Jatkettiin reittiä eteen päin, ja ihasteltiin maisemia.
Ensinmäiset pohjansinivalvatit ilmetyi näkyviin, yhden vesilammikon luona.
Hyttyset kimpussa koko ajan!
Tultiin laavun kohdalle. Laavulta kuului lapsen itkua, joten ei menty istumaan laavulle.
Laavulta laskeutuu rappuset alas ojalle. Menin pojan perässä rappusia alaspäin, kun yhtäkkiä oikeaan polveen sattui hillittömästi. Ärräpäät lensi!
Seisoin paikallani, ja koitin purra hammasta, etten olisi parkunut. Hemmetin rappu petti alla siten, että etunmainen naula pysyi kiinni, ja takinmainen naula petti. Polvi taipui taaksepäin. Pelkäsin että en pysty ottamaan askeltakaan, polven takia. Onneksi pahin kipu vähän laantui, ettei minua tarvinnut kantaa metsästä pois. Kuka on vastuussa pitkospuista?
Kompuroin hiljakseen eteenpäin.
Puheltiin pojan kanssa, että täällähän oli niitä harvinaisia lintujakin jossakin.
Ensinmäinen ihmislössi tuli vastaan shortseissa, ja t-paidoissa. Miten ihmiset voi kulkea hyttysten ja polttiaisten keskellä, vähissä vaatteissa? Sitä on joko kamala määrä hajuvettä, tai hyttysmyrkkyä hölvätty ihoon, en ymmärrä muuten, miten kestäävät hyönteisten puremia.
Oudosti rakennetut askelmat pitkospuilla. Ihan vaikeat kävellä.
Kärpäsiä kukissa.
Pitkospuut jatkuvat.
Luola. Onkohan tässä ollut asutusta, kun viinimarjapensaita kasvaa metsässä.
Västäräkki keikisteli puunoksalla.
Hassu poro kulki meidän edessä pitkospuilla.
Pitkospuut ovat ihan pippurissa.
Tässä kohdassa kasvaa paljon pohjansinivalvattia.
Puu synnyttää!
Paha este edessä.
Puu oli kaatunut pitkospuille.
En meinannut päästä millään ojan ylitse. Kipeä polvi ei antanut ponnistaa jalalla yhtään. Lopulta isäntä vetämällä veti, minut ojan ylitse.
Porolla ei ollut samoja ongelmia. Ojan ylitse päästyään, poro jatkoi pitkospuilla kävelyä.
Katseltiin ympärille, näkyykö lintuja.
Eipä näkynyt.
Taas tuli vastaan ryhmä miehiä, ja yksi nainen. Väkevät haisi, ja pullo heilui käsissä. Mitenhän pysyivät pitkospuilla.
Alhaalla kurussa on ihan toisenlaista, kuin vaikkapa paikasta mistä lähtiin kävelemään.
Katkenneita isoja puita.
Hieno puron kohta edessä.
Jostakin kuului jännää linnun ääntä.
Kiireesti lähemmäksi puroa katsomaan.
Jihuu! Virtavästäräkki. Toinen virtavästäräkki ilmestyi myös näkyviin. Kyllä oli mahtava näky!
Koskikara hyppeli, ja uiskenteli samoilla paikoilla, kun virtavästäräkit.
Pakko oli jatkaa matkaa, vaikka kiva olisi ollut seurata vielä lintuja.
Lintujen kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun viisi hyttystä oli yhtäaikaa sormessa kiinni, kun koitit kuvata lintuja.
Tuumattiin, että kyllä on niin harvinainen näky, että on vaan kestettävä hyttysiä.
Pitkospuut erkanivat kahteen eri suuntaan. Me jatkettiin vasemmalle.
Aikamoinen nousu on edessä.
Veden kuluttamia uurteita polulla.
Luonnonsuojelu alue.
Valtavan kokoinen muurahaispesä.
Puulla on iso nenä.
Suo rinteessä.
Varo vihaista metsoa!
Luontokeskuksen kulmilla.
Isäntä läksi hakemaan autoa parkkipaikalta, me jatkettiin pyörätietä pitkin kämpille päin.
Katsottiin kaukaa, että hiihtäjiä laskee maisematietä pitkin alaspäin, autojen seassa. Pyörätietä tulee koko ajan hiihtäjiä.
Kolme naista tulee rinnakkain kapealla pyörätiellä. Kuljetaan niin laidassa kuin pystytään, hyppämättä metsän puolelle.
Sinipaitainen hiihtäjätär, hiihtää melkein päälle. Senteistä kiinni, ettei poika saanut sauvasta.
Raivostuttavaa, pyörätie on tarkoitettu kaikille kuljettavaksi. Jos a-maajoukkue, b-maajoukkue, ja nuoret hiihtäjät pitävät leiriä muiden ihmisten joukossa, kyllä toiset on otettava huomioon, tai harjoiteltava suljetulla alueella. Sama naiskolmikko laski rinnakkain autojen edessä maisematien alas. Mahtavaa käytöstä hiihtäjiltä!
Polvi oli ihan sairaan kipeä. Jäätä polveen, ja särkylääkettä naamaan. Polvi turposi ja veti mustaksi ulkosyrjältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti