TERVAHAUTOJA tar graves

Saatiin vihdoinkin seuran kartoittajalta, mielenkiintoinen kartta.

 Lähi metsässä, on näkynyt kummallisia monttuja ja kumpareita. Muistettiin, että kartoittaja olisi maininnut laittaneensa ylös historiallisia löytöjä.

Tämä alue, on ollut keskiajalla Lahden seudun asukkaiden metsästysmaata. Aluetta kutsutaan Pöngölänmaaksi.

Aamulla kaikki oli pirteänä aikaisin liikenteessä, valmiin lähtemään metsään. Ei muuta kun autoon. Lyhyen ajomatkan jälkeen, auto tien sivuun parkkiin, ja sade takit päälle. ( Totta kai alkoi satamaan )

 Päätettiin mennä ensin, oikealla ylhäällä näkyvälle tervahaudalle.

Siinä se nyt on, Syvä monttu juoksutus ojineen. Samanlaisia monttuja on näkynyt metsässä liikkuessa muuallakin, mutta sitä on vaan ihmetellyt mitä ne on. Olisi hirmu kiva tietää, kuinka vanhoja nämä tervahaudat täällä ovat.

Seuraavaksi matka jatkui, kartan oikeassa laidassa, olevalle turpeen otto paikalle. Turvetta käytettiin ennen mm. navetassa olkien sijaan lemien alustana.

                                                   Turvetta oli otettu laajalta alueelta.

Poika löysi yhden montun luota, jonkun tyokalun palasen.

Aikamme ihmetelyämme turpeen otto paikkaa, ja työkalua, päätettiin lähteä käymään oudolle kumpareelle, joka löytyi sieniä etsiessämme.

 Suon laitaa takaisin tervahaudalle, jyrkänteen alta, suolle. Suon jälkeen tulee metsää. Puita on kaatunut jonkun verran maahan. Kulku on huonoa, sammaleiden alla olevien melkein maatuneiden puiden, ja kivien vuoksi. Paikka on vähän karmiva.

Keskellä metsää on valtava kumpare. Ei siinä mitään, mutta kuka on istuttanut kumpareen päälle 5 lehmusta?
Ei tällä alueella kasva metsässä lehmuksia. Eikä oikein uskota teoriaan, että linnut olisi kulettanut siemeniä kumpareelle.

 Oltiin lähdössä pois kun poika sanoi, että käydään katsomassa kivikasaa, johon hänen jalka jäi kiinni.
Kivikasa näytti ihan hautapaikalta, pystyssä olevan kiven vuoksi.

Tarkemmin katseltuamme kiveä, huomattiin kiven pinnassa kaivarrusta.
 Nyt lähti mielikuvitus liikkeelle, se on jonkun hauta, ja iso lehmus kumpare palvonta paikka. Välimatkaa kumpareesta kivikasaan on noin 15 m.
Autossa katseltiin kivestä otettuja kuvia, kaiverrus muuttui ihmisen pääksi, koiraksi, synnyttäväksi äidiksi ym.
Sitten huomattiin kuvan oikeassa laidassa numeroita 1890.

Vihdoin maltettiin lähteä kivikasalta poispäin autolle. Matkaa ehdittiin mennä n. 5m takaisin päin, kun oli taas uusi haudan näköinen kivirakennelma edessä.

 Tällä kertaa, kivet oli ladottu siististi päällekkäin, neliön muotoon metrin mittaisin sivuin.
 Nyt nousi hiukset pipon alla pystyyn. Kivi oli ihan hautakiven mallinen, lituskainen.

 Kivestä ei löytynyt minkäänlaisia kaiverruksia, vaikka tutkittiin. Irrottamaan ja raaputtamaan ei kiviä ruvettu, koska kivikasat ovat niin vanhoja, eikä me maallikoina ymmärrettäisi.
Alkoi kiivas arvailu, mitä ihmettä nämä kaikki kolme juttua ovat. Jutut meni niin hurjaksi, että alkoi jo hirvittämään.
 Mutta outoa se on, kun kaikki 3 maamerkkiä ovat niin lähekkäin toisiaan.

Seuraavaksi autolle, ja muita tervahautoja etsimään. Nyt vuorossa oli ihan oikeassa laidassa ylhäällä oleva tervahauta.

Tervahauta löytyi helposti. Isompi elukka, oli kaivanut juoksutusojan reunaan ison pesäkolon. Maata oli lentänyt pitkälle kun koloa oli kaivettu.

Matka jatkui eteen päin. Seuraavaksi vuorossa oli tien risteyksessä olevat tervahaudat.

                                                 Tervahaudat olivat pieniä, ja niitä oli 5 kpl.

Seuraavaksi kartan alalaidassa oleville, vanhalle rajapyykille ja kivipyydykselle. Kävely matkaa kertyi jonkun verran, samalla katseltiin metsäsieniä. Sieniä löytyikin muovikassillinen, enimmäkseen haaparouskuja. Mummolle suolasieniä.

                                                Yhdessä ojassa meni tällaiset jäljet.

Rajapyykki löytyi suhteellisen helposti, aika ison kapuamisen jälkeen. Kiven pinnassa oli taas kaiverruksia.
Onkohan ne kaiverrukset entisten ihmisten nimiä, ajalta jolloin ei osattu vielä kirjoittaa.

Rajapyykin malli, on toisenlainen kuin mitä löydettiin ensimmäisessä paikassa. Jos ne kivikasat on rajamerkkejä vanhoilta ajoilta, eikä mitään muuta.

Vanhaa kivipyydystä, haettiin jonkun verran. Ei meinannut löytyä millään. Eikä mikään ihme, kun oli kaikenlaisen kasvillisuuden alla. Me ei alettu kaivelemaan sen kummemmin pyydystä esille, toisaalta olisi ollut kiva nähdä, minkä näköisiä ansat on olleet silloin joskus.

Ansakivien löydyttyä, jokainen oli kypsä lähtemään autolle, ja saunan lämmitykseen. Autolle talssiessa, teeret pitivät aikamoista mekkalaa, kaksi lintua jopa onnistuttiin näkemään.

Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä etsimään, sodanaikainen piilopaikka, ja jokunen muu mielenkiintoinen kohde.

Suunnistus - ja muita karttoja maastossa tekevät ihmiset, törmäävät ihmeellisiin löytöihin, 

ajatellen historian kannalta.

 Voi, kun kaikki kartan tekijä tekisivät paikkakuntalaisille ym. käyttöön karttoja, joihin on merkitty 

historian kannalta mielenkiintoisia asioita.
 Onneksi meidän seuran Kari Hovi, on merkinnyt ylös näitä vanhoja asioita myös kartalle. Jossakin vaiheessa meille luvattiin lisää löytöjä vähän toisilta alueilta.