Maaliskuun puolessavälissä, olimme jälleen kerran menossa etsimään teeriä kuvattavaksi.
Jätimme auton tien laitaan. Lähdimme kävelemään lumista hiekkatien pätkää, joka ei vie minnekkään.
Kerkesimme kävellä 25 metriä, kun huomasimme lumessa valtavat tassun jäljet!
Jäljet tulivat samasta kohdasta, jossa muutamia viikkoja aikaisemmin olimme nähneet saukon kulkujälkiä.
Tutkimme jälkiä, ja koitimme netistä etsiä samanlaisia. Päädyimme siihen, että tassunjäjet kuuluu sudelle tai ilvekselle.
Soitin isännälle, että koittaa ottaa yhteyttä paikalliseen petoyhdysmieheen. Petoyhdysmies antoi hänelle puhelinnumeron, johon voi soittaa. Isäntä soitti numeroon. Henkilö lupasi mennä katsomaan jäljet, kun pääsee töistä.
Minun ja nuoren miehen teerien etsiminen unohtui. Noin isot jäljet oli niin mielenkiintoiset, joten palasimme kotiin, odottamaan tietoa jäljistä.
Illalla isännän puhelin soi. Jälkiasiantuntija soitti ja sanoi, että jäljet ovat isokokoisen ilveksin. Ilveksillä on nyt lisääntymisajat. Eläimet kulkee etsimässä kumppania.
Olisi tosi kiva nähdä ilves, mutta ne pysyy piilossa.
Onneksi jäljet oli ilveksen, eikä suden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti