Translate

lauantai 7. joulukuuta 2013

LUMIKENKÄILYÄ

                                                        Lumikenkäily on sitten hauskaa!

Kaksi talvea, ollaan nyt kävelty lumikenkien kanssa umpimetsässä.

Luulisi että, on raskasta mennä pehmeässä maastossa, mutta ei se ole. Lumikengät kannattavat sen verran hyvin, että meidän miehet ovat juosseet kilpaa hangessa.
Meillä on yleensä kamerat mukana, eikä ole tullut käytettyä sauvoja apuna. Ihan ensimmäisen kerran, kun lumikenkäiltiin sauvatkin oli käytössä. Mutta olivat vain tiellä.

Käveltiin hakkuuaukiolla, ja jahdattiin teeriä kameralla. Ensin piti mennä kallio alas, ja ylittää puita pitkin yksi syvä oja.
Meidän heppu hyppäsi ojan yli ketterästi, kuin pupu. Isäntä harppasi pitkillä jaloilla ojan ylitse.

Jaahas, kun tuli minun vuoro. En tiennyt mistä pääsisin ylitse, ja mitenkä. Löysin, muka matalamman ylityskohdan. Harppasin, ja vajosin ojaan saman tien. Siellä sitä oltiin, toisilla oli hauskaa. Isännällä oli kova homma saada minut ylös ojasta. Onneksi ei sattunut.

Päästiin vähän matkaa eteenpäin, kun poika humpsahti ensimmäisen kerran syvään monttuun. Mutta pääsi onneksi pois helposti.
 Hän jatkoi samaa linjaa kulkua eteen päin, kun tulikin niin syvä monttu, ettei pois pääsy onnistunutkaan omin voimin. 
Heppu oli niin jumissa, ja solmussa, että lumikengät piti vaivalloisesti ottaa jaloista pois. Isäntä meni auttamaan, ja meinasi itsekkin pudota aukkoon. Millähän sitä oltaisiin saatu vedetyksi iso mies pois pinteestä.

Opetti meille, ettei kannata mennä hakkuuaukiolle talvella. Ja ei ainakaan yksin. Tässä kuvassa näkyy kuinka syvälle poika tipahti.


Tämän metsätien varrella on aina talvisin kovasti teeriä, ja metsoja. Keväisin käy kova mekkala, ja siipien laahausjälkiä on hanget täynnä, kun linnut taistelevat keskenään.


Tässä ollaan lähdetty linnun perään, jos vaikka saisi kuvatuksi. Hiihtopuku on talvisin kaikkein paras vaate, kun mennään metsässä umpihankea. Ei ole turhan kuuma, ja on joustava liikkua.


Ostettiin pojalle, kun on kasvava, Robin hoodista halvat lumikengät, maksoivat 30€. Minulle Prismasta painon mukaiset lumikengät 80€.
Isäntä painaa 120kg, hänelle hankittiin Urheiluliikkeestä Kouvolasta, Hjortin maahantuomat vajaa 300€ maksamat lumikengät.

Kyllä on lumikengissä eroja. Pojan halpojen lumikenkien "siteet"ovat tosi heppoiset. Minun lumikenkien "siteet" ovat vähän tukevammat, mutta etu nivelessä on toisessa ruuvissa jotain häikkää.

Meidän molempien lumikenkien pohjat ovat suojakelillä, aivan paksuissa paakuissa. Joutuu koko ajan poistamaan lumipaakkuja pohjasta. Ollaan käsitelty pohjat silikoonilla, mutta ei auta kun hetken.

Isännän "siteet" ovat tukevat ja hihnat kunnon materiaalia. Pohjiin ei jää minkäänlaisilla keleillä paakkuja. Lumikengät ovat myös reilusti pidemmät kuin meidän. Kannatti satsata kunnon lumikenkiin.


Isäntä valokuvaamassa pupujen polkuja.
Meillä on jäänyt hiihto vähemmälle, sen jälkeen kun hankittiin lumikengät. On niin hirveän hauska mennä umpimetsässä. Näkee ihan erilaisia luontohavaintoja, kun liikkuu muualla kuin valmiilla latusilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti