KAHDEKSAS MATKAPÄIVÄ OSA 1 eighth day of travel 1

Aamu valkeni aurinkoisena. Aamupalan, ja eväiden teon jälkeen, lähdettiin tankkaamaan auto Kilpishallin pihalla olevalta bensa-automaatilta. Bensan hinta aika samoissa hinnoissa, kuin meilläkin.

Lunta tuntureilla! Jihuu! Kohta Norjan puolelle.
Norjassa näyttäisi paistavan aurinko.

Mallan rinteillä pilkotti lunta.

Kun oltiin bensapumpulla, alkoi pyöräilijöitä, numerolappu selässä, kerääntymään parkkipaikalle.

Meinattiin, että lähteekö pyöräilijät polkemaan meidän eteen. Mutta onneksi menivät toiseen suuntaan, kuin me.

Ei muuta kun menoksi.

Norjan tulli edessä. Näytti että tullissa odotti heppuja, valmiina pysäyttämään meidät. Eihän viime vuonna tarvinut mitään papereita näyttää.
Tullin kohdalla oli kaksi tummiin pukeutunutta miestä, mustat kiväärit käsissä, meitä vastassa. Meinattiin että mitä ihmettä! Isäntä veivasi ikkunan auki, ja alkoi kaivelemaan taskuja, jotta ottaa ajokortin esille. Mies ikkunasta sanoi meille jotakin international.... Ei paniikissa ymmärretty mitä selitti. Mutta virkamies viittasi vaan kädellä, ja sanoi it´s okay. Lähdettiin ajelemaan, ja alettiin muistelemaan, mitä sanottiin meille. Tultiin siihen tulokseen, että etsivät kansainvälistä huumekauppiasta. Isäntä sanoi, että hän meni ihan paniikkiin, niin että aivotkin olivat ihan solmussa.

Ajeltiin eteenpäin, ihanassa maisemassa, ja unohdettiin koko juttu.

Pakko oli vähän joka levennyksessä pysähtyä ihailemaan maisemaa, ja ottamaan kuvia.

Oudon värinen kärpänen.

Ajettiin levähdys alueelle.

Tunturihaukka lensi edessäpäin, ja jossakin lähellä kuului, aivan kuin hanhien ääniä. Alapuolella näkyi vesistöä.

Meidän miehet menivät, rinnettä vähän alemmaksi, ja löysivät poron luurangon.

Kaunista.

Pieni kokoinen sudenkorento, laskeutui kasville. Voisiko olla tundrakorento? Vähän saman näköinen.

Jatkettiin matkaa, ja tie kävi aina vaan ikävämmäksi. En pidä yhtään mutkista, kapeista teistä, ja tien vieressä putoavista rotkoista.

Nuoruuden kesä hiihtoreissuilla, Norjan jäätikölle, jätti pikkuiset paniikit mutkaisia teitä kohtaan.

Mahtavan näköistä.

Ompa isoja puita.

Lunta!

Yhdessä levennyksessä oli patruunoita maassa.

Vesi virtaa alhaalla.

Tunturi kuin tulivuori.

Lisää lunta.

Onneksi vähän aikaa, mennään tavallista suoraa tietä.

Sinisiipiä Norjan puolella.

Ihailtiin lumihuippuja, kun saavutettiin edessä ajava matkailuauto. Yksi Latvialainen rekka ohitti matkailuauton, tosi vaarallisesti.

Matkailuauto ajoi hiljakseen eteenpäin, ja pysähtyi sitten kokonaan.

No mitä nyt?
Ei ole totta! Taas tietyö täällä. Yli vuosi sitten kun oltiin täällä, tietyöt oli silloinkin käynnissä.

Odoteltiin reilut 15min, kun johtoauto tuli ohjaamaan autojonon eteenpäin.

Kovat mylläykset menossa tiellä.

Tietä levennetään, ja suoristetaan. Tien reunoihin laitetaan myös uudet kaiteet.

Tiellähän on ihan turvallisen tuntuista ajaa.

Johtoauton vetämä letka, liikkui aikamoista vauhtia.
Vihdoinkin päästiin paikalle, josta pääsi jatkamaan omaa menoa.
Onneksi tie ei enää ole niin kaamea. Maha oli ihan kipeän tuntuinen, kun piti niin kovasti jännitää alastuloa.
Aikamoinen pudotus, melkein tasamaan ihmisille, kun ylhäältä lähdettiin yli 500m laskeutumaan merenpinnalle.

Käännyttiin Yykeänperälle menevälle tielle.