TORSTAI Thursday

 

   Naakat lensivät läheiseen huojuvaan koivuun turvaan. Ympärillä pauhasi ukkonen ja salamat välähteli.

Voi mahdoton, miten tuo pyörällä ajaminen on rankkaa! 

Uusi pyörä on maastopyörä, ei sähköpyörä. 

Kävin eilen ensimmäisen kerran yhdeksään vuoteen pyöräilemässä. Kyllä pelotti! Tuntui että tasapaino on ihan hukassa! Muutenkin normaalisti pyörryttää, saattikka sitten pyörän päällä.

 Jalka pitää saada satulan ja runkoputken ylitse, että pääsen polkimille. Onneksi jalat vielä nousevat, etten tarvitse mammapyörää. 

Pyörä on mahdottoman kevyt ja rullaa herkästi. Eilen pyöräilin 4 km. Tuntui että en pääse kääntöpaikalta kotiin, niin oli jaloista voimat pois. 

Yöllä ja aamulla oli paikat tosi jumissa! Särkylääkettä on pitänyt syödä koko päivän. 

Hetki sitten tulin kotia pyöräilemästä. Nyt on jalat kuin pumpulia! Voimat on aivan pois.

 Ihan pienetkin loivat ylämäet piti taluttaa, ei kerta kaikkiaan ollut enää voimia jaloissa. 

Se on varma, että huomenna en mene pyöräilemään! Miten tuo pyöräily on noin rankkaa!!

 Menen kohta saunaan, jos lihakset vähän rentoutuisi. Huomenna on todella kipeä selkä, niska ja jalat.

Keittiöremontti jatkuu. Saimme tänään lisää kaappeja. Ensi viikolla tulee muutama kaappi lisää. Isäntä kerkeää varmaan huomenna laittamaan osan kaapeista paikoilleen, toivottavasti. 

LAUANTAI Saturday

 

Huh huh! Olipa rankka eilinen päivä! Koko päivä meni pilkkiessä. Miehillä oli taas pilkki 12h tapahtuma. Minä kuljin mukana, en osallistunut kisaan.

Lauantaina oli pakkasta -4°C. Merellä tuuli.

Aamulla ensin merelle. Jäällä oli kummallisen vähän pilkkijöitä. Yleensä tuo paikka on täynnä kalastajia.

Meren jäällä, oli hyvä kävellä. Pakkasyön jäljiltä, lumi oli kovaa, eikä jäällä ollut vettä.

Nuori mies, lähti etsimään kaloja kauempaa. Isäntä jäi lähelle lähtörantaa, josta aina on tullut hyvin kaloja. Minä olin samassa paikassa.

Tosi surkea syönti! Pieniä ahvenia tuli muutamia. Isommat kalat, ja vaadittavat lajit jäi puuttumaan!

Molemmat miehet kiersivät ja kairasivat reikä, mutta kaloja ei löytynyt. 

 Keskipäivän aikana jäällä ei ollut enää muita kuin me. Ilmeisesti kukaan ei saanut kaloja, kun kaikki lähtivät pois. 

Iltapäivällä miehet luovuttivat. Lähdimme syömään. Sovimme samalla, että ruokailun jälkeen ajamme meidän lähellä olevalle pikku järvelle. Sieltä miehet saavat puuttuvat kalalajit.

Ilta alkoi jo hämärtymään, kun saavuimme lähijärvelle. Onneksi päivällä siellä oli ollut paljon kalastajia, joten pilkkireikiä ei tarvinnut itse tehdä.

Isäntä ja nuori mies, saivat heti ensimmäisistä avannoista puuttuvat kalalajit. 

 Miehet kokeilivat muutaman tunnin saada hieman isompia kaloja. Kalojen syönti loppui illalla kokonaan.

 Hetkeä ennen kuin olimme lähdössä pois, jäälle juoksi kettu.-)) Kettu oli utelias, ja tuli ihan lähelle:-)

Tänä vuonna kisaan kävi made, särki, siika, ahven, ja kiiski.

 Meidän miehet saivat ahvenen, särjen ja kiisken. Kalat mitataan järjestäjän mitalla ja kuvataan. Kuva lähetetään järjestäjälle. 

Eri kalalajit saavat erilaisia pisteitä. Esimerkiksi, pieni kiiski saa paljon enemmän kertoimia kuin iso made. 

Ps. Meren jäällä kuului lokkien ääniä, mutta lintuja ei näkynyt. Olisiko lähistöllä olevalla laivareitillä avointa merta, jossa lokit ovat.

HIIHTÄMÄSSÄ

 

Kävimme hiihtämässä, ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen. Kyllä oli rankkaa! Vaikka menin ihan mateluvauhtia. 

En muistanut minkä takia en enää ole hiihtänyt, mutta nyt muistan. Sormet, ranteet, niska, selkä, astma ja rintakehä ei enää kestä hiihtää. 

Miten ihmeessä se oli niin helppoa ennen. Tietysti treenasinhan minä sitä täysillä vuosia. 

Hiihtolatujen viereistä metsää kaadetaan. Onneksi näyttää siltä, että siellä tehdään harvennusta. Olisi kamalaa, jos tämäkin metsä kaadettaisiin pois.

VANHEMMAT parents

                                 Pakkasta -8°C. Lunta on satanut paljon päivän aikana.

Joulukuun 8 pv, tuli 4 vuotta äidin kuolemasta. Olo on äidin kuoleman jälkeen vieläkin surullinen, ja toisaalta pelokaskin. 22.12 neljä vuotta sitten, oli äidin hautajaiset.

 Isän kuolemasta tuli joulukuun viimeinen päivä 4 kuukautta.

 Koko joulukuu on ollut ajatuksissa aika raskasta aikaa. Kaikki vanhempien mukana koetut sairaudet. Lääkärissä käynnit, ambulanssin soitot, heidän päivittäisten asioiden hoito.
Käytännön asiat ja pelot heidän menettämisestä, on jättäneet sisälle sellaisen kipukimpun, että kumma kun vielä olen järjissäni.

 Puhelimesta on tullut hirvitys, jonka soidessa odottaa, isän hoitopaikasta soittoa. Lääkäri soitaa elvytyskiellosta ym. vaikeasta asiasta.
 7 kuukautta meni hermoillessa ja seuratessa, kuinka isä kuihtui tavallan pois.

Tiesin, että vanhempien jutuista tulee rankkaa, mutta en ihan osannut arvata kuinka rankkaa. 10 vuotta meni, kun elimme äidin ja isän elämää. Nyt ei enää heitä ole, ja ehkä tuo kaikki koettu, jossakin vaiheessa helpottaa. Muistaa muutakin, kuin äidin ja isän viimeisiä hetkiä. Nyt voin keskittyä ihan vain itseeni, poikaani ja aviomieheeni.

Onko sinulla samoja kokemuksia, miten selvisit?

KYHMYJOUTSEN The mute swan (Cygnus olor)

Viime viikolla luonto näytti tältä. Käytiin rankassa vesisateessa kiertämässä lintulammikot, jos vaikka lintuja näkyisi vielä. Lammikoilla ei näkynyt liikettä, mutta viereisessä ojassa uiskenteli yksinäinen kyhmyjoutsen. Miten ihmeessä se ojassa ui!

Kolmas kuva ylhäältä, näyttää missä kohdassa lintu oli. Kuvan oikeassa laidassa olevan sähkopylvään kohdalla on oja. Oja virtaa isommalta lammikolta, siltarumpu alittaa kävelysillan. Olisiko lintu uinut siltarumpuun ja joutunut sitä pitkin ojaan.

 Eiköhän iso lintu sieltä poiskin päässyt, kun oli sinne mennytkin. Uiden tai kiiveten ojan reunoja pitkin.