Meidät vihittiin 3.8.1996 pienessä maaseutu kirkossa. Tänään on vihkimisestä kulunut 26 vuotta. Vihkimisen aikana satoi vettä. Naispappi puhui mikrofoniin, joka rätisi koko ajan, mutta ei se haitannut. Olin menossa kovasti rakastuneena, ihanan miehen kanssa naimisiin. Tunsimme toisemme jo pitkään urheilupiireistä. Niin se kävi, että tuttu muuttui rakkaaksi.Olimme asuneet yhdessä jo muutaman vuoden. Oli karkausvuosi, kun polvistuin rakkani eteen, ja kysyin: Tuletko aviomiehekseni;-)
Vihkimisen jälkeen astuimme kirkosta ulos, ja jouduimme riisisateeseen;-) Ulkona aurinko paistoi kauniisti.
Siirryimme lähellä olevaan juhlapaikkaan. Juhlapaikka oli vanha maalaistalo, jossa järjestetään kaikenlaista tapahtumaa.
Meillä oli pienet häät. Kutsuttuna oli vain lähempiä sukulaisia, ja ystäviä.
Äitini teki mahtavat tarjoilut häihin.
Häävalssi tanssittiin vanhassa ladossa. Mieheni yllätti minut. Hämmästyin täysin, kun "minä rakastan sinua" Matin ja Tepon kappale alkoi. Hän oli opetellut tanssimaan,-))
Ilta jatkui tanssin ja jutelun merkeissä. Siirryin jossakin vaiheessa juhlataloon, ja viivyin siellä aika pitkään.
Kuulin talolle, että ladossa soitettiin uudestaan meidän häävalssia. En ehtinyt soiton aikan takaisin tanssilattialle. Isäntä oli huudellut turhaan vaimoa valssille;-))
Meillä on nyt kaiken kaikkiaan yhteisiä vuosia 30 takana. Kaikenlaista on mahtunut näihin vuosiin. Sain upean miehen puolisoksi. Pitäisi muistaa välillä sanoa, ja näyttää, että toinen on edelleen rakas ja tärkeä.