Käytiin pojan kanssa, kävelemässä pieni lenkki. Meidän edessä lepatteli, oudon näköinen perhonen. Ei muuta kuin perään. Vähän oltiin pettyneitä, kun perhonen olikin vaan haalistunut tesmaperhonen.
Ulkoiluilma oli mainio. Aurinko paistoi, ja ei ollut liian kuuma.
Horsmapusikot piti tutkia, jotta löydettäisiin perhosentoukkia.
Loiva mäki alas, ja eteenpäin. Kuntomajan pihan lävitse.
Heinää kasvavalla pellolla, ei näy äkkiä vilkaisten liikettä.
Meidän nuorimies meni tarkastamaan, läheisen horsma- ja ohdakepusikon.
Haa! Syksy versio karttaperhosesta. Vihdoinkin sain kuvan.
Poika oli mennyt keskelle ohdakepusikkoa, ja huuteli minua tulemaan myös. Ensin en halunnut mennä, kun alusta oli täynnä kuivia oksia. Meillä oli vaan lenkkarit jaloissa. Kyykäärmeitä vilistää, ihan tarpeeksi alueella.
Olihan se mentävä katsomaan, kun kasvien rungoissa vilisti perhosentoukkia. Tässä värikäs pikkuiltayökkösen toukka.
Ohdakepusikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti