MUSTA PÄIVÄ black day

Pari viikkoa sitten oltiin tulossa, yhdeltä lintutornilta. Ajettiin valtatiellä yhden rekan perässä pitkän matkaa.
Yhdessä vaiheessa, poika huomasi tien vieressä olevalla aukiolla valkohäntäpeuroja. Isäntä ajoi jonkun matkaa eteenpäin, ennen kuin löytyi paikka mistä pääsi auton kääntämään ympäri.

Valkohäntäpeura paikka löytyi, ja auto tiensivuun parkkiin. Komeasarvinen sarvipää katseli meitä epäluuloisena. Vähän matkan päässä toinen söpöläinen tuijotti silmät pyöreinä, kannattaisiko lähteä karkuun. No, karkuunhan ne eläimet lähti. Perässä vilkkui vain niiden valkoiset hännät.

Meillä matka jatkui. Vettä satoi välillä todella kovaa. Oltiin iloisia, kun nähtiin pitkästä aikaa valkohäntäpeuroja.

Ilo haihtui, kun päästiin yhdelle risteysalueelle. Katseltiin jo pitkän matkan päästä, mitä nyt tapahtuu.

Paikalla oli paloautoja, poliisiauto ja ambulanssi. Liikennettä ohjattiin kiertotien kautta eteenpäin. Meidän oli tarkoitus ottaa bensaa tankkiin, joten kurvattiin bensapumpulle.
 Sadan metrin päässä bensa-asemalta näkyi säiliörekka, joka oli poikittain tiellä, hytti ojassa.

 Kyllä säväytti! Onko se sama säiliöauto, jonka perässä ajettiin! Poika etsi kännykästä tietoa onnettomuudesta. Onnettomuus oli käynyt 30 min. aikaisemmin. Henkilöauto ja rekka oli törmänneet, henkilöauton kuljettaja menehtyi.
Hirveä, jos ei oltaisi pysähdytty peuroja kuvaamaan, oltaisiin oltu aika tapahtumahetkellä paikalla!

Rekka ei ollut sama jonka perässä ajettiin, vaan jokin toinen edessäpäin ajanut auto.

Liikenteessä on ollut tosi hurjia tilanteita, kun ollaan ajeltu ympäriinsä. Tuntuu, ettei ihmiset enää välitä liikennesäännöistä! Minä itse, ja minulla on kiire, viis muista!
 Hirvittää kun meidän nuori saa kohta ajokortin. Jospa isännän rauhallinen ajotyyli, olisi tarttunut nuoreen mieheen.