TORSTAI Thursday

 

   Naakat lensivät läheiseen huojuvaan koivuun turvaan. Ympärillä pauhasi ukkonen ja salamat välähteli.

Voi mahdoton, miten tuo pyörällä ajaminen on rankkaa! 

Uusi pyörä on maastopyörä, ei sähköpyörä. 

Kävin eilen ensimmäisen kerran yhdeksään vuoteen pyöräilemässä. Kyllä pelotti! Tuntui että tasapaino on ihan hukassa! Muutenkin normaalisti pyörryttää, saattikka sitten pyörän päällä.

 Jalka pitää saada satulan ja runkoputken ylitse, että pääsen polkimille. Onneksi jalat vielä nousevat, etten tarvitse mammapyörää. 

Pyörä on mahdottoman kevyt ja rullaa herkästi. Eilen pyöräilin 4 km. Tuntui että en pääse kääntöpaikalta kotiin, niin oli jaloista voimat pois. 

Yöllä ja aamulla oli paikat tosi jumissa! Särkylääkettä on pitänyt syödä koko päivän. 

Hetki sitten tulin kotia pyöräilemästä. Nyt on jalat kuin pumpulia! Voimat on aivan pois.

 Ihan pienetkin loivat ylämäet piti taluttaa, ei kerta kaikkiaan ollut enää voimia jaloissa. 

Se on varma, että huomenna en mene pyöräilemään! Miten tuo pyöräily on noin rankkaa!!

 Menen kohta saunaan, jos lihakset vähän rentoutuisi. Huomenna on todella kipeä selkä, niska ja jalat.

Keittiöremontti jatkuu. Saimme tänään lisää kaappeja. Ensi viikolla tulee muutama kaappi lisää. Isäntä kerkeää varmaan huomenna laittamaan osan kaapeista paikoilleen, toivottavasti. 

MAISEMAKUVA landscape picture

 

                                                            Pivistä.  +9°C lämmintä.

Tänään tuntuu, että kortisonitabletti on helpottanut oireita. Jalat on ihan voimattomat. Huomisesta lähtien, alan vähentämään kortisonia. 

Huomenna on se sama lääkäri, millä kävin aikaisemmin. Mitähän siintäkin tulee! Hirveän hyvä luottamus ei häneen jäänyt.

PAHA PAIKKA! bad place!

Tänään oli takoitus katsoa kurua, joka nousee varkaankurun yläosaa pitkin.
Metsäkirvinen vasemmalla, västäräkin poikanen oikealla.

 Maasto nousee koko ajan ylöspäin. Hengästyttää tosi kovasti.

Järripeippoja lentelee joka paikassa, ja paljon.

 Tultiin aukealle, jossa on talviravintola.

Puro virtaa vauhdikkaasti vieressä.

Tässä ruohokentällä, pienet polttiaiset hyökkäsivät kimppuun.

 Polkua on hyvä kävellä. Näkyy että se on kovassa käytössä.

Hah hah! Voi vaan arvailla onko hyvä kävellä!

 Kiveä piisaa.

Isäntä putoaa kiveltä, ja toinen jalka uppoaa syvälle veteen.

Polku huononee koko ajan! Ei oikeastaan voi puhua polusta enää.

 Kaikkiin paikkoihin minun tarvitsee lähteä mukaan!

Kulku on hirveän vaikeaa, tuntuu etten selviä millään tästä paikasta pois!

Pelottaa niin mahdottomasti! Alas ei uskalla katsoa, ja pumppu hakkaa mielettömästi.

Poika vetää kädestä, ja isäntä työntää pepusta. Jos itku auttaisi niin itkisin. Mutta kuruunkaan en voi jäädä!

                                         Välillä tulee muutama helpompi kohta edetä.

 

Jalat tutisee ja kädet tärisee!!

 Onneksi hissipaikalle ei ole enää pitkälti.

                Tuolta tultiin ylös! Ei ikinä enää tuollaiseen paikkaan! Mutta kaunista siellä oli.

Hissikopin portailla on pakko istua tovin, ja syödä evästä. Tuntuu ettei tärinä lakkaa ollenkaan.

Onneksi jalkojen alle saa kohta tasaista maata! Tie on ihan vieressä.

Täältä näkyy kauas! Vaikka ei huipulla asti käytykkään.

  Alastulo se vasta villiä olikin!
Jalat ei totelleet enää ollenkaan.

Tie on mahdottoman jyrkkä kävellä. Minä kävelin mutkitellen tien laidasta laitaan. Poika meni sivuttain ja takaperin. Isäntä koitti kävellä takapainoisesti.

Jalat eivät meinanneet enää toimia ollenkaan. Ikinä en ole ollut noin pahassa paikassa!
 Sai olla viimeinen kerta kun menen  sinne, vaikka siellä kuinka kaunista olisikin!

Se on tällaista kun kahden, ison ja "pienen", miehen kanssa luonnossa kulkee. Toisaalta jos en uskalla johonkin mennä, en myöskään näe mitään kivaa. Hyvin meidän miehet, minua aina auttavat pahoissa paikoissa.
Nyt yritetään toipua huomista varten.