Seuraavana aamuna puhelin soi kello 8, olin iloinen kun äiti soitti. Eli ei ole kovin heikossa kunnossa.
Huomenien jälkeen sanoi, käyneensä lääkärin luona. Lääkärillä ei ollut kovin hyvää kerrottavana.
Syöpä pateja ei ollut pystynyt kaikkia poistamaan. Poisti kaulan puolelta kolme imusolmuketta, mutta kaikki jotka olivat niskan puolella, jää ottamatta pois. Syyksi sanoi, että pää, käsi, ja suu olisi jäänyt roikkumaan.
Hemmetin hemmetti mikä paukku! Lääkäri oli suositellut psykologilla käyntiä, ja sovittiin, että äiti käy juttelemassa.
Leikannut lääkäri sanoi, että hän ei pysty enää tekemään mitään. Seuraavaksi järjestetään syöpälääkärille aika. Kun olin lopettanut puhelun, puhkesin itkemään, ja poika perässä. Eihän se itku mitään auta, mutta ei voi mitään muutakaan tehdä. Niin kuin ihan alussa sanoivat lääkärit, että tauti on mahdollista voittaa. Pakko on vielä kokeilla sytostaattihoito.
Syöpälääkärille tulikin aika samalle iltapäivälle. Oli sanonut että ei ole vielä viimeisiä päiviä. Nyt kokeillaan sytostaattihoitoa. Hoidot annetaan kolmen viikon välein. Nyt kun on vasta leikattu, ei pysty vielä aloittamaan hoitoa, mutta viikon päästä olisi ensinmäinen hoito.
Mietittiin keskeytetäänkö loma, vai jatketaanko. Päätettiin sitten pojan takia jatkaa lomaa vielä ne muutamat päivät. Pätkääkään ei ollut loma tunnelmia uutisten jälkeen.
Postipakettia ei ollut tullut vielä perille.
Seuraavana aamuna keksittiin, että lähdetään käymään Aurinkotuvalla. Ajatukset pyörii muuten koko ajan äidissä. Äiti soittikin, ja sanoi pääsevänsä kotia. Oli saanut suoneen antibioottia reilun vuorokauden. Laitoin äidin siskolle viestiä, että menee katsomaan illalla, miten äiti pärjäilee.
Isäntä soitti Oulun postiin, ja kysyi paketin kohtaloa. Joo paketti on tänään perillä, ja kotiovella.
Sanottiin että siinä on pilaantuvaa tavaraa, eikä voi jättää viikonlopun ylitse seisomaan.
Aurinkotuvalla oli kiva käydä taas muutaman vuoden tauon jälkeen.
Poro vasoineen lähti karkuun, kun tultiin pihalle.
Ikivanhoja suksia, oli ripustettu laavun seinille.
Aurinkoinen portti.
Kivat hiihtelijät.
Moottorikelkkailua kesäkelillä.
Pippurikasoja.
Kuljettiin suon ylitse metsän puolelle.
Elukat oli heti kimpussa!
Tässä samassa metsässä, oli muutama vuosi sitten iltarastit.
Dinosaurus metsässä!
Punainen kivi.
Poro vasoineen oli ilmestynyt suolle.
Mentiin Aurinkotuvan toiselle puolelle.
Ylläs näkyy tosi kauas.
Lakkoja.
Lakkoja oli ihan hirveästi mättäillä, mutta ihan raakoja vielä.
Viikko myöhempää kun oltaisi oltu täällä, lakkoja olisi saanut hyvin.
Sisilisko pilkistää kasvillisuudesta.
Reilu desi saatiin lakkoja.
Kypsiä mustikoita.
Isäntä soitti taas paketin perään. Nyt sanottiin. ettei paketti ehdi perille tänään! Ärräpäät lenteli. Paketti on vasta maanantaina iltapäivällä perillä. Kotona on pitkälti yli +30C lämmintä.
Siinä menee rahallista arvoa n.200€ hukkaan, kun tavara pilaantuu. Meitä kehoitettiin tekemään vahinkoilmoitus. Ei kannata luottaa mitä sanotaan, kun postia lähettää.
Pakko oli taas ajaa Muonioon, hakemaan poroa, ja kalaa. Kilpisjärven lihoja ei saa mistään. Harmittaa ihan suunnattomasti.
Se on koitettava jollakin konstilla saada, lihat ja kala perille, oman auton kyydissä.
Muoniosta tullessa nähtiin tiellä, näin komeita poroja.
Äiti oli kotona, ja siskonsa oli onneksi käymässä.
