PUNAISTAHIEKKAA JA PYHÄÄJOKEA

Tänään päätettiin käydä, kartalla näkyvällä paikalla. Helpommin sanottu kuin tehty! Luontokeskuksesta saatiin, noin tietoa sijainnista.
Olihan minulla kartta kädessä, mutta, sitä mentiin vaan innoissaan uutta paikaa kohden.

Kartta ei oikein pitänyt aina paikkansa, mutta ajattelin,että kyllähän oikea paikka tulee vastaan.
Onneksi hiekkatie oli aika hyvä ajaa. Katseltiin karttaa yhden risteyksen kohdalla, kun paikallisia tuli autolla ohitse.

Oltiin tultu ohitse kartan, ja pitkän matkaa ylitse kohdan mihin piti pysähtyä. No, ei se mitään. Auto ympäri ja takaisin oikeaan kohtaan. Tien laidassa olikin jo kaksi muuta autoa.

                                                     Voi itku! Miten kaunis ranta!

                                           Järven toisella puolella oli komeita tuntureita.

        Rannan hiekka todellakin oli mahtavan punaista, niin kuin luontokeskuksen ihminen sanoi.

                             Vesi on upean kirkasta. Uimaan ei menty, kun ihmisiä oli niin paljon.

                                                            Autiotupa on ihan rannalla.

Varsinainen käyntikohde oli tänään Pyhäjoenluontopolku. Reitti on 3.5 km pitkä, ja kulkee hienoissa maisemissa.

Metsässä näkyi joitakin tutkimus suppiloita.

Tiedä sitten tutkitaanko puiden simeniä, vai perhosia.
Mutta puita oli numeroitu monta.

                                          Polku ja pitkospuut menevät saniaislehdon lävitse.

                                             Joki ja pieniä koskia on siellä täällä.

Siltapaikat on ihania! Veden pauhua on kiva kuunnella.

Jäkälät tekevät kivoja kuvioita kiviin.

Lehtoalueelta lähdetään nousemaan, erittäin kivikkoista rinnettä ylös.

Taas yksi silta ylittää koskipaikan.

Pitkospuut loppuvat, ja edessä on hankala kävely kivien päällä ja vieressä.

               
             Opastauluja.

Tässä kohtaa oli  maassa, myös tunturijuoksijoille tarkoitettuja opasteita.

Metsässä näkyy lisää tutkimussuppiloita.

                  Saavuttiin uskomattoman kauniille paikalle. Erikoisen muotoisia kallioita ja vettä!

Rinteessä, maassa näkyi korppi!

HAH! Niin sitä näkee taas mitä haluaa! Puukarahka on ihan korpin näköinen, kaukaa katsottuna.

Harmaasieppoja lauleli pään yläpuolella.

                                                                          Ihana paikka!

Laskeuduttiin alas, virtaavan veden äärelle.

                              Tässä kohtaa on pieni laituri, jossa voi istua ja ihailla maisemia.

            Vesi virtaa!

Näiden maisemien takia, kannatti tulla tänne!

Mukava nousu kivien seassa!

Nousun päällä, metsä oli ihan hiljainen. Ei kuulunut muuta, kuin tuulenhumina.

Reitin loppuvaiheessa, vastaan tuli hyvin vetinen suo.

                                                        Pitkospuut oli uusittu.

                                                       Suo on ihan täynnä lakan raakileita!

                                           Loppu reitistä mennääkin, ihan tien vierustaa.

Tien vierestä löytyi vanha roskakuoppa. Täynnä ruosteisia metalli tölkkejä, ja vanhoja viinapulloja.

                                                   Täällä käytiin. Hieno kierros!