Auto jätettiin parkkipaikalle, ja mentiin laiturille katsomaan, näkyykö ruovikon reunassa lintuja.
Tästä alkaa huikeinlenkki.
Kivat pitkospuut kulkee lintutornille.
Ei niin kiva kokemus minulle, kävellä lintutornille.
Joku nainen ulkoilutti koiraa, meidän perässä, samoja pitkospuita pitkin. Hän päästi koiran ihan minun kantapäille. Meinasin että, kohta on nilkassa kiinni. Olen koirille allerginen, enkä muutenkaan pidä siintä, että koira lasketaan liian lähelle vierasta ihmistä.
Vähän jännitti kävellä niin korkealla.
Näköala on kyllä hieno.
Lintuja ei kyllä hirveästi näkynyt.
Tornin edessä rantaruovikossa käveli töyhtöhyyppä. (Katkenneita korsia täynnä)
Mitähän töyhtöhyyppä sellaisessa paikassa teki.
Tornin toisella puolella on aikamoista pusikkoa. On varmaan jossakin vaiheessa paljon lintuja siellä.
Vielähän minä ylös kipusin torniin, mutta alastulo teki tiukkaa. Kaiteista molemmin käsin kiinni, ja askel kerrallaan, jalka poikittain.
Lintu havainnot olivat vähissä, tällä käynnillä, mutta ehkä sitten myöhemmin näkyy jotakin mielenkiintoista.
Näkyihän sentään meriharakoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti