MATKAPÄIVÄKIRJA PÄIVÄ 17.9.-22 travel diary

 

Aamulla kello 8 pakkasimme loput tarvarat autoon. Isäntä katsoi uudestaan kaikki auton nesteet. Syyläristä oli oudosti vähentyneet nesteet! Oliko huonoilla tiellä ajellessa, jokin kivi puhkaissut säiliön! 

Metso naaras, oli samassa paikassa kuin edellisenä päivänä.

Lädimme kumminkin ajelemaan eteenpäin. Päätimme, että soitamme autokorjaamoille, jotka ovat meidän matkan varrella. 

Kävi kumminkin ilmi, että lauantaina korjaamot ovat kiinni!! Sitten soitimme matkan varrella oleville huoltoasemille. 

Toivoimme, että jossakin huoltoasemilla olisi tee se itse halli käytössä. Mutta soittokierros paljasti, että missään ei ole auki tiloja, jotta isäntä voisi itse korjata tilapäisesti vuotokohdan.

 Ajoimme eteenpäin, ja aina välillä tarkastimme syylärinesteen tilanteen. Kemijärvellä isäntä osti syylärinestettä kaksi pulloa mukaan. Jos neste häviää nopeasti, niin sitä voi lisätä tarpeen mukaan. 

Sodankylässä kävimme ostamassa hampurilaisateriat mukaan. Samalla tuumasimme, että syyläri ei vuoda kovinkaan paljoa, koska nesteen pinta pysyy samana. Päätimme, että perillä isäntä korjaa itse vuotokohdan. 

Saariselällä piti käydä vielä Kuukkeli kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Vanhan kaupan palaneet jäänteet oli korjattu pois. Kivijalka näkyi paikallaan, aitauksen sisällä.

Meidän mielestä Lappi alkaa Saariselältä. Maisemat muuttuvat sellaiseksi, kun me miellämme Lapin. Ivalossa pääsin vihdoinkin pankkiautomaatille nostamaan rahaa.

Jossakin Ivalon ja Inarin välillä oli levähdyspaikka. Levähdyspaikan alapuolella, jyrkästi alarinnettä alas, on upea järvi. Nuorimies tahtoi hetkeksi tauolle, ja kalastamaan. Menimme mukaan, jotta saisimme liikuntaa. Autossa pitkään istuminen on tosi puuduttavaa! 

Kun kävelimme rinnettä alas, näin kuukkelin (Perisoreus infaustus) yhdessä puussa;-)

Matkavauhti oli hidasta. Tiet olivat sen verran kapeita, ja mutkaisia, että kovinkaan kovaa ei voinut ajaa.

Onneksi maisemat näyttivät upean värisiltä.

Lihavakalajärvillä nuorempi mies tahtoi taas kokeilla kalastusta. Vettä satoi kaatamalla. Onneksi ulkona ei voinut olla kauaa, joten pääsimme jatkamaan matkaa.

                                 Utsjoella maisemat muuttuivat tosi mielenkiintoisiksi!

                                    Vesisade jatkui. Ulkona alkoi jo hämärtymään.

Tosi mielenkiintoinen kapea ja mutkikas tie! Takana tulevat autot ajoivat aikamoista vauhtia, ja ohittivat meidät pahoissa paikoissa!!

Perille Nuorgamiin saavuimme kello 19.30. Tulihan sitä taas istuttua autossa! Tiedän että yöllä on taas turha koittaa nukkua.

Saimme huoneiston avaimet. Huoneisto oli siisti perus kämppä. Tuntui kylmälle! Tavarat sisälle, ja sauna lämpenemään. Saunomisen ja iltapalan jälkeen nukkumaan. Huomenna kalalle;-)