Aamulla piti lähteä paikkaan, missä miehet olivat viime vuonna nähneet kuukkeleita. Auto jätettiin Kesängin tien vieressä, olevalle parkkipaikalle.
Reitti lähti nousemaan samantien.
Vaikeuksia heti alkuun, kun keuhkoja puristi niin mahdottomasti.
Isäntä ja poika joutuivat hiljentämään vauhtia, kun jäin niin paljon jälkeen heistä.
Metsä on ihan kuin jostakin sadusta.
Tämän suon ylitse menee talvella hiihtolatu, nyt suo lotisi veden vallassa.
Polttiaiset ja hyttyset tunkivat kimpuun, vähän joka suunnasta.
Meidän hyttyshupussa on ilmeisesti liian isoreikäiset harsot, kun polttiaiset tulivat sisälle reijistä.
Ei voi kun ihailla kaunista metsää.
Soita on keskellä tunturin sivua.
Muurahaispesiä piisaa.
Rankka sateet on tehneet, kunnon ojia poluille.
Sudenkorentoja lenteli paljon, mutta kun eivät pysähtyneet hetkeksikään, että olisi saanut kuvattua niitä.
Siniukonkorentoja näkyi useita ilmassa.
Kuivuneita ja katkenneita puita.
Puna-ampiainen repi pesätarpeita, vanhasta puusta.
Kuusella on mahtavat oksat, oikeassa kuvassa.
Vaurioituneita puita.
Puulla on nenä.
Pitkospuilla, märällä suolla.
Vaarallinen lasku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti