Kokoonnuttiin järven rannalle, syömään eväitä ja kuuntelemaan tietoja sienistä. Vesi ja eväsleivät maistuivat luonnossa todella maukkailta.
Poika oli löytänyt todella komean tatin, jossa oli matkustajana etana. Etana oli kerennyt nakertamaan jo jonkunlaisen kolon sieneen.
Isännän sienisaalista, ja komea sulka.
Pojan saalis ämärissä. Minä keräsin sieniä kameralla.
Sienet lajiteltiin maahan tatit, rouskut, myrkylliset ja muut sienet. Kukin sienestäjä toi omat sienensä paikalleen.
Tässä myrkyllisten sienien ryhmä
Myrkky sieni.
Muuta sienisatoa.
Rouskujen kasa.
Kanttarelli eli keltavahvero. Meidän perheen ehdoton suosikki.
Sienen syönti oli luvallista 1600 - 1700 luvulla vain Japanin keisarillisessa hovissa. Suomessa ja Ruotsissa kasvava tuoksuvalmuska on samaa lajia kuin Japanissa.
Tuoksuvalmuskaa kasvaa Suomessa pääosin mäntykankailla männyn seuralaisena. Tuoksuvalmuskaa on koko maassa, mutta runsaimmin Pohjois - Suomen jäkäläpohjaisilla mäntykankailla.
Kun liikut pallerojäkäläisillä mäntykankailla, älä tallo ruskeita sieniä. Katso mikä on, sienistä saa hyvän hinnan, kun myyt, jollet käytä itse jumalten sientä. Ohjaaja sanoi paistaneensa pannulla tuoksuvalmuskaa, huoneeseen oli levinnyt voimakas parfyymin haju. Tässä linkki jos haluat tietää enemmin seinestä.
www.arktisetaromit.fi
Kerää ja syö vain sieniä joista olet varma. Metsässä on hyvä olla sienikirja mukana, jos et ole varma sienistä.
Sieniä tunnistettaessa on katsottava kaikki tuntomerkit, sillä aika moni sieni muistuttaa toisiaan. Myrkkysieni tekee todella pahaa jälkeä sisuskaluissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti