MATKAPÄIVÄKIRJA PÄIVÄ 18.9.-22 osa 2 travel diary

 

                            Pysähdyspaikalta läksimme nousemaan tunturia ylös.

      Tie tuntui kapealta ja oli mutkainen. Auton katolla oleva suksiboksi, otti ikävästi tuulessa vastaan.

                                                      Sumu haittasi näkyvyyttä.

  Jossakin vaiheessa tuli kyltti vastaan, siinä ilmoitettiin korkein kohta. Kyltissä oli lukema 356 metriä         merenpinnasta. Tunsin itseni ja automme todella pieneksi, kun ajoimme näissä maisemissa.

Ihmettelimme mihin kaikki porot olivat kadonneet. Poroja ei ollut näkynyt kertaakaan Kuusamosta lähdön jälkeen. Yhtäkkiä sumun keskeltä näkyi paljon hahmoja, jotka liikkuivat. Poroja oli valtavasti alueella.

                               Jatkoimme ajamista eteenpäin. Poroja ei enää näkynyt.

 Tuulta, sadetta ja sumua! Huono näkyvyys. Aurauskepit olivat jo paikoillaan. Pian saapuu lumisateet.

                                                                         Poroja edessä!

                                                    Valtavasti poroja ilmestyi tielle!

Katselimme erästä pienikokoista poroa. Sen yhdessä jalassa oli jotakin vaivaa. Poro luukkasi jalkaansa. Toivottavasti sen jalka paranee.

                                    Poroille oli hassusti maalattu turkkiin numeroita.

                                                      Poroja juoksenteli siellä ja täällä!

 

                                                        Eläimillä oli upeita sarvia.

                                    Sumun keskellä olevat harmaat möykyt ovat poroja.

Oli jännää ajaa sumun keskellä. Aina välillä tuli vastaan jokin auto. Ohitus onnistui, kun oli tarpeeksi tien laidassa.

Aloimme lähestyä kalapaikkaa. Ajomatka majapaikasta kalalle kesti 1h 30min. Matka tuntui tosi pitkälle, kun en tiennyt mihin olemme menossa. Nuorimies opasti meitä perille. Kohta kalaan;-)

Poroja tunturissa.