TARINOITA VUOSIEN VARRELTA stories from over the years

 

HELMI KISSA HOITAA Helmi cat care

Äidin kissa Helmi on kovasti antamassa hellyyttä, ja läheisyyttä äidille hänen voidessa huonosti.

Sädehoitopäiviä olisi jäljellä vielä 7 kpl. Sädehoitoa on annettu, korvasta korvaan alueelle, eli koko leuan alunen. Toinen korvanlehti on vähän palanut, mutta muuten kaulan alta, ja leuka on vain hiukan ruskettunut.

Nyt sädehoitoa aletaan antamaan, pienemmälle alueelle loppuajaksi.

Äidin paino on tippunut 10 kg. Syödä ei voi oikein mitään. Pillillä on saanut jotenkin imettyä lisäravinteita. Niitäkin huonosti. Kolme pulloa päivässä pitäisi juoda, että saisi tarpeellisen määrän ravinteita, mutta äidillä menee vain puolet annoksesta.

Omenamehua ja mustikkasoppaa saa kupilliset menemään päivän aikaan alas suusta. Mustikkasoppa on siilattava, kun siemenet pistää oksentamaan.

Nielusta tuleva erittäin paksu sitkeä lima vaivaa hirveästi. Lima ei irtoa suusta, vaan pitää paperilla kaivella pois.

Oksettava olo kaiken aikaa. Kun pistää suuhun jotakin, tulee yökkäys. Lusikalla ei voi syödä mitään. Kieli ja suu on erittäin kipeät.

Äiti on hirveän väsynyt, nukkuu päivästä suurimman osan.
Onneksi hoito on kohta ohi, ja pääsee toipumaan. Syntymäpäivänä on lääkärin vastaanotto, ja sitä ennen on käytävä verikokeissa.

Vajaassa kuukaudessa, pitäisi limakalvot palautua jonkin verran. Toivotaan että pitää paikkaansa, ja ettei jää pahoja vaurioita mihinkään.

Toivottavasti syöpä on pois, eikä tule takaisin.

Tämä postaus on tehty huhtikuussa 2014

ORAVA squirrel

                                  Hassun näköistä, kun oravalla on suu täynnä pähkinöitä:-)

Torstaina illalla, huomasin että meillä on luumuvarkaita. Pieni kokoinen orava istui luumupuun oksalla, ja nakersi käpälissä olevaa luumua.
 Koitin mennä lähemmäksi, ottamaan kuvaa oravasta. Orava huomasi minut ja säksätti muutaman kerran vihaisesti, pudotti luumun käpälistä ja loikki pakoon.
En ole tiennytkään, että orava syö luumuja.

VAANIMISTA

    Helmin viikset vipattaa, ja suu päästää pieniä naukumisia. Pahus kun ikkuna on välissä!

SIILIN PELASTUSOPERAATIO hedgehog rescue operation

 Kolmeen vuoteen nähtiin ensinmäisen kerran, meidän pihalla SIILI.

Siili kipitti ulkosaunan kivijalan vieressä, aikamoista vauhtia.

Talven jäljiltä, maahan oli kaatunut sulkapalloverkon pylväät verkkoineen.

Tottakai siili jäi pahasti jumiin sulkapalloverkkoon.

Verkkoa oli jalkojen ja kaulan ympärillä. Siili oli ihan sotkeutunut verkkoon.

Pakko oli ottaa sakset apuun, että siilin sai pois ansasta.

Aika rauhallinen siili oli, sen aikaa, kun piti verkkonaruja leikellä irti.

Kaulan ympäriltä kun narun oli saanut irroitettua, siili veti itsensä ihan kerälle.

Jalassa oli vielä yksi naru, mutta ota nyt sitä pois, kun siili oli ihan pallona.

Laskettiin siili maahan, ja se lähti aikamoista vauhtia karkuun.

Pakkohan se oli ottaa vielä kiinni, ja katsoa oliko narua vielä jalassa.

Siili piti itsensä niin tiukassa kerässä, että ensin ei millään nähnyt oliko jalassa vielä narua.

 Kun mentiin tuulen alapuolelle, siili nuuhki ilmaa, ja uskalsi avata kerää sen verran, että nähtiin jalka. Narusta ei ollut enää jälkeäkään. Hyvä niin.

Siili pinkaisi aikamoiseen vauhtiin, ja ylitti kukkapenkin. Kukkapenkin takana pysähtyi nappaamaan jotakin suuhunsa, ja jatkoi matkaa pensasaidalle.


Mitä opetti meille. Nosta kaikki verkon tapaiset maasta ylös. Ennen kuin joku eläin jää niihin kiinni. Tuumattiin että siili ei enää varmaan uskalla tulla pihaan, verkkokokemuksen jälkeen. Siileille olisi kyllä kovasti käyttöä. Lehtokotiloita piisaisi syömiseksi useammallekkin siilille.


minamatti.blogspot.fi
saminluontokuvia.blogspot.fi
annenluontopaivakirja.blogspot.fi