TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

TÄMÄ PÄIVÄ

Tämä keskiviikko oli sellainen, että sen olisi voinut jättää välistä pois.

Puhelin soi muutaman minuutin yli 7, soitto tuli 020 alkuisesta numerosta. Ihmettelin mitähän on käynyt. Isän "lomapaikasta" soitettiin, ajattelin että onko isälle sattunut jotakin kun tähän aikaa soitetaan. Onneksi olikin kyseessä loppuneesta insuliinipiikistä. Lupasin tuoda kun kerkeän.

Vedin ulkovaatteet päälle ja laitoin kengät jalkaan, käsineitä en laittanut käteen. Läksin hakemaan sanomalehteä postilaatikosta, niin kuin joka aamu.
 Astuin rappuselle ja hipaisin kädellä kaidetta, ilma oli lämpöisen tuntuinen, ja silloin minua vietiin.
Hemmetti kun tulin selällään meidän jyrkät ulkorappuset alas. Päädyin rappurallin viereen lumelle.

Sattui niin perusteellisesti!!

 Onneksi tuuletusikkuna oli auki, ja isäntä kuuli kun vaikerroin maassa.
Vedet tuli silmistä, ja hetkeen en saanut henkeä, tuntui kun keuhkoista olisi puristettu kaikki ilma pois.
Vasempaan kämmeneen, kyynärpäähän, kylkeen, alaselkään, peffaan, lonkkaan, ja nilkkaan sattui kunnolla. Niska tärähti, leuka ei liiku, vasenta kipeää olkapäätä ei voi liikutella, ja vasen reisilihas ei kestä liikuttelua.
En tiedä löinkö päätä, mutta vasen puoli päästä on hellä.

Rappusille tuli välittömästi suolaa, minun römähdyksen jälkeen.

Pakko oli lähteä viemään isälle insuliinia hoitopaikkaan. Koko päivä on ollut vaikea liikkua ja liikuttaa kättä. Huomenna sitä ollaan vielä kipeämpiä.

TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

SILLÄ LAILLA! that way!

Se on sillä lailla, että ei kannata suunnitella yhtään seuraavan päivän tekemisiä. Sula mahdottomuus tällä hetkellä. Tämä päivä on taas hyvä esimerkki.

Skilloja sinisenään rinne.

Kotihoidon kanssa sovittiin, että isä menee tänään päiväkerhoon. Heidän hoitaja antaa aamulla lääkkeet, aamupalan, kuivittaa ja vahtii vaatteiden laiton. Sen jälkeen katsoo, että lähtee pikku bussiin, joka hakee kerholaiset.

Suunniteltiin eilen, että käydään ensin kaupassa, mennään sitten lämmittämään isälle ja äidille ja tekemään muitakin hommia.

Minun puhelin soi vähän 9 jälkeen aamulla, kun ajettiin autolla. Isää ei ollut näkynyt missään. Kuski ei ollut päässyt sisään, kun ovi oli lukossa. Aamun hoitajaa ei oltu saatu kiinni. Heillä oli hätä, oliko isälle käynyt jotakin. No, ei siinä auttanut muuta, kuin kurvata katsomaan.

 Ovet oli lukossa, ja isä makasi vaatteet päällä sängyllä. Sanottiin, että pitää lähteä kerhoon. Auto kävi hakemassa, mutta ei tavoittanut sinua. Nopeasti vaatteet päälle, ja isäntä kävi heittämässä isän kerhoon.

Päiväkeskuksen naiset olivat olleet hyvillään, kun isä oli tullut.
Tehtiin kotihommia, kun noin 10 aikaan kurvasi punainen auto pihaan. Aamuinen kotihoitaja tuli katsomaan tilannetta, hän oli ihan kauhuissaan mitä isälle on käynyt.

Totesin ettei, mitään hätää. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuski ei tavoita isää. Lupasi laittaa tietoa eteenpäin, ettei isä osaa lähteä yksin autolle, vaan tarvii perään katsojan.

Kotihoitajillakin kun on aina niin kiire, etteivät jouda yhdessä paikassa viipymään kovinkaan kauaa.
Saatiin käytyä pikaisesti kaupassa. Olin kotona 20min, ja singahdin hakemaan pojan pois pääsiäiskirkosta.

Sen jälkeen olikin taas mentävä isää vastaan, kun tulee kerhosta kotia.
Yhtä korkealentoa koko ajan!

Äiti pidetään nyt keskussairaalalla, koko hoitojen loppu ajan. Ensiviikon torstaina, on viimeinen sädehoito kerta, ja lääkäriringin tapaaminen. Syöminen onnistuu vieläkin huonosti. On saanut sentään nieltyä, laihaa velliä.

Tänään laittoivat äidille, olkapäähän jonkin letkun, kun käsien suonet ei kestä. Nyt ravinto menee tästä kohtaa suoneen. Oli kuulema kivulias laitto, kun ei meinanut mennä paikoilleen.

Outoa touhua! Ennen äidin operaatioon vientiä olisi ollut ruokailu, ja äiti odotti kovasti, kun oli nälkä.

Eivät antaneet mitään, eikä kukaan jättänyt jemmaan äidille mitään. Tinkimällä tinki kun tuli pois letkun laitosta jotakin syömistä.

 Jokin kiukkuinen vanhempi nainen oli tuonut vähän mehukeittoa, ja tokaissut ettei ole muuta.
Sama kiukkupussi oli tuonut myöhemmin ruokaa. Äiti oli sanonut syövänsä mehusopan myöhemmin lusikalla. Mutta tämäpä oli vienyt lusikan pois, ettei varmaankaan saa syötyä.

Pääosin hoitajat ja henkilökunta on ollut, kuulemma ihan kivoja. Mutta joka joukkoon mahtuu aina joku niuho.

Tarkoitus on huomenna mennä äitiä katsomaan, ja viedä mm. oma tyyny. Toivottavasti isä ei järjestä jotakin yllätystä.

Tämä postaus on tehty huhtikuussa 2014