VANHEMMAT parents

                                 Pakkasta -8°C. Lunta on satanut paljon päivän aikana.

Joulukuun 8 pv, tuli 4 vuotta äidin kuolemasta. Olo on äidin kuoleman jälkeen vieläkin surullinen, ja toisaalta pelokaskin. 22.12 neljä vuotta sitten, oli äidin hautajaiset.

 Isän kuolemasta tuli joulukuun viimeinen päivä 4 kuukautta.

 Koko joulukuu on ollut ajatuksissa aika raskasta aikaa. Kaikki vanhempien mukana koetut sairaudet. Lääkärissä käynnit, ambulanssin soitot, heidän päivittäisten asioiden hoito.
Käytännön asiat ja pelot heidän menettämisestä, on jättäneet sisälle sellaisen kipukimpun, että kumma kun vielä olen järjissäni.

 Puhelimesta on tullut hirvitys, jonka soidessa odottaa, isän hoitopaikasta soittoa. Lääkäri soitaa elvytyskiellosta ym. vaikeasta asiasta.
 7 kuukautta meni hermoillessa ja seuratessa, kuinka isä kuihtui tavallan pois.

Tiesin, että vanhempien jutuista tulee rankkaa, mutta en ihan osannut arvata kuinka rankkaa. 10 vuotta meni, kun elimme äidin ja isän elämää. Nyt ei enää heitä ole, ja ehkä tuo kaikki koettu, jossakin vaiheessa helpottaa. Muistaa muutakin, kuin äidin ja isän viimeisiä hetkiä. Nyt voin keskittyä ihan vain itseeni, poikaani ja aviomieheeni.

Onko sinulla samoja kokemuksia, miten selvisit?

TÄNÄÄN today

Meillä oli tähän asti kylmin aamu. Klo 7 ilmanlämpömittari näytti -25°C. Nyt aurinko onneksi lämmittää, ja pakkasta on enää vain - 11.3°C ;-)) Pakkaset voisi pikkuhiljaa jo hellittää!

Kävimme isää katsomassa eilen. Pelolla menimme paikalle, kun hän oli lauantaina niin huonokuntoinen. Yllätys olikin mieluinen, kun hoitaja tuli päästämään meidät sisälle. Isää oli käytetty pesulla. Oli jutellut ja vitsaillut, niin kuin ennen vanhaan. Oli myös kävellyt itse huoneesta aulaan. Näyttäisi siltä, että isä selvisi. Laihtunut on, mutta se on vaan hyvä. Sitä en mene sanomaan, että tunteeko hän enää. Katsoo jotenkin niin oudosti.