Kävin lokakuussa kylän rannassa, katsomassa näkyisikö siellä mitään mielenkiintoista.
Ajoin auton parkkipaikalle. Huomasin, että laavulla on paljon oranssin värisissä asuissa miehiä tulilla. Arvasin heti, että nyt on hirviporukka pitämässä palaveria.
En kehdannut mennä lähemmäksi ottamaan valokuvia maisemasta.
Rannassa oli ihan mahdoton sumu! Toiselle puolelle, leveää jokiuomaa ei nähnyt metriäkään!
Sumun keskeltä kuului epäselvää ääntä, joka hetken päästä voimistui. Minulle tuli mieleen, että onko joella joku veneellä, eikä osaa sumun keskeltä rannalle. Kuunneltuani ääntä tarkkaan, tajusin, että kanadanhanhet siellä pitää ääntä. Jos siellä olisi ollut ihminen, hirvimiehet olisivat lähteneet auttamaan.
Sain valokuvat otettua ja poistuin paikalta.
Menimme porukalla seuraavana päivänä rannalle. Hanhista ei enää näkynyt jälkeäkään! Sen sijaan paikalla oli auto, jonka sisällä istui vanhempi mies.
Menin koputtamaan hänelle auton ikkunaan. Kysyin onko hirvijahti menossa? Hän vastasi, että viimeistä hirveä ovat pyytämässä.
Edellisenä päivänä olivat saaneet saaliiksi kahdeksanpiikkisen hirven.
Juttelin miehen kanssa pitkään hirvistä, metsälinnuista, ja eläinten jäljistä, mitä olemme nähneet.
Tämä mies kertoi saaneensa ilveksestä valokuvia. Kesällä riistalaskennan yhteydessä, hän oli nähnyt suden ja kolme pentua lähistöllä!
Sudet liikkuvat tuossa lähellä olevan joen rannalla edestakaisin. Paikka on entinen kaatopaikka, josta on joskus tehty laskettelurinne. Rinne ei ole enää käytössä. Rinteen ja joen välissä on sakeaa metsää.
Kyselin, missä voisi päästä näkemään ilvestä. Sitä on ihan mahdoton kertoa. Pedot kulkevat omia reittiä. Pitäisi olla uskomaton tuuri, että ilveksen näkee jossakin. Jälkiä onneksi pääsemme näkemään.
Ps. 4 aikuisita sutta on näkynyt 10 km päästä meistä. Iso metsäkauris oli joutunut saaliiksi.