Lähdettiin tähän lähelle katsomaan, näkyykö mitään mielenkiintoista.
Kaikkien kengät olivat vielä ihan litimärät eilisestä! Jalkoihin piti laittaa, ei niin sopivia kenkiä.
Eilen käytiin ale -ostoksilla punaisessa talossa olevassa urheiluliikkeessä.
Isäntä ja minä löydettiin uudet gore-tex lenkkarit, ja poika sai "siistit" vapaa-ajan kengät. Kannatti käydä! Mutta uusilla kengillä ei voi heti lähteä kävelemään.
Järripeippo maassa.
Tilhiparvia lentelee puissa.
Tänne ylöspäin, ei onneksi ole useita menijöitä. Varkaankurunlenkillä piisaa ihmisiä.
Hauska näky oli, kun vastaan tuli mies ja nainen taluttaen kissaa narussa!
Huh huh mikä ylämäki! Keuhkot ei oikein tykkää korkealla olosta.
Koko täällä olon aikana, hengitys reistailee, vaikka olen lisännyt lääkitystä.
Tunturissa kuvattu sinisiipi.
Näkymä rinteisiin oikealla.
Rinnemetsä ihan kuhisee järripeippoja!
Näiden kuusen oksien alla, on hyvä yöpyä.
Muurahaisten valloittama kaatunut puu oikealla.
Valtavia muurahaisia, kaatuneessa kelossa.
Mielenkiintoinen polku! Kiveä täynnä.
Puunjuurakko on kuin taideteos, keskellä luontoa.
Poikettiin pääpolulta sivuun. Vasemmalle lähti mielenkiintoisen näköinen polku, puiden keskelle.
Kannatti tulla. Pienten puiden seassa, lenteli paljon niittykirvisiä ja järripeippoja.
Polku jatkui koko ajan ylöspäin. Edessä aukeni hieno maisema.
Näillä kivillä on vaikea kävellä. Koko ajan pelkää koska jalka linksahtaa. Mutta mitään kivaa ei näe, jos ei poikkea pääreiteistä.
Hassuja puita. Tämäkin rykelmä pieniä kuusia, on varmaan suojannut montaa yöpyjää.
Päästiin tasaiselle alustalle. Ilmassa leijaili savun- ja tupakanhajua. Kohta näkyviin tuli kaksi pikkulasta juosten, heidän perässä kiiruhti aikuinen ihminen. He jatkoivat matkaa, kovaa vauhtia kuvassa vasemmalla olevalle Kellostapulin huipulle.
Riekonmarjoja.
Upea paikka!
Täältä näkyy kauas.
Kesänkitunturi vastapäätä meitä. Pirunkurussa näkyi liikkuvan ihmisiä. Oikein kun pinnisti katsetta, näki että siellä liikkui punaisessa puvussa oleva ihminen.
Ihminen on niin pieni, näissä maisemissa! Poika yläkuvassa.
Ihania kiviä! Ollaan odotettu, koska näkyisi sopuleita, mutta vielä ei ole onnistanut.
Niittykirvisiä vilisee kivikoissa, ja puiden oksilla. Olivat vaan niin nopeita, ettei niistä saanut kuvaa.
Poika lähti lintujen perään, ja tulee alaspäin toista kautta.
VAU! Mikä näköalapaika!
Kesängin järvi näkyy kaukana alhaalla. Kesängin rannassa olevalla parkkipaikalla, autot ovat ihan kirpun kokoisia.
Pidän kivistä tosi paljon. Lapissa sitä aina ihmettelee, miten kauniita kiviä on olemassa.
Pantterikuvioinen kivi:-)
Valkoinen kivi vasemmalla. Oikealla jäkälä on tehnyt taidetta kiven pintaan.
Yksi suosikkipaikka edessä.
Lähestytään Kellostapulinkurua.
Höh! Vanhat pitkospuut oli hävitety. Niiden jäänteitä näkyi hiiltyneinä vanhoissa nuotioissa.
Päältäpäin vaatimattoman näköinen kivi, sisältää kauniin yllätyksen, kun se on kuumuudessa haljennut.
Ikiaikaista kivikkoa.
Ei voi mitään, mutta tämä kohta jaksaa säväyttää vuodesta toiseen!
Pitkospuiden paikkoja on vähän siirretty, nyt saa kävellä kivikossa useammin.
Mustat pilvet leijuvat taivaalla. Onneksi ei sada. Tuuli on aika kovaa.
Kekoihin kasatut pienet kivet, on hauskan näköisiä.
Kolmen tunnin reissun jälkeen, ei meinannut jaksaa kävellä takaisin autolle. Alaspäin oli niin hankala kulkea, kun tuntui että jalat vaan tutisee. Loppumatka oli ihan iäisyyden mitainen. Kaikki valitti jalkoja kun oltiin autolla.
Ihan auton luona tuli pieni piristysruiske, kun kaksi kuukkelia lenteli lähellä olevissa kuusissa. Eihän me isännän kanssa saatu niistä kuvia, kun hitaita ollaan. Onneksi nuorimies on nopea nappaamaan lintukuvia. Jospa niitä kuukkeleita vielä näkyisi, ja niistä saisi kuvia.
