EI MIKÄÄN KIVA LÖYTÖ

Lintu lammikot ovat olleet aika rauhallisia paikkoja.

Tien varsilla on sentään kauniita kukkia.

 Toisella lammikolla, uiskentelee jotakin sorsalintuja.

Paikallisuutisissa kerrottiin äsken, että iltarasteilla suunnistaja oli löytänyt ihmisen pääkallon. Paikka on meiltä n. 10 km päässä. Pitää toivoa, että lapsi tai nuori ei ole tehnyt löytöä.

Itse löysin 1980 luvun lopussa, paikallisen hoitolaitoksen karanneen asukin. Mätä ihminen oli selällään kallion päältä. Ruumis oli hyvin vähissä vaateissa.

Olin harjoittelemassa venlojenviestiin, jotka olisivat muutaman viikon päästä.
 Koiran kanssa mentiin umpimetsässä. Ensin meinasin astua kyyn päälle. Jonkun matkan päästä tulin kalliolle, jossa näin jotakin maassa. Lisäsin vauhtia ja komensin koiraa tulemaan perässä. Ajattelin ensin, että miksi mallinukke on metsässä. Mutta kun käännyin takaisin, ja menin katsomaan lähemmäksi, huomasin että maassa makaava olikin ihminen.

 Lähdin metsikön takana kaukana näkyvää taloa kohti. Pyysin talossa olevaa ihmistä soittamaan poliisille, että olin löytänyt ruumiin.
Poliisi tulikin jonkun ajan päästä. Läksin näyttämään paikkaa. Kun tultiin paikalle, mietin missä kohtaa näinkään kuolleen. Poliisi alkoi epäilemään minun löytöä. Nousin vähän ylemmäksi kalliota, ja siellä se oli. Sanoin poliisille, että tuolla se on, en tule lähemmäksi. Jo muutti poliisi suhtautumista.
Minulta otettiin nimi ylös, ja lähdin kotia.

 Kotona oli ruokailu kun menin. Kerroin mitä oli tapahtunut. Olo ei ollut sen kummallisempi. Mutta kun tuli yö, en uskaltanut nukkua, vaan löytö pyöri mielessä koko ajan. Nukuin kaksi viikkoa valot päällä.

 Seuraavissa suunnistuskisoissa, en uskaltanut liikkua metsässä, vaan jouduin tulemaan metsästä pois. Siihen loppui minun suunnistus- kisoissa, ja iltarasteissa käynti. Kaikki kivet ja kannot olivat ruumiita. Kaksikymmentä vuotta meni, kun tartuin taas kompassiin ja karttaan.
Seuran yksi mies totesi, että hän oli myös löytänyt ruumiin. Ei silloin ollut mitään terapiaa.

Vielä nytkin 26 vuoden jälkeen en mene yksin syvälle metsään, ja olen hirveän valpas kun liikun luonnossa.