METSÄSSÄ in the woods

Tällä reissulla lähimetsään, oli paljon mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa.
Kun me nousimme autosta pois, jostakin läheltä kuului kurkien kovaa mekkalaa. Tuntui, että linnut ovat pelloilla, jotka ovat muutamien satojen metrien päässä. Siispä kiireellä sinne.

 Kiiruhdimme hiekkatietä eteenpäin, joka nousee ylöspäin jonkin verran. Henkeen kävi ihan mahdottomasti, kun koitin puurustaa miesten perässä. Kun pääsimme paikkaan josta näkyy molemmille pelloille, meidän kaikken katse kiinnittyi taivaalle. Kurkien ja nyt myös joutsenten mekkala unohtui saman tien. ( pelloilla ei näkynyt isoja lintuja)

Taivaalla liiti jokin iso petolintu. Sen jaloissa roikkui pitkä risu. Ilmeisesti se oli tekemässä pesää johonkin lähistölle. Hiirihaukka ( Buteo buteo vulpinus) siellä kuljetti pesätarpeita. Korppi roikkui hiirihaukan perässä raakkuen. Varikset, korpit ja harakat ei oikein pidä petolinnuista;-)

 Vähän ajan päästä taivaalla näkyi varpushaukka, se meni vastakkaiseen suuntaan. Hiirihaukka taas tuli takaisin päin. Lintu oli saanut risun vietyä paikoilleen, se lensi nopeasti pois näkyvistä.

Keltasirkut, tiaiset, peipposet ja ym. linnut pitävät metsässä ja pelloilla uskomatonta konserttia.

Nousimme hiekkamontun reunaa kulkevaa polkua pitkin eteenpäin. Metsän sammaleet on sitten näin keväällä, mielettömän vihreitä.

 Palokärki on jossakin lähistöllä. Se oli hakannut useamman puun alaosaa. Lastuja ja aukkoja on jäänyt vain todisteeksi. Tämän kannon se on järsinyt kohta puhki!

Täällä on nyt kaadettu metsää vähän joka paikasta! Harmittaa!! Mutta onneksi metsää on "vain" harvennettu, eikä pistetty kaikkia puita nurin.

      Luonnossa on oma väripaletti! Välillä löytää todella hienoja värisävyjä, yllättävistä kohdista.

Olen mennyt tänä keväänä monta kertaa, tämän ison kannon ohitse. Kanto on ollut paksun lumen peitossa. Nyt se oli sulanut esiin, ja katselin sitä tarkemmin. Onko sen juurien suojassa ollut jonkin talvipesä? Näyttää ihan kuin siellä olisi joku ollut.

Kävellään kuntopolun ylitse, ja tullaan kovasti virtaavalle ojalle. Tässä lähellä on geokätkö, isäntä ja poika on sen jo käynyt etsimässä. Geokätköjä on täällä todella paljon. Nyt niitä pääsee taas etsimään, kun lumi on sulanut pois.

Tämän ojan ylitys on vähän hankalaa. Maa on soista, ja se on ihan märkää. Onnistun risuja ja kapeita puunrunkoja pitkin ylittämään alueen. Nuorella miehellä ei ole hankalaa, hän vaan loikkii alueen ylitse. Niin minäkin joskus tein;-))

                                  Tulee lisää ylitettäviä ojia. Isäntä kiskoo kädestä minua ylitse.

Kävellään eteenpäin, ja koitetaan kuvailla peipposia. Yhtäkkiä edestä lähtee isohko ruskea lintu lentoon! Mihin se meni? Ei muuta kuin perään.
 Kuljetaan muutama metri eteenpäin, kun vierestä nousee siivilleen taas saman kokoinen lintu!!

Kyseltiin toisilta näitkö ne, mitä lintuja ne voi olla! Linnut lensivät pururadan vieressä olevien puupinojen lähelle. Kävelimme lintujen perään, ja välillä kuunneltiin kuuluuko ääniä. Jostakin kuului jännä ääni. Saavutaan puupinojen lähelle, mutta linnut menevät ihan hiljaiseksi, ja niitä ei näy. Punakylkirastaita kyllä näkyy.
Linnut olivat lehtokurppia, ( (Scolopax rusticola)  olisiko ne olleet suunnittelemassa syvään ojaan pesää. Vieressä on viljelemätön pelto.

                                Käpytikka teki sähköpylväässä selvää jälkeä männynkävyistä.

Vieressä lepatteli auringonpaisteessa perhonen. Koivutyttöperhonen ( archiearis parthenias) pysähtyi kuvattavaksi heinänkorrelle.

                                     Perhonen sulautuu todella hyvin kuivien lehtien sekaan.

              Muurahaiset tungeksivat auringonlämmittämässä kohdassa, kaikki samassa läjässä.

Oli kiva käydä taas metsässä;-) Nyt luonnossa tapahtuu valtavan paljon. Näyttäisi siltä, että kohta saadaan myös pienet lehdet tuomiin. Yöllä oli pakkasta, ja lunta oli myös satanut vähän maahan.