HANKALAA

Piristystä arkeen. On se kumma, kun vatsassa koittaa olla jatkuvasti pieni paniikinpoikanen. Pahinta on öisin, ja kun olet yksin. Äidin pois meno, ja isän asiat pyörivät koko ajan mielessä. Tosi vaikeaa on laittaa äidin vaatteita pois. Isä on onneksi viikon " lomalla", ei tarvitse hänen arkea tehdä, oman lisäksi.
Meidän nuori mies, lukiolainen, reagoi siihen minkälaiset tunteet on näkyvissä äidillä. Onneksi isänsä on vähän rennompi tyyppi, eikä stressaa ja murehdi joka asiaa. Poika on ikävä kyllä perinyt äitinsä herkkyyden. Taiteellisia tyyppejä kun ollaan molemmat. Tunnen tosi huonoa omaatuntoa, kun kaiken maailman asiat pyörii mielessä, eikä pysty toisen asioihin kunnolla syventymään. Mutta ehkä tämäkin tilanne, mikä on nyt, helpottaa jossakin vaiheessa.

Kävin fysioterapeutin toimintakykyarvioinnissa. Olihan kokemus. Ensinmäisenä päivänä, minua väänneltiin, käänneltiin, mittailtiin, testattiin tasapainoa ja kävelyä ym. yli kaksi tuntia. Koko vartalo käytiin läpi. En vaan pysy pystyssä yhdellä jalalla ja kävely vieläkin heittää.

 Olen ihan kipeä, kaikesta painelusta ja passiivisista liikkeistä. Selkänikamat on aina vaivanneet, mutta nyt sai kyllä sellaista painelua, ettei meinaa helpottaa ollenkaan. Kaikkien sormien nivelrikko on vuosia ollut paha, mutta muutaman viime vuoden aikana muuttunut tosi hankalaksi. Sain sormille neuvoja, mm. sormia pitää liikuttaa ettei jäykisty. Kotiaskareet on tullet hankalaksi, tavaroita tippuu käsistä, veitsen ym. käyttäminen sattuu sormiin, ja jatkuva kipu jäytää jatkuvasti.

Seuraavana päivänä kävin mittauttamassa kaularangan toimivuutta, ja samalla sain selälle ja olkapäille jumppaohjeita.

PÄÄN - JA LANNERANGAN MAGNEETTIKUVA

Kaiken äidin poismenon aiheuttaman surun ja hässäkän, ja muistisairaan isän juttujen seassa, on omat sairaudet ja vaikeudet pakko ollut kärsiä hiljaa mielessä ja valvoa öisin. Välillä tuntuu kuin sekoaisi, paniikki koittaa nostaa päätään kun jäät yksin.

Tänään kirkonkellot soittivat viidentoista minuutin ajan, hyvää matkaa äidille. Huomenna jätetään perhepiirissä hyvästit äidille. Rankkaa tulee olemaan kaikille.

Alkuviikosta oli aika puhallustestissä, nenään laitettiin sulkija ja puhallettiin koneeseen. Ensin ilman lääkettä ja sen jälkeen lääkkeellä.
Sain lomakkeet kotiin, pef puhalluksia varten. Peffiin pitäisi puhaltaa kaksi viikkoa ennen lääkärissä käyntiä.

Inhottava kun ihmiset tulevat hengityssairaiden kanssa samalle poliklinikalle, hajuvedet ja partavedet lemuten. Lukutaidotonta porukkaa! Kaikissa kutsukirjeissä lukee, tulethan tuoksutta. Me jotka tulemme kipeiksi tuoksuista, saamme paeta perinmäiseen nurkkaan, tuoksuja pakoon. Sekään ei nyt onnistunut, kun hoitajien huoneen avonaisesta ovesta, tuli kuvottava kahvin haju käytävälle.

Puhallustestin jälkeen huonovointisena, oli magneettikuvaukset. Pienen odottelun jälkeen, pääsin huoneeseen jättämään kamppeita. Kengät ja liivit pois. Hoitaja kertoi magneettiputken olevan 10 cm leveämpi kun magneettirekassa. Kyseli samalla onko ahtaanpaikan kammoa.

Magneettihuoneessa pääsin onneksi ensin lannerangan kuvaukseen. Lavitsalle kävin selälleen, jalat putkeen päin. Päälle kevyt peitto, toiseen käteen soittokello, ja kuulokkeet korville joista tuli musiikkia. Sen jälkeen minut työnnettiin melkein kokonaan putken sisälle, päälaki jäi ulkopuolelle.
Kone alkoi ronksuttamaan, ja kolisemaan. Välillä se piti ihan kali kali ääntä. Meinasin että pystyykö putkessa olemaan, ja vielä liikkumatta. Mutta yllättävän äkkiä minut tultiin päästämään pois, ja kääntämään asentoa.

Pään magneettikuvaus olikin ihan villiä. Pää tuli putken puolelle telineeseen. Naaman päällee kiinnitettiin aivan kuin jääkiekkomaalivahdin ristikko. Ristikon yläosassa oli pieni peili, josta näkyi huoneen ovi. Käteen sain taas soittokellon, peittoa en tarvinnut kun tuli niin kuuma. Nyt työnnettiinkin kunnolla putken sisälle. Koitin hengitellä rauhallisesti, ja kuunnella musiikkia kolinan seassa. Päätä ei saanut liikuttaa. Vaikea oli koittaa olla rykimättä, kun limaa valui kurkkuun koko ajan. Ajattelin että kuinkahan kauan olen jo maannut putkessa, kun ovelta alkoi kuulumaan kolinaa, ja minut otettiin putkesta pois. Äkkiä meni tunti yhteensä putkessa. Paljon helpompi homma kuin olkapääkuvaukset magneettirekassa.

Kauhulla odotellaan tuloksia. Jospa selviäisi mikä viskoo askelia ja pistää pyörryttämään.