Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ( Hyttynen inisi lähellä koko ajan, ja paikkoja koski), kävimme aamupalalla.
Ruokailun jälkeen pakkasimme tavarat, ja luovutimme avaimen.
Lähdimme ajamaan kohti Loketononkaloa. Nuori mies oli tutkinut nähävyyspaikkoja, ja huomasi tämän paikan. (Edellisenä iltana he kävivät katsomassa, jonkin luolan lähistöltä).
Parkkipaikalla ei ollut muita autoja, kun saavuimme perille.
Olipa rankka kävelyreissu! Mäkeä ylös ja alas, kapeaa polkua pitkin! Hyttysiä metsässä on paljon!
Kaikenlaisiin paikkoihin minunkin on lähdettävä mukaan!!
Aivan upea paikka! Kyllä minua pelotti kulkea kallion lohkareiden välissä. Nekin vielä jotenkin menetteli, mutta kun sieltä rotkosta oli myös päästävä pois!!
Toisessa päässä oli tehty kestopuusta korkeat tikkaat. Ei siinä mitään! Ne askelmat olivat muutaman sentin leveät! Laudat oli laitettu sivuttain, eli leveä puoli ei ollut jalan alla, vaan kapea reuna.
Pääsin tutisten harppaamaan tikapuilta pois ylös kalliolle. Siellä oli toinen kauhistuttava nousu!
Kallion reunalla kulki kapea polku. Sinne on viritetty paksuja köysiä, joista voi ottaa tukea.
Roikuin köysissä, ja isäntä kulki tekopolvilla vieressä. Hänellä ei tehnyt heikkoakaan kävellä kallion reunalla.
Välillä minua piti vetää kädestä pahojen paikkojen yli. Isäntä kannusti vieressä, hyvin menee;-)) Nuori mies kulki edes takaisin kalliolla, eikä häntä pelottanut yhtään.
Autolle palattuamme, olin ihan poikki!
Pitää olla tosi tyytyväinen, kun sain käytyä tuossa paikassa, vaikka hirvitti ihan kamalasti!
En luota enää omiin jalkoihini, ne ei ole samanlaiset kuin nuorena.
Tuli ihan hirveän kuuma kävellessä. Johonkin piti päästä uimaan, ja vaihtamaan vaatteita.
Ajoimme Pistohiekalle. Leirintäalueen ja tanssilavan välisellä alueella, on muutama pukeutumiskoppi, ja uimaranta.
Autonkin saimme sinne parkkiin. Siellä on aivan ihana uida!
Uimisen jälkeen menimme autoon, ja olimme lähdössä ajelemaan. Auton renkaasta kuului ihan kamalaa ääntä!
Selvisi, että jokin kivi oli mennyt jarrujen väliin. Onneksi se lähti pois muutaman jarruttelun jälkeen.
Ajoimme ihanaa tietä Anttolan kautta Mikkeliin kauppaan, ja syömään.
Kotona olimme ennen iltaa, ja lämmitimme saunan. Nukkumaan piti mennä aikaisin, kun väsytti niin kovasti. Olipa kiva käydä jossakin.
Hienoja kuvia. Välillä on hyvä ylittää oma itsensä ja voittaa pelkonsa.
VastaaPoistaTotta!
PoistaHay que estar muy acostumbrado, para caminar por esas pendientes. Los paisajes de las fotografías son preciosos.
VastaaPoistaUn abrazo.
Beautiful place.
PoistaLas pendientes son difíciles de subir. Hay que estar muy acostumbrado a esas pendientes, si se quiere llegar hasta lo más alto.
VastaaPoistaPreciosos paisajes has captado en tus fotografías.
Un abrazo.
Thank you very much!
PoistaDearest Anne,
VastaaPoistaWell, it sounds like a very adventurous hike you made and with some support, you managed it.
Yesterday I also walked 3.6 km and for me, without any cane or support that was quite a milestone. My stent–graft area in back was hurting a lot though... Also today in the car when I drove home again. But it was good to be on top of the Stone Mountain again, using the Summit Skyride. In 1987 with Pieter together I hiked the 2.5 km up to the top. Can never do that again...
Hugs,
Mariette
https://mariettesbacktobasics.blogspot.com/2019/09/stone-mountain-scenic-railroad-with-mom.html
Well done Mariette! Fortunately, you have wonderful memories.
Poista🤗
PoistaVery active holiday.
VastaaPoistaIt was!
PoistaThe sauna must have felt so good after such a hard day, Anne.
VastaaPoista