PIHAN KARVAINEN VIERAS furry guest in the yard

 

Eräänä hemikuun kylmänä aamuna (-27°C), siirsin ikkunaverhoa pois olohuoneen ikkunan edestä.

 Ensin en tajunnut mitä silmät näkivät! Kävin kiireesti hakemassa kameran, ja herätin meidän miehet. Rusakko The European hare (Lepus europaeus) oli tullut jossakin vaiheessa suojaan tuijien alle. ( Matkaa taloon on noin kaksi metriä ). 

Kävimme koko päivän kurkistamassa ikkunan takana, vieläkö eläin nukkuu tuijan suojassa. Rusakolla oli silmät kiinni, välillä se aukaisi silmät. Odottelin, koska jänis lähtee paikalta pois, mutta sillä ei ollut mikään kiire. 

Iltapäivällä rusakko putsasi tassuja. Lumi oli sulanut eläimen tassujen alta, ja tassuissa oli jäätä. Putsaus tuokion jälkeen, jänis jatkoi unia.

Ilta 18 aikaan, ulkona oli sen verran pimeää, että vedin taas verhot ikkunan eteen. Rusakko havahtui liikkeeseen. Se nosti korvia ja päätä, ja lähti vihdoinkin pois paikalta. 

Olipa hauska tapaus! Ilmeisesti tuossa oli lämmin ja turvallinen paikka viettää päivä.

Ps. Oletteko jo nähneet muuttolintuja? Lunta on vielä paljon maassa, mutta joitankin lintuja on jo tullut takaisin. Kiuruja, töyhtöhyyppiä, kalalokki, kottarainen, harmaalokki, ja tänä aamuna sepelkyyhky. Mustarastaita on ollut koko talven, mutta niiden määrä on lisääntynyt.

VIERAITA PIHASSA! guests in the yard

 

En nyt oikein tiedä, onko nämä vieraat tervetulleita meidän pihaan! Tässä riistakamerakuvaa metsäkauriista The roe deer (Capreolus capreolus)  joka on otettu 16.2.2025 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tämä lauma jäi kameraan. Viisi kaurista, joista yksi oli pieni.

Niille kelpaa lintujen saaviin pudottamat siemenet. 

Nämä ovat ihan mahdottomia! Ne käy joka ikinen yö, kaksi tai kolme kertaa, syömässä lintujen siemeniä saavista! Onhan ne söpön näköisiä. 

Pelottaa, että petoeläimet ilmestyy pihalle, kauriiden perässä. Susi on pyörinyt taas vaihteeksi kylällä. Oli ollut lähi pellolla, ja erään talon pihassa.

Meidän ei tarvitse koittaa kuvata kauriita, kaukana jossakin pellolla. Saamme lähikuvia pihassa. 

Piha ja puutarha on täynnä metsäkauriiden sorkan jälkiä! Leveä polku menee kukkapenkin ja kasvimaan läpi.

Ihan hirvittää mitä kaikkea ne pistää poskeensa! Nyt olen vain huomannut syödyt pallohortensiat. 

Onneksi kohta lähtee lumet pois, ja metsäkauriit toivottavasti pysyy metsässä.

 

TÄNÄÄN today

 

                                      Salakka pääsi kuvaamisen jälkeen takaisin veteen.

Tänään olemme jatkaneet puutarhahommia. Tuija-aidat on nyt istutettu. Perunat on mullassa. Tomaatit ovat kasvihuoneessa. Siirsin kaikki sitruspuut myös ulos terassille. 

Tomaatit ehtivät kasvaa valtavan pitkiksi sisällä! Tila loppui sisällä, pakko oli siirtää kasvit ulos. Lisäksi tomaateissa on niin voimakas haju! Haju kävi henkeen, ja allerginen nuha vaivaa kasvien luona. 

Ärsyttää! En kestä, kun ihmiset taluttaa koiria, ja päästää koiran lähelle!  Anteeksi vaan koira ihmiset. 

Minulle on nyt 2x koitettu tuoda koira lähelle omalla pihalla. Vieraat ihmiset. Ei kaikki halua koiraa lähelle, eri syistä. Minä olen niin hirveän allerginen kaikille, en halua eläimiä lähelle. 

Tänään täti oli piilossa aidan takana, ja setä silitti koiraa meidän portilla. Sanoi tuntematon nainen meidän portilla! Mikä täti ja setä me olemme jollekkin koiralle!! 

Luulisi ihmisen tajuavan kun ei sano koiralle mitään, että sitä ei halua lähelle! 

Toisen kerran, koiranpentu päästettiin pensasaidan läpi meidän puolelle. Isäntä silitti, ja minä pysyin kaukana! 

Tälle rodulle ei ole kukaan allerginen, sanottiin kun en suostunut koiran lähelle menemään. Eiköhän se ole ihmisen allergioista kiinni, kuka saa oireita mistäkin.

Minun on pakko alkaa sanomaan, että en halua koiraa tai muutakaan eläintä lähelle, kun näyttää siltä että eläin tulee liian lähelle.

VALKEALASSA LINTUTORNILLA Valkeala bird-watching tower

Kuvat avautuu isoiksi, kun klikkaa niistä.

Lappalan rannalla, kirkon puoleisessa päässä, on lintutorni.
Auto jätettiin parkkipaikalle, ja mentiin laiturille katsomaan, näkyykö ruovikon reunassa lintuja.

 Ruokojen keskellä, jossakin lähellä puhalsi kaulushaikara.

Tästä alkaa huikeinlenkki.

Mattojen pesupaikka.
Kivat pitkospuut kulkee lintutornille.
Ei niin kiva kokemus minulle, kävellä lintutornille.
Joku nainen ulkoilutti koiraa, meidän perässä, samoja pitkospuita pitkin. Hän päästi koiran ihan minun kantapäille. Meinasin että, kohta on nilkassa kiinni. Olen koirille allerginen, enkä muutenkaan pidä siintä, että koira lasketaan liian lähelle vierasta ihmistä.

 Pitkospuut jatkuvat lintutornille, korkealla maan pinnasta.

Vähän jännitti kävellä niin korkealla.

 Olipa kokemus kiivetä torniin.

Näköala on kyllä hieno.

Lintuja ei kyllä hirveästi näkynyt.

 Tornin edessä rantaruovikossa käveli töyhtöhyyppä. (Katkenneita korsia täynnä)

Mitähän töyhtöhyyppä sellaisessa paikassa teki.

Kivellä jonka luona käytiin pilkillä talvella, oli kolme meriharakkaa.

Tornin toisella puolella on aikamoista pusikkoa. On varmaan jossakin vaiheessa paljon lintuja siellä.

 Vielähän minä ylös kipusin torniin, mutta alastulo teki tiukkaa. Kaiteista molemmin käsin kiinni, ja askel kerrallaan, jalka poikittain.

 Näkymä tornin alaosasta.

Lintu havainnot olivat vähissä, tällä käynnillä, mutta ehkä sitten myöhemmin näkyy jotakin mielenkiintoista.
Näkyihän sentään meriharakoita!