MAISEMAKUVA landscape photo

 

                                                          Lokakuun alussa otettu kuva.

Olin tänään hammaslääkärin parkkipaikassa. Istuin autossa hetken, ennen sisälle menoa. Minulla oli auto keskellä parkkiruutua, ja tilaa oli molemmin puolin hyvin. 

Minun auto viereen tuli vauhdilla hieno valkoinen audi. Mieshenkiö nousi autosta ulos. Samassa kolahti minun auton kyljessä! 

Singahdin ulos. Kysyin mieheltä, joka nousi autosta ulos, tuliko kylkeen jälki. Tämä sanoi vähätellen, ei kun se osui mustaan muoviin, joka on auton sivussa.

 Meni tarkistamaan tilanteen, ja en nähnyt mitää lommoa auton ovessa. Mies paineli vauhdilla hammaslääkäriin sisälle. 

Jäin vielä ulos, ja katselin miten lähelle tämä mies pysäköi autonsa! Auto oli melkein kiinni parkkiruudun maalin päällä! Tilaa olisi ollut toisella puolella runsaasti!! 

Mietin pitäisikö minun siirtää autoa muualle, mutta päätin, että se en ole minä kuka siirtää autoa. Olin parkissa ennen miestä.

 Pelotti, että kun tyyppi lähtee liikkeelle, hän kolhii autoa lisää!

Soitin vielä muutaman puhelun, ennen kuin menin sisälle odotushuoneeseen. Kolhija istui penkillä, ja koko aikana ei katsonut minua, tai sanonut mitään. Meinasin sille sanoa jotakin, mutta minut kutsuttiin sisälle.

 Onneksi pääsin pois ennen valkoisen audin kuskia. Eipähän päässyt kolhimaan minun autoa enempää. 

Hammaslääkärissä käynti oli tosi turhauttava!! Tätä pahuksen hammasta pakottaa edelleen. Joudun menemään varmaan vielä päivystykseen tämän kanssa.

 Sain juurihoito ajan, mutta vasta kuukauden päästä, kun ei ole aikoja!!

 Jos oikein hammasta edelleen pakottaa, en millään pysty odottamaan kuukautta hampaan kanssa.

KÄVELEMÄSSÄ walking

 

Hieman ennen joulua, minulla oli ihan hirveän stressaantunut ja ahdistunut olo. Pakko oli lähteä kotoa pois, muutamaksi tunniksi.

 Ajelin yhteen mielipaikkaani metsään kävelemään. Kahlasin metsässä syvässä lumessa, joka ylettyi minun polviini asti. Kyyneleet valui silmistä jatkuvasti. Itku ei millään meinannut hellittää. Tarpeeksi kauan kun kahlasin lumessa, ja kuvailin lumisia puita, tuntui että olo hieman rauhoittuu. 

Läksin takaisin autolle. Veli soitti samalla kun pääsin auton sisään. Meillä on ollut äidin ja isän kuoleman jälkeen, tapana soitella ja laitella viestiä. Yleensä toisella on  kummallisia oireita kehossa, tai on käynyt jotakin harmittavaa. Ihan uskomatonta, kuinka molemmilla on samoja juttuja. Toisaalta mikä ihme se on, kun on samat vanhemmat. 

Puhelun jälkeen laitoin miehelleni viestin, että itkettää ja stressaa. Olen muutamia tunteja nyt rauhoittumassa jossakin. 

Kävin vielä ajalemassa muualla, ja menin kotipaikalle lämmittämään. Viiden tunnin kotoa poissa olon jälkeen, olo oli sen verran rauhoittunut, että pystyin palaamaan kotiin. 

On ollut pitkään kaikenlaista asiaa, kiirettä, ja sairautta molemmilla, että minulla "keitti" sietokyvyn ylitse. 

Olemme koittaneet jutella enemmin asioista, että ne eivät jäisi mielen kummittelemaan.

Nyt olo on ok, kunnes seuraava harmitus tulee;-)

LAUANTAI Saturday

                                                                 Aurinko paistaa +6.2°C

Miehet ovat vielä kipeitä. Etenkin nuorempi versio on kovasti flunssainen. Tässä odottelen, koska tuo tarttuu minuun!!

Heh! Meille tuli vihdoinkin tieto dna testien tuloksista. Tilasimme syksyllä pakkaukset, kun niitä niin kovasti mainostettiin. Olemme isännän kanssa molemmat yli 90% suomalaisia, mutta hänellä on vielä yksi muu etnisyys. Minä olen kolmen etnisyyden sekoitus;-))) Hih, tosi mielenkiintoista. Olisi kiva tietää missä vaiheessä sukuun on liittynyt muita kuin suomalaisia henkilöitä.

NAM! NAM!

                                                        Nyt näitä löytyy metsästä;-)))

Oletko ajatellut koskaan naisen ja miehen logiikkaa? Ihmettelen välillä, miten toinen ajattelee niin kamalan vaikeasti jonkun tekemisen;-))