Mentiin tunnelia pitkin, tien toiselle puolelle.
Tästä kohdasta on Kouvolaan 13.6 km
Paaskosken majalle, ja Kouvolaan mennään alaspäin. Jokin eläin oli käynnyt merkkaamassa reviirin, kun tässä kohtaa haisi älyttömän pahalle!
Lähtiin risteyksestä ylöspäin. "Pururadalle" tuotu puru on niin isorakeista, että saa olla varovainen mihinkä astuu. Nilkka meinasti vääntyä monta kertaa, kun astui puunpalasten päälle.
Leveä metsäautotie, lähtee menemään karsitun alueen lävitse.
Outo kivi, ihan kalkin värinen.
Sinitiainen on pikkasen suuruuden hullu! Oli perustanut pesän, jonkin isomman linnun, entiseen pesään.
Haa! Kesän ensimmäinen rasti bongattu. Pilkisti tielle asti.
Tämä iso kivi, oli pienten kivien päällä.
Jossakin teeret pitivät ääntä.
Piti lähteä jäiselle suolle seuraamaan, teerien ääniä.
Komeaa riidenliekoa löytyi. Lycopodium annotinum.
Eihän niitä teeriä löytynyt, kun jalkojen alta tuli niin kovaa melua. Jäinen lumi rutisi, joka askeleen alla, liian kovaa.
Saavuttiin rumasti paljaaksi hakattuun kohtaan.
Keltasirkkuja, näkyi jonkin verran alueella. Emberiza citrinella.
Kiivettiin ylös hakkuuaukiolle. Isäntä tutustui maaperään, ja heitti kumolleen.
Ihan lohduttoman näköistä!
Yksi puuryhmä oli sentään raaskittu jättää pystyyn.
Alapuolella menee tie, jota pitkin tultiin.
Oli ilmeisesti koitettu istuttaa metsää tilalle. Huono kuntoisen näköisiä männyn taimia, oli laitettu sinne tänne aluetta.
Lahonnen koivun yläpäässä istui jokin lintu. Lintu näytti olevan keltasirkku, kun tarkemmin tutki.
Kerrassaan hauskan näköinen laho koivu. Oli ihan täynnä kääpiä.
Kivi jossa on kivisiä palloja rakenteessa.
Kuivunut haarukan näköinen puu.
Siisti pieni suo. Tänne tarvitsee tulla kesällä uudestaan, tarkistamaan eläin ja lintu tilanne.
Metsän raja.
Kivaa, joku on kipannut jätteensä tänne. Eikö olisi päässyt helpommalla, kun jätteet olisi vienyt jäteasemalle?
Päätin pari vuotta sitten, etten tule enää ikinä tänne suunnistamaan. Se yksi kerta riitti.
Ensin astuin ihmisen ulosteeseen, kamalassa ryteikössä.
Sitten jonkin matkan päässä astuin maa-ampiaisten pesän päälle. Ihmettelin kun reisien sisäpinnalla, sormessa ja ranteessa pistää niin hemmetisti.
Huidoin ampiaisia kiireesti pois, ja koitin mennä karkuun. Kylmä hiki kihosi pintaan, kun olen niin mahdottonan allerginen kaikelle. Meinasin, että tännekkö jään.
Ukko ei tajunnut mitään, vaan juorusi jonkun kanssa ja paineli eteenpäin.
Onneksi kannan aina, mukana kahta kortisoni tablettia, ja lisä allergialääkettä. Nappasin lääkkeet suuhun, ja onneksi sylkeä oli sen verran, että sain nielaistua tabletit.
Kiersin radan loppuun, ja pelkäsin koska kurkku turpoaa. Ei onneksi turvonnut.
Ampiaiset pistivät minua viiteen kohtaan. Pistoskohdat olivat todella kipeät, ja kutiavat neljä viikkoa, ennen kuin helpotti.
Tikka rummutti kuivassa puussa.
Pikkunahkajäkälää. Peltigera aphthosa.
Käveltiin poispäin autolle. Mikä ihme noita talitiaisia vaivaa? Joka ikinen kerta, kun liikutaan metsässä, talitiaiset seuraa meitä ja säksättää. Ihan varmaan ei tallota niiden pesiä, kumma juttu. Tänäänkin tämä tintti seurasi meitä 100m autolle asti.
Että isäntä järjestää sydämmen tykytyksiä. Suorilta jaloilta kaatusi eteenpäin jäälle. Kun oli melkein maassa kierrähtikin samantien kyljelleen, ja siintä selälleen. Olin ihan varma, että nyt sattui ja kovasti, mutta ei kuulema mihinkään.
Lenkin jälkeen mentiin uimaan, ja saunomaan, Valkealan uimahalliin, kun oltiin lähellä. Mukavasti alkoi väsyttämään saunomisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti