Kalalle menossa. Kuljen metsässä kohti rantaa.
Kävimme kalassa, uudessa paikassa. Tuuli navakasti, ja lämpöasteita ei ollut kovinkaan paljon.Meillä kaikilla oli toppapuvut päällä.
Autolta rantaan matkaa oli 200 metriä. Ranta on täynnä suopursua, ja risukkoa. Kävely on hankalaa. Jalkoihin on pakko katsoa tarkasti. Kaiken risukon ja suopursun seassa, on isoja ja syviä onkaloita.
Ensin ranta vaikutti siltä, että siellä ei pääse kalastamaan. Onneksi läheltä löytyi kohta, jossa voin onkia mato-ongen kanssa.
Ajattelin, että kalat eivät enää ota mato-onkeen. Mutta isoja särkiä nappasi jatkuvasti toukkaan kiinni.
Onkiminen alkoi tuntumaan käsissä ja niskassa. Laitoin ongen kasaan, ja meinasin lähteä valokuvaamaan kauemmaksi.
En päässyt kuin muutaman metrin eteenpäin, kun kuului kamala mulskahdus, ja perään kiroamista!
Pahus kun pelästytti, ja nauratti!! Isäntä putosi kainaloita myöten veteen. Hän ei meinannut päästä millään soista reunaa pitkin takaisin maalle.
Vaatteet olivat aivan märät, ja saappaat täynnä vettä ja mutaa. Hän olisi jäänyt vielä kalastamaan, mutta pakko oli laittaa vaihtamaan vaatteet kuiviin. Onneksi meillä on aina varalla vaatteet ja jalkineet mukana. Ei ole ensimmäinen kerta kun joku tippuu veteen.
Soitin nuorelle miehelle, että menemme autolle. Hän lupasi tulla myös pois kalastamasta.
Autolla isäntä vaihtoi vaatteet ja kengät. Keräsimme kanttarelleja lähistöltä, ennen kuin läksimme kotiin ja saunan lämmitykseen.
Ps. Täällä oli aamulla -3.4°C pakkasta.




