KÄVELEMÄSSÄ walking

 

Hieman ennen joulua, minulla oli ihan hirveän stressaantunut ja ahdistunut olo. Pakko oli lähteä kotoa pois, muutamaksi tunniksi.

 Ajelin yhteen mielipaikkaani metsään kävelemään. Kahlasin metsässä syvässä lumessa, joka ylettyi minun polviini asti. Kyyneleet valui silmistä jatkuvasti. Itku ei millään meinannut hellittää. Tarpeeksi kauan kun kahlasin lumessa, ja kuvailin lumisia puita, tuntui että olo hieman rauhoittuu. 

Läksin takaisin autolle. Veli soitti samalla kun pääsin auton sisään. Meillä on ollut äidin ja isän kuoleman jälkeen, tapana soitella ja laitella viestiä. Yleensä toisella on  kummallisia oireita kehossa, tai on käynyt jotakin harmittavaa. Ihan uskomatonta, kuinka molemmilla on samoja juttuja. Toisaalta mikä ihme se on, kun on samat vanhemmat. 

Puhelun jälkeen laitoin miehelleni viestin, että itkettää ja stressaa. Olen muutamia tunteja nyt rauhoittumassa jossakin. 

Kävin vielä ajalemassa muualla, ja menin kotipaikalle lämmittämään. Viiden tunnin kotoa poissa olon jälkeen, olo oli sen verran rauhoittunut, että pystyin palaamaan kotiin. 

On ollut pitkään kaikenlaista asiaa, kiirettä, ja sairautta molemmilla, että minulla "keitti" sietokyvyn ylitse. 

Olemme koittaneet jutella enemmin asioista, että ne eivät jäisi mielen kummittelemaan.

Nyt olo on ok, kunnes seuraava harmitus tulee;-)