JÄNNITYSTÄ METSÄSSÄ Suspense in the forest

                       Elokuu oli tosi kiireistä aikaa, sienien ja marjojen keräämisen vuoksi. 

Olimme metsässä poutasäällä tai vesisateessa! Yleensä jouduimme liikkumaan sienimetsässä vesisateessa!

Muutamissa paikoissa oli turhan jännää! Miehet kulkivat jossain, ja minä yksin jossakin.

Eräässä paikassa, oli puun juuristoon kaivettu valtavan syvä onkalo! Kiukkuisia mehiläisiä pörräsi montussa ja ympäristössä! Karhu ollut asialla, alueella on tavattu karhuja.

Yhdessä paikassa löytyi nuolukivi. Näkyi, että siellä on ollut kävijöitä. Nuolukivi on korkealla, joten asialla on olleet hirvet.

Tosi tiheässä kuusikossa oli melkein mahdoton kävellä. Törmäsin mustikkaiseen eläimen ulostekasaan, jossa oli paljon puolukoita! En tiedä minkä jätökset ne oli, mutta minulle tuli kiire päästä pois paikalta!

Yksi sienipaikka oli vähän liiankin jännä minulle!! 

Miehet kulkivat molemmat eri suuntiin, ja minä jäin jälleen yksin. Laskeuduin autolta muutama satametriä alaspäin metsään.

 Löysin ensimmäisen kerättävän sienen! Ajattelin, että nyt alkoi hyvin sienestys.

 Liikuin hiljalleen eteenpäin metsässä. Sammaleen päällä oli kiva kävellä, askeleen ääntä ei pahemmin kuulunut. 

Samassa lähellä minua kuului isot siipien äänet. Naaras metso lähti edestä lentoon, lintu lensi vähän kauemmaksi minusta.

 Pikkuisen pelästytti, kun iso lintu lähtee vierestä! Käänsin kävely suuntaa.

 Nyt ukko metso lähti vierestä karkuun! Se lensi samaan suuntaan kuin toinen lintu. 

Samassa taivaalta alkoi kuulumaan valtava jyrinä! Iso helikopteri lensi aivan matalalla ylitse! Tuntui että maa ihan jytisi melusta! 

Helikopteri meni menoaan. 

Metsästä, jostakin läheltä kuului ihan kummallista ääntä! Plup plup sshh sshh! 

Voi pahus sentään! Tuntui että hiukset ja ihokarvat nousi pystyyn, ja hampaat kalisi! 

Minun piti soittaa isännälle, että missä hän on! Tulee minun luokse!! En uskalla liikkua, ja mennä mihinkään!! 

Odottelin häntä reilun 5 minuuttia, kun hän tuli paikalle. Jatkoimme sienien etsimistä yhdessä. Mikä oli helpotus. 

Sieniä löytyi uudesta paikasta hyvin. Palasimme autolle korit melkein täynnä sieniä. 

Meillä kaikilla oli vaatteet ihan märät! 

Kävimme silti vielä yhdessä paikassa katsomassa sieniä. Kerättäviä sieniä ei sieltä löytynyt.

 Takaisin autolle, vaatteiden vaihto, ja hirvikärpästen pois otto iholta kaikilla!

 Kotona kuumaan saunaan.

 Kivaa oli jälleen seikkailla metsässä, vaikka vähän pelotti! Luulen, että se pelottava ääni tuli niistä metsoista, jotka lensi minusta hiukan kauemmaksi.

On se kummallista tuo mielikuvitus, kun sen päästää laukkaamaan:-))
 

MATKAPÄIVÄKIRJA PÄIVÄ 19.9.-22 osa 2 travel diary

 

Tuuli ja sade loppuivat onneksi meren lähelle tultaessa.

 

                                        Jätimme auton tähän isolle parkkipaikalle.

                                           Nuorimies meni edellä rantaan kalalle.

                                                       Isäntä lähti kiirellä perään.

       Minä jäin valokuvaamaan. Nuorimies näkyi kaukana rannassa. Isäntää ei näkynyt missään.

                                                     Hauskan värinen pensaikko.

                                      No niin! Molemmat miehet katosivat näkyvistä!

                                     Parasta käydä rannalla katsomassa näkyykö heitä.

                                        Kivan näköinen ranta, mutta siellä ei ole ketään.

Mistähän pääsen kallion toiselle puolelle. En viitsinyt lähteä kiertämään tulosuuntaan. Kiipesin kalliolle.

                                                                            Merisiili.

                     Olipa rankka kävellä rinnettä ylös. Minun puhelin soi, ja isäntä kysyi missä olen.

                                                       Ruohokanukka (Cornus suecica)

                                                                Liukasta levää! 

                Pääsin kukkulan toiselle puolelle. Molemmat miehet olivat kalassa tällä rannalla.

                            Kaloja ei tullut, joten päätimme lähteä pois. Kellokin oli jo paljon.

Nuorimies lähti kiipeämään rinnettä ylös parkkipaikalle. Minä lähdin seuraamaan isäntää. Emme löytäneet enää samaa polkua, jota pitkin pääsee rantaan. Jouduimme jyrkkään, upottavaan ja pusikkoiseen rinteeseen!!

Aivan hirveä homma kiivetä ylös!! Kunto meinasi loppua moneen kertaan. Pakko oli pysähtyä useasti hengittämään. Sydän hakkasi hirveästi. Rinne oli täynnä sopuleiden tekemiä koloja ja käytäviä! Sopuleita ei näkynyt.

Autolla tarvikkeet autoon, ja kenkien vaihto. Suunnittelimme lähtevämme, seuraavana päivänä vielä kalaan merelle. Hieman eri suuntaan kuin tänään. Tosi harmillista että kaloja ei vaan tullut! Ajomatkan aikana minun oikean käden ranne tuntui tosi kipeälle. Sitä ei voinut liikuttaa;-( 

Majapaikassa, meillä oli takoitus kysyä pyykinpesu mahdollisuutta. Mutta paikka olikin mennyt kiinni. Avoinna seuraavan kerran joulukuussa!! Olimme olleet matkoilla jo monta päivää, puhtaat vaatteet alkoivat olemaan lopussa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun pestä joitakin vaatekappaleita käsin altaassa.

Saunassa illalla minulla oli kummallinen olo. Rannetta koski tosi kovasti. Muutenkin kurkku tuntui omituiselta. 

JÄLJET footprints

 

Rannassa näkyi nämä tassun jäljet. Jäljet ovat pienemmät kuin saukolla, mutta isommat kuin kärpällä. Voisiko nämä olla näädän jäljet? Jälkien askelkuvio näyttäisi samanlaiselta. Jäljet johtivat tuon kuivan puun vieressä olevaan lumiseen koloon. Kolo oli hiukan pienempi kuin kairanterän 115 mm, tekemä reikä.

PIKKUVARPUNEN (Passer montanus)

 

Ei voi millään uskoa silmiä! Pikkuvarpuset tekevät kahteen koloon pesää! Helmikuussa!! Heiniä ja kuivia tuijan lehtiä, lennätetään vuoronperään aukoista sisään. Toivottavasti linnut eivät vielä oikeasti ala pesimään. Täällä on täysi talvi, ja säätiedotus lupaa vielä pakkasia. 

JOULUKALENTERI 16 Advent calendar

                      Kallionkolossa asustava pupuperhe, sai tontuilta kauraa ja joulukuusen;-)

KALLION KOLOSSA in the rock burrow

Tämä paikka on oikeastaan vähän pelottava. Yksin en mielelläni mene tänne.

Tässä lähellä on kallio, johon on ihmiset, jostakin syystä louhineet koloja ja käytäviä.
Yhteen nurkkaan, kallion päähän, on kiveen tehty lipan muotoinen katos.

 Olisiko tämä paikka ollut jokin piilopaikka joskus? Paikalta löytyy vanhoja ruosteisia, puhkisyöpyneitä metalliämpäreitä, ja muuta vanhaa romua.

Yksi vuosi joku oli ilmeisesti majaillut siellä. Metsään oli ilmestynyt outoja puista tehtyjä nuolen tapaisia rakennelmia. Talvella paikalle johti myös polku. Nuotiota oli myös poltettu.

Joka tapauksessa, turvallisinta on liikkua porukassa. Eipähän pääse mielikuvitus laukkaamaan liiaksi.
Sitä kun yksin menee metsässä, kaikenlaiset möröt liikkuvat ympärillä.

TIKKA PERHE

                      Emo tikka hakkasi koloa puuhun, ja poikanen odottaa vieressä.

                  Kun kolo oli hyvä, siirtyi emo pois kololta ja päästi poikasen nokkimaan.

                                 Poikanen jäi odottamaan, kun aikuinen lintu lensi pois.

                                                                   Poikanen odottaa.

                             Tarpeeksi kauan kun linnunpoikanen odotti, emo tuli ruokkimaan.

        Hassun näköistä, kun emo ruokkii poikasta, joka on saman kokoinen kun aikuinen lintu.

               Tikka katseli meitä vähän aikaa, ja lensi sitten etsimään poikaselle toukkia.

METSÄSSÄ 2

Lähdettiin laskeutumaan kalliota alaspäin, polku oli hiukan jäinen.

Kuljettiin metsän reunaa pitkin aukion toiselle puolelle.

Onneksi maa on jäässä, muuten jalat olisivat kastuneet, kun ylitettiin suo.

Taimikkoa.

Hämähäkki hangella. Niistä ei pääse eroon edes talvella.

Kettu on kierrellyt paikkoja.

Polku lähtee nousemaan kallioiden vierestä.

Tiaisten ääniä kuuluu, mutta yhtään lintua ei näy.

Meillä on mahtavat paikat liikkua.

Mihinkä linnut on hävinneet?

Poika viiletti pitkin rinnettä, ja huuteli että tulkaa katsomaan.

Kallion kulmassa on ollut jonkun koti. Oksista ja pressusta tehty teltta. Rautatynnyrissä pidetty tulta.

Ketun jäljet menevät kallion koloon.

Hangella oli valtavan kokoiset tassun jäljet.

Mikä on tehnyt tuoreet tassun jäljet?

Kuvailin jälkiä, kun poika tuli luokse kovaa vauhtia.

Oli löytänyt valtavan kokoiset tassun jäljet, jotka olivat tuoreet. Poika läksi seuraamaan niitä, ja löysi eläimen makuupaikan.

Eläin oli maannut kuusen oksien alla, ihan äskettäin, ja lähtenyt pakoon kun heppu tuli lähelle.

Sulanut jälki ei ollut kooltaan ihan pieni.

Arvailtiin kovasti minkä jäljet ja makuupaikka on. Susi kun on mennyt niin valtavin pitkillä askeleilla.

Ei kun ilves. Alueella on ilveksiä.

Ei muuta kun perään. Nuori mies pisti vauhtia, ja loikki ryteikön halki, ja hävisi. Lähti jäljittämään eläintä.

Meille tuli hätä mihin hän hävisi. Isäntä puski pusikossa edellä, tehden minulle jälkiä. Tassujen jäljet oli valtavan kokoiset.

Poikakin löytyi, ja sanoi ratkaisseensa jälki arvoituksen.

Jäljet olivat pupujussin, isotassuisen sellaisen.

Olihan lintujen tiirailureissulla tapahtumaa. Lintuja ei pahemmin näkynyt, mutta eläimen makuupaikasta, ja isoista tassunjäljistä sai mukavan seikkailun.

Aurinkokin alkoi paistamaan, kun tultiin polulta tielle.

Oravan loikkimajäljet nähtiin vielä tien vieressä.