Kävimme tänään ensimmäisen kerran hiihtämässä.
Hirvi on ylittänyt hiihtolatusen.
Hiihtelin lipsuvilla suksilla hiljakseen eteenpäin, yhdellä sauvalla. Toinen käsi on ollut tuskallinen koko joulukuun. Isäntä ja nuori mies tuli jo minua vastaan, kun pojan sukset jäätyivät.
Käännyimme kaikki takaisinpäin.
Toiset hirven jäljet! Hirvet ovat kovasti aktiivisia. Tulimme lähelle autoa, ja jatkoimme vielä toiseen suuntaan. Tämä hiihtobaana, oli ajettu koneella, ja sukset toimivat paremmin.
Isäntä ja nuorimies, meni käymään edessäpäin. Minulla oli tarkoitus kääntyä takaisin tulosuuntaan.
Läksin kääntymään yhdellä sauvalla, ja samantien löysin itseni maasta! Kerkesin tajuta, että olkapäähän sattui kovasti, ja niskat nytkähtivät pahasti, pää osui maahan. Makasin paikallani lumessa ja voivottelin kun sattui.
Koitin päästä lumesta ylös, mutta eihän siintä tullut mitään. Sukset ja jalat oli ihan solmussa, nilkkoja sattui. Onnistuin saamaan toisen siteen auki, ja sain jotenkin punnerrettua itseni ylös.
Samalla meidän miehetkin tulivat paikalle. Kyllä urheilu on vaarallista! Saa nähdä kuinka kipeät tärähtäneet paikat ovat huomenna;-((
