Pellon toisessa päässä oli kylmää.
Ajettiin autolla lammikon toiseen päähän, josta sumu oli jo osittain hälvennyt.
Siellä niitä hanhia lentää!
Maisema näytti aamuvalossa, ihan satumaisemalta.
Uudelleen kukkimaan alkaneet voikukat, olivat nyt pakastettuja.
Pakkanen oli tehnyt maisemasta hienon näköisen.
Hanhet olivat kauempana lammikossa.
Aika mahdoton oli mennä sanomaan mitä hanhia, oli vielä vedessä jäljellä. Luultavasti valkoposkihanhia.
Hanhien määrä oli vähentynyt paljon. Linnut olivat varmaan ruokailemassa läheisillä pelloilla.
Lintuja laskeutui veteen, ja lähti vedestä jatkuvasti.
Upea aamu, vaikka sitä isoa määrää hanhia ei nyt päästy näkemään. Hienoa oli huomata, että nuori mieskin jaksoi herätä aikaiseen aamulla. Lammikon ympärillä oli paljon luontokuvaajia, myös ammattilaisia. Saman näkyvyys ongelman kanssa hekin taistelivat, niin kuin mekin.
Lintuilu jutut on ihan salatiedettä, ja lintuihmisten piiriin on vaikea päästä. Jos koitat varovasti kysyä onko mitään ihmeellistä näkynyt, sitä murjaistaan jotakin älytöntä, ja annetaan ymmärtää, että poistu paikalta. Mutta kyllä linnuista saa nauttia muutkin kuin kuppikunnat.
Kaiken lisäksi kun ihmiset ei tunne lintuja, sitä ihmetellään jotakin harvinainen lintua, vaikka se on ihan tavallinen lintu.
Täällä on välinekuvailu nostanut päätään, ihmisillä on mahdottomat kamerat ja objektit käytössä.