HÄÄPÄIVÄ wedding day

 

Meidät vihittiin 3.8.1996 pienessä maaseutu kirkossa. Tänään on vihkimisestä kulunut 26 vuotta. Vihkimisen aikana satoi vettä. Naispappi puhui mikrofoniin, joka rätisi koko ajan, mutta ei se haitannut. Olin menossa kovasti rakastuneena, ihanan miehen kanssa naimisiin. Tunsimme toisemme jo pitkään urheilupiireistä. Niin se kävi, että tuttu muuttui rakkaaksi.

Olimme asuneet yhdessä jo muutaman vuoden. Oli karkausvuosi, kun polvistuin rakkani eteen, ja kysyin: Tuletko aviomiehekseni;-)

Vihkimisen jälkeen astuimme kirkosta ulos, ja jouduimme riisisateeseen;-) Ulkona aurinko paistoi kauniisti. 

Siirryimme lähellä olevaan juhlapaikkaan. Juhlapaikka oli vanha maalaistalo, jossa järjestetään kaikenlaista tapahtumaa.

Meillä oli pienet häät. Kutsuttuna oli vain lähempiä sukulaisia, ja ystäviä.

Äitini teki mahtavat tarjoilut häihin. 

Häävalssi tanssittiin vanhassa ladossa. Mieheni yllätti minut. Hämmästyin täysin, kun "minä rakastan sinua" Matin ja Tepon kappale alkoi. Hän oli opetellut tanssimaan,-))

Ilta jatkui  tanssin ja jutelun merkeissä. Siirryin jossakin vaiheessa juhlataloon, ja viivyin siellä aika pitkään.

Kuulin talolle, että ladossa soitettiin uudestaan meidän häävalssia. En ehtinyt soiton aikan takaisin tanssilattialle. Isäntä oli huudellut turhaan vaimoa valssille;-))

Meillä on nyt kaiken kaikkiaan yhteisiä vuosia 30 takana. Kaikenlaista on mahtunut näihin vuosiin. Sain upean miehen puolisoksi. Pitäisi muistaa välillä sanoa, ja näyttää, että toinen on edelleen rakas ja tärkeä.

HYVÄÄ HÄÄPÄIVÄÄ! Good wedding day

                               Hyvää hääpäivää, kaikille jotka on vihitty tänä päivänä!

 Meidät vihittiin päivälleen 22v sitten. Meidän isäntää jännitti;-)) Minun ei onneksi tarvinut jännittää, kun vierelle oli tullut ihana ihminen.

Vettä satoi kun olimme papin edessä kirkossa, mutta sen jälkeen oli poutaa. Yhdessä kävelimme kirkon portaita riisisateessa hääautolle.

 Koristeltu auto vei meidät vähän matkan päässä olevalle juhlapaikalle, jossa pieni joukko sukulaisia odotti meitä.

Ruokailun jälkeen vuorossa oli häävalssi, joka oli Matin ja Tepon, minä rakastan sinua;-)) Isäntä onnistui yllättämään minut, hän oli harjoitellut tanssimista;-)) Ihana on muistella menneitä!

Paljon on tapahtunut meille näiden vuosien aikana, mutta onneksi ollaan tuettu toinen toisiamme.

Joten otan osaa, kun olet kestänyt vaimoasi nämä vuodet;-))))

VALKEALASSA LINTUTORNILLA Valkeala bird-watching tower

Kuvat avautuu isoiksi, kun klikkaa niistä.

Lappalan rannalla, kirkon puoleisessa päässä, on lintutorni.
Auto jätettiin parkkipaikalle, ja mentiin laiturille katsomaan, näkyykö ruovikon reunassa lintuja.

 Ruokojen keskellä, jossakin lähellä puhalsi kaulushaikara.

Tästä alkaa huikeinlenkki.

Mattojen pesupaikka.
Kivat pitkospuut kulkee lintutornille.
Ei niin kiva kokemus minulle, kävellä lintutornille.
Joku nainen ulkoilutti koiraa, meidän perässä, samoja pitkospuita pitkin. Hän päästi koiran ihan minun kantapäille. Meinasin että, kohta on nilkassa kiinni. Olen koirille allerginen, enkä muutenkaan pidä siintä, että koira lasketaan liian lähelle vierasta ihmistä.

 Pitkospuut jatkuvat lintutornille, korkealla maan pinnasta.

Vähän jännitti kävellä niin korkealla.

 Olipa kokemus kiivetä torniin.

Näköala on kyllä hieno.

Lintuja ei kyllä hirveästi näkynyt.

 Tornin edessä rantaruovikossa käveli töyhtöhyyppä. (Katkenneita korsia täynnä)

Mitähän töyhtöhyyppä sellaisessa paikassa teki.

Kivellä jonka luona käytiin pilkillä talvella, oli kolme meriharakkaa.

Tornin toisella puolella on aikamoista pusikkoa. On varmaan jossakin vaiheessa paljon lintuja siellä.

 Vielähän minä ylös kipusin torniin, mutta alastulo teki tiukkaa. Kaiteista molemmin käsin kiinni, ja askel kerrallaan, jalka poikittain.

 Näkymä tornin alaosasta.

Lintu havainnot olivat vähissä, tällä käynnillä, mutta ehkä sitten myöhemmin näkyy jotakin mielenkiintoista.
Näkyihän sentään meriharakoita!