Kävin maanantaina kävelemässä.
Jalat oli aivan makaroonia, ei olisi millään jaksanut kävellä. Niskaa ja selkää koski. Menin hiljakseen eteenpäin, ja pysähtelin välillä katselemaan, näkyisikö mitään mielenkiintoista.
Kylän läpi virtaava leveä oja, on aivan täynnä vettä. Myrskytuhon jälkiä on vielä paljon näkyvillä.
Puita on kaatunut todella lähellä taloja.
Päätin oikaista metsän poikki tielle.
Ampumaradan vieressä on mennyt polku. Se on yleensä myös talvisin auki.
Nyt puiden ja risujen keskellä, ei ollut kuin yhdet jäätyneet ihmisen jalan jäljet.
Oli todellinen virhe, lähteä oikaisemaan metsän poikki! Matkaa ei tule kuin muutama sata metriä.
Edellisten päivien vesisateiden jäljiltä, lumihanget ovat sulaneet. Nyt kun tuli pakkas jakso, sulaneet lumet ovat jäätyneet. Hanget ovat päältä jäisiä, ja sisältä pehmeitä. Kun lunta on vielä paljon maastossa, voit kuvitella minkälaista oli kävellä!!
Upposin joka ainoalla askeleella pohkeisiin asti! Koitin astua oikein varovasti, jotta en uppoa saman tien lumeen. Mutta ei auttanut.
Sitten oli pakko kantapäällä tömistää hankea rikki jalan alta, ettei satu nilkkoihin ja polviin.
Olin aivan varma, että kohta saan jonkin kohtauksen, kun sydän jyskytti hulluna, ja keuhkoihin sattui.
Yhdessä vaiheessa meinasin soittaa isännälle, että tuo minulle lumikengät, en pääse muuten pois metsästä.
Hetken aikaa harkitsin ryömimistä hangessa, jos ei olisi niin paljoa upottanut. Mutta kun oikein monta kertaa pysähtelin, pururadalle ei ollut matkaa enää kuin 10 metriä.
Sain jotenkin rämmittyä kuntoradalle, ja päätin että en varmaan enää mene tielle. Tie olisi ollut 30 metrin päässä.
Katselin tielle päin, ja huomasin, että siellä on taas vaihteeksi metsäkoneita!
Ilmankos meidän talo tärisee hulluna ihan kummallisiin aikoihin!! Viime viikolla, kolmena aamuna peräjälkeen, klo 5 talo tärisi niin, että pelkäsin sen hajoavan.
Tästä ikkunan takaa, kulkee päivittäin taas puurekkoja ohitse. Joka kerta meidän talo tärisee paljon. Ihan hirvittää mitä vaurioita taloon syntyy, kun painavat autot kulkevat ohitse.
Metsässä näkyi ihan outoja jälkiä. Nämäkin jäljet tulivat tieltä päin, ja jatkuivat metsän lävitse. Voisiko ne olla supikoiran? Kettun ja rusakoiden jälkiä, näkyi myös runsaasti hangella.
Tämä kävelylenkki opetti sen, että en lähde enää yksi metsään, jos en jaksa kulkea.
Kävin maanantaina kävelemässä.
Kylän läpi virtaava leveä oja, on aivan täynnä vettä. Myrskytuhon jälkiä on vielä paljon näkyvillä.
Ampumaradan vieressä on mennyt polku. Se on yleensä myös talvisin auki.
Katselin tielle päin, ja huomasin, että siellä on taas vaihteeksi metsäkoneita!
