KOUVOLAN KANSALAISOPISTON SIENIKURSSI VERLASSA OSA I

Kouvolan kansalaisopisto järjesti sienikurssin 14.9 -13 Verlan alueella. Kokoontuminen oli aamulla, kello 9.00 tehdasmuseon edessä olevalla parkkipaikalla. Sää suosi, aurinko paistoi ja ei ollut kovin kuuma.

Tuulipuvut, kumisaappaat ja värikkäät pipot päähän. Värikkäät vaatteet näin metsästyskautena ovat tärkeät, jollei halua että joku ampuaa sinua saaliina. ( Lähi viikkoina on 2 metsästäjää ampunut toisen, kun on luullut riistaksi).

 Pikku hiljaa ihmisiä rupesi saapumaan paikalle. Ihmeteltiin vähän mitä tapahtuu, ja mihinkä mennään. Pian ilmestyi kurssin vetäjä Paula Niskala, apuojaajan kanssa paikalle. Hän kertoi mitä tapahtuu, ja mihinkä mennään. Tarkoitus oli kerätä mahdollisimman montaa eri sieni lajiketta, ja sitten tunnistaa lajeja yhdessä.

Sienimaastoksi oli valittu tehdasmuseon takana oleva luontopolku. Polku oli tukena, ettei kukaan eksy metsään. Metsään lähdettiin innokkaina.

Heti polulle tultaessa, oli vastassa näitä sieniä. Ei muuta kun kysymään mitä nämä ovat. Arvaa vaan muistanko enää?

Kulkureitti meni kaatuneiden puiden alitse. Kurssilaisilla oli sienikorit, ämpärit tai muovipussit, johon kerätä sieniä. Korihan se tietysti on paras kuljettaa sieniä, sienet ovat ilmavasti eivätkä muussaannu. Mutta kun meitäkin oli kolme henkeä, jokaiselle ei ollut ottaa koria käyttöön.

Mustarousku löytyi. Ovela sieni. Ennen syötiin paljonkin mustarouskua suolasienenä. Sitten tuli kielto, ettei saa sieneä syödä, kun sisältää myskyllistä ainetta. Nyt taas kuulemma saa käyttää. On tutkittu, että hyvin grillatussa makkarassa on enemmin samaa haitallista aineitta.

Sieniä löytyi vaikka minkälaisia. Tämänkään sienen nimi ei iskostunut mieleen, koska sientä ei tarvitse. Mutta kivan näköinen se on, kun kasvaa rykelmässä. Muistankohan väärin, vai sanottiinko että tämä sieni oli myrkyllinen, taisi kuulua seitikkeihin. Meidän perheen jäsenillä oli käsineet käsissä, kun kerättiin sieniä.

Löysin puupinon, jota ei oltu korjattu pois. Lahottajat ja käävät olivat iskeneet koivujen kimppuun. Sääli hyviä puita. Olisivat antaneet puiden kasvaa, jos ei ollut käyttöä, eikä jättää lahoamaan maahan.

Useammat käävät ovat aika kivan näköisiä. Osaa niistä käytetään myös lääkkeenä. Jostakin päin on suomesta kuulemma löydetty todella harvinainen kääpä, jonka nimeäkään en muista.

Kauniita haperoita löytyi muutamia. Sekin on sellainen ryhmä jota ei tule koskaan käytettyä. On vaan ne muutama sieni josta tulee tehtyä ruokaa.

Varsinaista sienimetsää. Jos kesä ja syksy ei olisi ollut niin kuiva, tästäkin metsästä löytyisi paljon metsäsieniä.

Meitä kurssilaisia oli 18 henkeä, ja lisäksi 2 vetäjää. Ihan hyvän kokoinen ryhmä. Keväällä oli ollut villikasvi ryhmässä saman verran osallistujia. Sanottiin, että kaikenlainen hyötykerääminen on lisääntynyt.

Järven rannasta, on hyvä myös tarkistaa sienet ja sijainti maastossa. Huomaa miten hyvin sienestäjä erottuu värikkään pipon ansiosta.

 Yhdellä rouvalla oli käytössä myös karhukello, eli pieniä tonttulakin kulkusia oli kiinnitetty nauhaan ja ranteeseen. Hyvä keino, etenkin jos liikkuu yksin ja korpimetsässä. Ei tarvitse lauleskella ja astua risujen päälle, jotta tulisi ääntä, joka ilmoittaa mahdolliselle eläimelle ihmisestä.

 Säväyttää kovasti, kun satut naamat vastakkain hirven kanssa, saatikka sitten karhun. Näissäkin lähimetsissä kulkee vaikka minkäläisi elukoita, jäljistä ja ulosteista päätellen, saatikka sitten metsästäjien jutuista kuunnellen.