HOH HOIJAA!

 

Tuntuu että poksahdan kohta! Viime päivät on olleet yhtä vuoristorataa! Poskiontelotulehdus ei meinaa millään helpottaa. Olo on ollut ihan sairas.

 Sairas olo ei vielä piisaa. Viime perjantaina menin katsomaan sähköpostia. Ihminen joka jätti minun kotitalosta tarjouksen, kyseli voiko tuoda jo joitakin tavaroita talolle!! 

Olin ihan ihmeissäni. Talon välittäjästä, ja ostajasta ei ollut kuulunut yhtään mitään, pitkään aikaan. 

Soitin välittäjälle.  Selvisi, että ostaja oli saanut myönteisen lainapäätöksen. Kaupat oli sovittu tehtäväksi neljän päivän päästä tiistaina kello 10. 

Tämä ostaja tarvitsi huonekaluille paikkaa, kun vuokra-asunnosta piti lähteä seuraavana päivänä pois. 

Otin ostajaan yhteyttä, ja lupasin, että paikalle voi tuoda nojatuolit ja sohvan. Hän tuli seuraavana päivänä pakettiauton kanssa. Auto oli aivan täynnä tavaraa! Mikäs siinä, kyllähän sinne mahtui. 

Meidän vielä talossa olevat tavarat, jäi sinne muiden tavaroiden sekaan. Sovimme, että tavataan talolla vielä muutaman päivän päästä. Katsomme lämmitystä ja kaikkea muuta.

Meille tuli tosi kiire, saada loppuja tavaroita pois talolta. Tavarat on nyt tungettu meillä varastoihin, terassille ja sisälle. Aivan kauhea kaaos!! 

Hänellä on kissa ja koira. Huonekaluissa on hajuveden tai jonkun muun hajua. Paljon myös eläinten karvoja!! Oli yhtä tuskaa käydä talolla lämmittämässä, ja raivaamassa paikkoja. Silmät on olleet ihan tulehtuneet ja henki ei kulje. 

Unohdin mikä päivä se oli kun kirjoitetaan kauppakirja. Soitin välittäjälle. Onneksi soitin. Pankki olikin väärä, minkä hän minulle ensin sanoi!

Maanantaina oli viimeinen päivä, jolloin olimme enää talolla. Aikamoinen soittelu on ollut eri paikkoihin, ja perua sähkö ym. toimintoja.

Eilen kävimme tekemässä kaupat. On toisaalta hirveän surullinen olo, mutta helpottunut.

 Isä ja äiti osti talon pitkälti yli 50 vuotta sitten. Helpottunut olo, kun ei enää tarvitse huolehtia meneekö talon sisälle joku. Ei tarvitse lämmittää, ja tehdä pihatöitä. Uusi asukas myös jatkaa remonttia.

Tänään on ollut ihan kamala olo. Tuntuu pahalta, kun ei kertakaikkiaan jaksanut enää kahta taloa. Mutta tyhmää se oli pitää toista taloa tyhjillään. 

Koko yön pyörittelin vero juttuja, ja miten ne tehdään. Sotin aamupäivällä melkein tunnin puhelun verotoimistoon. Minulla oli verkkosivu auki, ja kärsivällinen henkilö neuvoi koko ajan mitä teen.

 On ne niin vaikeita tehdä, etten ilman apua olisi selvinnyt. En aina oikein tiennyt mitä tarkoitettiin. Vähän jäi epävarma olo, tuliko täytettyä kysymykset oikein. 

Kai tämä olo tasaantuu, kun talon luopumisesta menee jonkun verran aikaa. Toivottavasti  äitiä ja isä ei enää ilmesty joka yö uniin. 

Ehkä voin nyt keksiä jotain muuta tekemistä, kuin kotitalon lämmittämistä ja paikoista huolehtimisen.

KESKIVIIKKO Wednesday

                            Tänään hermostuttaa aivan kaikki! Tuntuu, että kohta poksahtaa!

Aamupäivällä kävin ortopedillä, kuulemassa eilisistä röntgenkuvista. Lääkäri otti minut vastaan 10 minuuttia ennen varsinaista aikaa.
 Kävimme lävitse kuvia. Lääkäri katsoi myös nilkat ja kädet. Nivelrikko se runtelee paikkoja pahasti. Käsien luudutusleikkaukset ovat niin isoja juttuja, että en ole valmis vielä menemään leikkauksiin. Minun on nyt vaan tultava, jotenkin toimeen näiden kipujen kanssa. Sormien nivelrikko on perinnöllistä. Minä olen nämä perinyt isältä. Pitää toivoa, että poika ei tätä saa.

Lääkäri hermostui, kun minulla oli niin paljon kysyttävää eri jutuista. Hetken luulin, että hän ajaa minut huoneesta ulos. Pyytelin koko loppu ajan häneltä anteeksi. Kun läksin vastaanotolta pois, olin vienyt toisen asiakkaan aikaa 2 minuuttia.

Lääkärin vastaanotolta menin meidän toiselle talolle. Siellä aikaa meni 2h.
Vettä satoi kaatamalla, kun ajelin takaisin kotia.

Kello 16. 00 otin hanasta vettä, ja meinasin juoda sitä. Katselin, että vesi näyttää kummallisen väriseltä! Vesi oli aivan ruskeaa! Ei muuta kuin lähikaupasta ostamaan vettä. Kyselin kaupan myyjältä onko siellä vesi ruskeaa. Vesi oli kuulemma katkaistu moneksi tunniksi kaupan alueelta!

Kylän laidalla, on nyt aloitettu monta vuotta kestävä putkiremontti. Olisipa ollut kiva tietää vesikatkosta, jotta olisimme voineet ottaa vettä varastoon!!
Kaupan kassalla oli jokin lappu jossa luki tietoa vesikatkosta. Nyt on vaan niin, että ei tule käytettyä kyseistä kauppaa.
Kyllä meille kauempana oleville kyläläisillekin pitää tietoa tulla vesikatkoista, ja värillisestä vedestä!

Mieli on niin surullinen, ja sekaisin, että en oikein kestä mitään vastoinkäymisiä.

Eilen kesken röntgenkuvien oton, tuli soitto kännykkään. Isän tuhkat ovat tulleet.
Tilasin aikaa maahan laittoa varten. Tuhkan hautaaminenkin on tehty vaikeaksi. On vain yksi päivä, ja tietyt kellonajat, jolloin omaisen voi haudata maahan. Turhan virkaintoinen ihminen vänkäsi vain vastaan, vaikka kuinka koitin sopia muuta aikaa. Lopulta virkailija suostui kysymään muualta, käykö minun ehdottoma aika.
 Maahanlaitto aika kävi, mikä on hyvä, nyt veljenikin pääsee isän laskemaan maahan. Miten kaikki tehdään niin vaikeaksi!

Tässä on ollut ihan kummallinen olo. En ole vielä osannut sisäistää sitä, että nyt ei ole kumpaakaan vanhemmista elossa. Koko ajan pitäisi mennä jomman kumman asioita hoitamaan. Mutta ehkä tämä helpottaa ajan kanssa, jos toiset kestää minua.

JÄÄSSÄ frozen

Nyt on niin kylmää (- 26.8°C), että tuntuu kuin olisi jäässä itsekkin. Vesijohdot jäätyy, ja poksahtelevat poikki. Jalkapallohallin vieressä, on aikamoinen putkivuoto. Onko muualla ollut pakkasen kanssa ongelmia?