Kolmeen vuoteen nähtiin ensinmäisen kerran, meidän pihalla SIILI.
Siili kipitti ulkosaunan kivijalan vieressä, aikamoista vauhtia.
Talven jäljiltä, maahan oli kaatunut sulkapalloverkon pylväät verkkoineen.
Tottakai siili jäi pahasti jumiin sulkapalloverkkoon.
Verkkoa oli jalkojen ja kaulan ympärillä. Siili oli ihan sotkeutunut verkkoon.
Pakko oli ottaa sakset apuun, että siilin sai pois ansasta.
Aika rauhallinen siili oli, sen aikaa, kun piti verkkonaruja leikellä irti.
Kaulan ympäriltä kun narun oli saanut irroitettua, siili veti itsensä ihan kerälle.
Jalassa oli vielä yksi naru, mutta ota nyt sitä pois, kun siili oli ihan pallona.
Laskettiin siili maahan, ja se lähti aikamoista vauhtia karkuun.
Pakkohan se oli ottaa vielä kiinni, ja katsoa oliko narua vielä jalassa.
Siili piti itsensä niin tiukassa kerässä, että ensin ei millään nähnyt oliko jalassa vielä narua.
Kun mentiin tuulen alapuolelle, siili nuuhki ilmaa, ja uskalsi avata kerää sen verran, että nähtiin jalka. Narusta ei ollut enää jälkeäkään. Hyvä niin.
Siili pinkaisi aikamoiseen vauhtiin, ja ylitti kukkapenkin. Kukkapenkin takana pysähtyi nappaamaan jotakin suuhunsa, ja jatkoi matkaa pensasaidalle.
Mitä opetti meille. Nosta kaikki verkon tapaiset maasta ylös. Ennen kuin joku eläin jää niihin kiinni. Tuumattiin että siili ei enää varmaan uskalla tulla pihaan, verkkokokemuksen jälkeen. Siileille olisi kyllä kovasti käyttöä. Lehtokotiloita piisaisi syömiseksi useammallekkin siilille.
minamatti.blogspot.fi
saminluontokuvia.blogspot.fi
annenluontopaivakirja.blogspot.fi
