TERVAHAUTOJA, VUODEN 1918 MUISTOMERKKI JA HAUTA

Käytiin etsimässä lisää tervahautoja ja 1.5.1918 muistomerkki, kun olivat samalla suunnalla.

Auto jätettiin tien laitaan, ja tervahauta olikin heti tien vieressä. Toinen tervahauta oli tien toisella puolella.

Tervahaudan löydyttyä, jatkettiin matkaa jalkaisin hiekkatietä pitkin. Kartan mukaan tie päättyy, ja tulee pururata vastaan. Mutta autoilijat ovat keksineet kulkea pururataa pitkin. Yksi punainen auto tuli purua pitkin, ja kääntyi päättyvälle tielle. Ihan outoa, mistä ihmeen kiersi, kun tuli sitten meitä vastaan, kun oltiin menossa haudalle.

 Tästä käännytään nousemaan purua pitkin mäelle. Pienen etsimisen jälkeen muistomerkki löytyi. Koitettiin etsiä tietoa, mikä taistelu tässä on ollut, mutta huonoin tuloksin. Ihmetyttää kun paikka on ennen ollut aivan korvessa, ja soiden ympäröimä.

Kiveen oli kaiverrettu 1.5.1918 ja asetettu nojaamaan toista kiveä vasten, että pysyy pystyssä.

Muistomerkki alueella on suoritettu karsintoja puille. Toivottavasti historiallista maisemaa ei mennä tuhoamaan.

Muisto merkin löydyttyä, kävelimme takaisin autolle, ja ajoimme metsätietä lähelle hautapaikkaa.

Ensin käytiin katsomassa tervahauta, ja sen jälkeen lähdettiin metsän kautta nousemaan haudalle.

Metsä on kuin satupaikka, vanhoja puita, keloja ja aivan vihreää sammalta.

Olisi pitänyt lähteä kiertämään kukkula, eikä painua suoraan jyrkkää rinnettä ylös.

                                           Isoja puita, oli paikka paikoin kaatunut maahan.

                                             Puissa roikkui paljon naavaa. Hauskan näköistä.

                                                             Hienon värinen vanha kanto.

Korppi raakkui, ja kierteli ympärillä.

Tultiin avokalliolle, jossa oli outoja kivestä tehtyjä laattoja. Saman mallisia kuin muistomerkki oli.
Sateen jäljiltä kallio oli todella liukas.

Meinattiin, että löydettiin nyt se hautapaikka, kun oli outoja kivestä tehtyjä kivi juttuja. Tässä maassa lojuu, kivestä tehty pilari. Puu ilmeisesti kaatanut.

Pilarin vieressä, oli iso kivi laatta makuuasennossa. Kurkittiin alle näkyykö mitään.

Tämän ison laatan vieressä oli loivassa pystyasennossa, samanlainen laatta kuin muistomerkki oli.

Nostelin varovasti jäkälää pois, jos olisi näkynyt jotakin kaiverrusta, mutta en nähnyt mitään. Samalla kun laitoin jäkälät takaisin kiven pinnalle, kuului ihan kuin maan alta murinaa. Pelästytti ihan hirveästi! Poika kysyi mikä se oli? Koitin vaan olla ettei pelota, vaikka pelotti ihan hirveästi. Sanoin vain, että eläin varmaan jossain.
Tuli kiire päästä paikalta pois. Eiköhän heppu nähnyt metson, jota piti sitten isännän kanssa lähteä kuvaamaan, ja minä jäin mielikuvituksen kanssa yksin kalliolle.

Karttaa pitävä oli pikkuisen pyörryksissä, kun ei millään meinannut löytyä, karttaan merkittyä tervahautaa, jonka vieressä hauta paikka sijaitsee. Vihdoinkin kuoppa löytyi, mutta meidän mielestä tämä ei ole tervahauta, vaan sodanaikainen potero.

Kuopan löydyttyä löytyi avokallio, jossa hauta oli. Kiviä oli kasattu aikamoinen kasa. Kenenkähän hautapaikka tämä on ollut.

Vainaja, on varmaan nyt siirretty tästä haudasta pois, kun kiviä oli otettu päältä pois.

                                       Hetken ihmettelyn jälkeen päätettiin lähteä autolle takaisin.

Tämän hautapaikan läheisyydessä, n. 300m päässä on karttaan merkitty kysymysmerkki, ja korsun paikka.

                                                  Vanhan koivun pinnalla hauska parta.

                                                  Poika kävi testaamassa montun syvyyden.

                                   Kuviorajaa pitkin oli huomattavasti helpompi kävellä autolle.

                                                         Aikamoisen jylhä paikka.

Paikallishistoria, on todella mielen kiintoista. Kun vielä etsii paikkoja, joita ei ole koskaan tiennyt  

olevankaan. Kuultiin, että samoilla alueilla, isoilla soilla on useampikin kivikasa, jotka on olleet hautoja.