidosta tulee vieläkin kipeämmäksi kuin mitä on ollut. Sanoin että keskustelee äidin kanssa mitä mieltä on, kestääkö hän enää hoitoja. En tiedä mikä hänen päätös oli, kun ei ole päästy puheisiin. Siirtoa on odoteltu terveyskeskuksen sairaalaosastolle. Itkettää jatkuvasti, ja pelottaa hirveästi. Maha on solmussa, ja pää poksahtaa. Puhelin kun soi, odottaa sitä kaikkein pahinta soittoa.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

PILVIÄ clouds

                                               Taivaalla oli jännän näköisiä pilviä.

Äidin leikkaushaava tulehtui pahasti, ja tulehdusarvot nousivat pilviin.
 Sairaalassa oli vaihteeksi muutaman päivän tiputuksessa.

 Ensinmäinen sytostaattihoito piti siirtää viikolla. Nyt sai solumyrkkyä suoneen. Kaikki pelättiin miten kamalan kipeäksi hän tulee. Solumyrkky ei tehnyt edes huonoa oloa.

Seuraava hoitosatsi on muutaman viikon päästä. Väliaika syödään tabletteina solumyrkkyä.
 Kolme päivää meni loistavasti, sitten nousi verensokerit pilviin. Sokerin nousu ja luultavasti tabletit jättivät hontelon olon, ja pahoinvoinnin.

 Huono syöminen ja liikkumattomuus tekivät puolestaan ongelmia vatsaan, jota kävi eilen illalla sairaalassa purkamassa.

On se niin, että koko ajan saa olla varpaillaan. Lisänä isän asiat.

Tämä postaus on tehty syyskuussa 2014

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

14 JA 15 MATKAPÄIVÄ 14 - 15 day of travel

Seuraavana aamuna puhelin soi kello 8, olin iloinen kun äiti soitti. Eli ei ole kovin heikossa kunnossa.

Huomenien jälkeen sanoi, käyneensä lääkärin luona. Lääkärillä ei ollut kovin hyvää kerrottavana.
Syöpä pateja ei ollut pystynyt kaikkia poistamaan. Poisti kaulan puolelta kolme imusolmuketta, mutta kaikki jotka olivat niskan puolella, jää ottamatta pois. Syyksi sanoi, että pää, käsi, ja suu olisi jäänyt roikkumaan.
Hemmetin hemmetti mikä paukku! Lääkäri oli suositellut psykologilla käyntiä, ja sovittiin, että äiti käy juttelemassa.
 Leikannut lääkäri sanoi, että hän ei pysty enää tekemään mitään. Seuraavaksi järjestetään syöpälääkärille aika. Kun olin lopettanut puhelun, puhkesin itkemään, ja poika perässä. Eihän se itku mitään auta, mutta ei voi mitään muutakaan tehdä. Niin kuin ihan alussa sanoivat lääkärit, että tauti on mahdollista voittaa. Pakko on vielä kokeilla sytostaattihoito.

 Syöpälääkärille tulikin aika samalle iltapäivälle. Oli sanonut että ei ole vielä viimeisiä päiviä. Nyt kokeillaan sytostaattihoitoa. Hoidot annetaan kolmen viikon välein. Nyt kun on vasta leikattu, ei pysty vielä aloittamaan hoitoa, mutta viikon päästä olisi ensinmäinen hoito.

Mietittiin keskeytetäänkö loma, vai jatketaanko. Päätettiin sitten pojan takia jatkaa lomaa vielä ne muutamat päivät. Pätkääkään ei ollut loma tunnelmia uutisten jälkeen.

Postipakettia ei ollut tullut vielä perille.

Seuraavana aamuna keksittiin, että lähdetään käymään Aurinkotuvalla. Ajatukset pyörii muuten koko ajan äidissä. Äiti soittikin, ja sanoi pääsevänsä kotia. Oli saanut suoneen antibioottia reilun vuorokauden. Laitoin äidin siskolle viestiä, että menee katsomaan illalla, miten äiti pärjäilee.

Isäntä soitti Oulun postiin, ja kysyi paketin kohtaloa. Joo paketti on tänään perillä, ja kotiovella.
Sanottiin että siinä on pilaantuvaa tavaraa, eikä voi jättää viikonlopun ylitse seisomaan.

Aurinkotuvalla oli kiva käydä taas muutaman vuoden tauon jälkeen.

Poro vasoineen lähti karkuun, kun tultiin pihalle.

Ikivanhoja suksia, oli ripustettu laavun seinille.

Aurinkoinen portti.

Kivat hiihtelijät.

Moottorikelkkailua kesäkelillä.

Pippurikasoja.

Kuljettiin suon ylitse metsän puolelle.

Elukat oli heti kimpussa!

Tässä samassa metsässä, oli muutama vuosi sitten iltarastit.

Dinosaurus metsässä!

Punainen kivi.

Poro vasoineen oli ilmestynyt suolle.

Mentiin Aurinkotuvan toiselle puolelle.

Ylläs näkyy tosi kauas.

Lakkoja.

Lakkoja oli ihan hirveästi mättäillä, mutta ihan raakoja vielä.

Viikko myöhempää kun oltaisi oltu täällä, lakkoja olisi saanut hyvin.

Sisilisko pilkistää kasvillisuudesta.

Reilu desi saatiin lakkoja.

Kypsiä mustikoita.

Isäntä soitti taas paketin perään. Nyt sanottiin. ettei paketti ehdi perille tänään! Ärräpäät lenteli. Paketti on vasta maanantaina iltapäivällä perillä. Kotona on pitkälti yli +30C lämmintä.
Siinä menee rahallista arvoa n.200€ hukkaan, kun tavara pilaantuu. Meitä kehoitettiin tekemään vahinkoilmoitus. Ei kannata luottaa mitä sanotaan, kun postia lähettää.

Pakko oli taas ajaa Muonioon, hakemaan poroa, ja kalaa. Kilpisjärven lihoja ei saa mistään. Harmittaa ihan suunnattomasti.
Se on koitettava jollakin konstilla saada, lihat ja kala perille, oman auton kyydissä.

Muoniosta tullessa nähtiin tiellä, näin komeita poroja.

Äiti oli kotona, ja siskonsa oli onneksi käymässä.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

SILLÄ LAILLA! that way!

Se on sillä lailla, että ei kannata suunnitella yhtään seuraavan päivän tekemisiä. Sula mahdottomuus tällä hetkellä. Tämä päivä on taas hyvä esimerkki.

Skilloja sinisenään rinne.

Kotihoidon kanssa sovittiin, että isä menee tänään päiväkerhoon. Heidän hoitaja antaa aamulla lääkkeet, aamupalan, kuivittaa ja vahtii vaatteiden laiton. Sen jälkeen katsoo, että lähtee pikku bussiin, joka hakee kerholaiset.

Suunniteltiin eilen, että käydään ensin kaupassa, mennään sitten lämmittämään isälle ja äidille ja tekemään muitakin hommia.

Minun puhelin soi vähän 9 jälkeen aamulla, kun ajettiin autolla. Isää ei ollut näkynyt missään. Kuski ei ollut päässyt sisään, kun ovi oli lukossa. Aamun hoitajaa ei oltu saatu kiinni. Heillä oli hätä, oliko isälle käynyt jotakin. No, ei siinä auttanut muuta, kuin kurvata katsomaan.

 Ovet oli lukossa, ja isä makasi vaatteet päällä sängyllä. Sanottiin, että pitää lähteä kerhoon. Auto kävi hakemassa, mutta ei tavoittanut sinua. Nopeasti vaatteet päälle, ja isäntä kävi heittämässä isän kerhoon.

Päiväkeskuksen naiset olivat olleet hyvillään, kun isä oli tullut.
Tehtiin kotihommia, kun noin 10 aikaan kurvasi punainen auto pihaan. Aamuinen kotihoitaja tuli katsomaan tilannetta, hän oli ihan kauhuissaan mitä isälle on käynyt.

Totesin ettei, mitään hätää. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuski ei tavoita isää. Lupasi laittaa tietoa eteenpäin, ettei isä osaa lähteä yksin autolle, vaan tarvii perään katsojan.

Kotihoitajillakin kun on aina niin kiire, etteivät jouda yhdessä paikassa viipymään kovinkaan kauaa.
Saatiin käytyä pikaisesti kaupassa. Olin kotona 20min, ja singahdin hakemaan pojan pois pääsiäiskirkosta.

Sen jälkeen olikin taas mentävä isää vastaan, kun tulee kerhosta kotia.
Yhtä korkealentoa koko ajan!

Äiti pidetään nyt keskussairaalalla, koko hoitojen loppu ajan. Ensiviikon torstaina, on viimeinen sädehoito kerta, ja lääkäriringin tapaaminen. Syöminen onnistuu vieläkin huonosti. On saanut sentään nieltyä, laihaa velliä.

Tänään laittoivat äidille, olkapäähän jonkin letkun, kun käsien suonet ei kestä. Nyt ravinto menee tästä kohtaa suoneen. Oli kuulema kivulias laitto, kun ei meinanut mennä paikoilleen.

Outoa touhua! Ennen äidin operaatioon vientiä olisi ollut ruokailu, ja äiti odotti kovasti, kun oli nälkä.

Eivät antaneet mitään, eikä kukaan jättänyt jemmaan äidille mitään. Tinkimällä tinki kun tuli pois letkun laitosta jotakin syömistä.

 Jokin kiukkuinen vanhempi nainen oli tuonut vähän mehukeittoa, ja tokaissut ettei ole muuta.
Sama kiukkupussi oli tuonut myöhemmin ruokaa. Äiti oli sanonut syövänsä mehusopan myöhemmin lusikalla. Mutta tämäpä oli vienyt lusikan pois, ettei varmaankaan saa syötyä.

Pääosin hoitajat ja henkilökunta on ollut, kuulemma ihan kivoja. Mutta joka joukkoon mahtuu aina joku niuho.

Tarkoitus on huomenna mennä äitiä katsomaan, ja viedä mm. oma tyyny. Toivottavasti isä ei järjestä jotakin yllätystä.

Tämä postaus on tehty huhtikuussa 2014