Sateinen ilma, ja eilisestä metsässä kävelystä turvonnut nilkka, antoi aiheen lähteä vaihteeksi ajelemaan autolla, ja katsomaan lintutilannetta.
Ensin ajettiin kauppakeskus Veturin vierestä ostamaan bensaa.
Kauppakeskuksessa oli taas kovasti porukkaa, automäärästä päätellen.
Komea kyltti. Näkyy pitkälle.
Tien toisella puolella, on toinen iso kauppakeskus.
Käytiin prismassa, ostamassa minulle uusi peruspuhelin. Minulla oli käytössä pojan puhelin, jossa oli näppäin, ja hipaisukäyttö. Hermot meni! Hankala puhelin käyttää.
Kaupassa käynnin jälkeen, matka kävi Elimäelle päin. Poikettiin katsomassa onko Mustilan puutarhamyymälä jo auki, mutta ei ollut. Pihaan on näköjään tulossa viinipuoti.
Mustila on hieno paikka, kun puiston atsaleat, ja alppiruusut puhkeavat kukkaan.
Tästä käännyttiin tielle, joka vie Kausalaan. Kausala 23 km, Mustilan tienhaarasta.
Täällä on mielettömästi isoja peltoja, joilla luulisi olevan lintuja. Mutta ei ollut. Eläteltiin toiveita, jos nähtäisiin kuovi. Vaan ei ollut kun yksi närhi näkyvissä.
200 m ennen Kausalan kylttiä, nähtiin ensimmäiset linnut. Sinisorsia oli aikamoinen lauma pellolla ruokailemassa.
Sorsien seassa, näkyi muutamia metsähanhia.
Metsähanhet ihmettelivät sinisorsien touhuja. Sorsat saivat säkärin, ja lensivät kaikki hanhien luokse, ilmeisesti turvaan.
Tultiin Kausalan keskustaan. Täällä piti poiketa kaupasta hakemassa omenamehua.
Täällä on hankala liikkua. Tavallaan ajat pääkatua, ja joudut väistämään jokaista, joka tulee oikealta.
Pitihän se vielä poiketa maatilatorilla, kun kotimatka menee ohitse. Mukaan päätyi tällä kertaa hiivaleipä, juhlametwurstia pojalle, ja minulle savustettua maksaa. Maksaan tulee ihan himo, on niin älyttömän hyvää leivän päällä.
Kalanmyyntipisteen katto, on näköjään remontissa.
Maatilatorin pihapiiriä. Kiepattiin takana olevien peltojen lintutilanne katsomassa. Ei mitään mielenkiintoista. Hirveästi lokkeja, ja töyhtöhyyppiä. Pari kanadanhanhea.
Matka kääntyi kotia kohden, jossa odotti pyykin-, ja astianpesukoneiden päälle laitto, sekä huomisen päivän ruuanlaitto.
Luonto, valokuvaus, suunnistus, taiteen tekeminen, linnut, ötökät, puutarha, kalastus, ruoka-allegisen ruokaohjeita.
Translate
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
lauantai 5. huhtikuuta 2014
PIZZAA
Äsken tultiin lenkiltä. 2h 9433 askelta 4.7km. Metsässä ja purulla kulki lenkki tänään. Nyt maistuu hyvä pizza puffan pizza. Ihan ei taida kulutetut kalorit, piisata tämän herkun syömiseen. Mainion makuinen herkku, ilman juustoa.
perjantai 4. huhtikuuta 2014
AAMULENKKI
Aamulenkki tuli tehtyä vaihteeksi Valkealassa. Jätettiin auto parkkiin, tykkilumiladun viereen, ja lähdettiin kävelemään. Tykkilumiladulla on lunta vielä paljon, mutta pinta on jo ihan jäinen. Melkein pääsisi luistimilla menemään.
Mentiin tunnelia pitkin, tien toiselle puolelle.
Tästä kohdasta on Kouvolaan 13.6 km
Paaskosken majalle, ja Kouvolaan mennään alaspäin. Jokin eläin oli käynnyt merkkaamassa reviirin, kun tässä kohtaa haisi älyttömän pahalle!
Lähtiin risteyksestä ylöspäin. "Pururadalle" tuotu puru on niin isorakeista, että saa olla varovainen mihinkä astuu. Nilkka meinasti vääntyä monta kertaa, kun astui puunpalasten päälle.
Leveä metsäautotie, lähtee menemään karsitun alueen lävitse.
Outo kivi, ihan kalkin värinen.
Sinitiainen on pikkasen suuruuden hullu! Oli perustanut pesän, jonkin isomman linnun, entiseen pesään.
Haa! Kesän ensimmäinen rasti bongattu. Pilkisti tielle asti.
Tämä iso kivi, oli pienten kivien päällä.
Jossakin teeret pitivät ääntä.
Piti lähteä jäiselle suolle seuraamaan, teerien ääniä.
Komeaa riidenliekoa löytyi. Lycopodium annotinum.
Eihän niitä teeriä löytynyt, kun jalkojen alta tuli niin kovaa melua. Jäinen lumi rutisi, joka askeleen alla, liian kovaa.
Saavuttiin rumasti paljaaksi hakattuun kohtaan.
Keltasirkkuja, näkyi jonkin verran alueella. Emberiza citrinella.
Kiivettiin ylös hakkuuaukiolle. Isäntä tutustui maaperään, ja heitti kumolleen.
Ihan lohduttoman näköistä!
Yksi puuryhmä oli sentään raaskittu jättää pystyyn.
Alapuolella menee tie, jota pitkin tultiin.
Oli ilmeisesti koitettu istuttaa metsää tilalle. Huono kuntoisen näköisiä männyn taimia, oli laitettu sinne tänne aluetta.
Lahonnen koivun yläpäässä istui jokin lintu. Lintu näytti olevan keltasirkku, kun tarkemmin tutki.
Kerrassaan hauskan näköinen laho koivu. Oli ihan täynnä kääpiä.
Kivi jossa on kivisiä palloja rakenteessa.
Kuivunut haarukan näköinen puu.
Siisti pieni suo. Tänne tarvitsee tulla kesällä uudestaan, tarkistamaan eläin ja lintu tilanne.
Metsän raja.
Kivaa, joku on kipannut jätteensä tänne. Eikö olisi päässyt helpommalla, kun jätteet olisi vienyt jäteasemalle?
Päätin pari vuotta sitten, etten tule enää ikinä tänne suunnistamaan. Se yksi kerta riitti.
Ensin astuin ihmisen ulosteeseen, kamalassa ryteikössä.
Sitten jonkin matkan päässä astuin maa-ampiaisten pesän päälle. Ihmettelin kun reisien sisäpinnalla, sormessa ja ranteessa pistää niin hemmetisti.
Huidoin ampiaisia kiireesti pois, ja koitin mennä karkuun. Kylmä hiki kihosi pintaan, kun olen niin mahdottonan allerginen kaikelle. Meinasin, että tännekkö jään.
Ukko ei tajunnut mitään, vaan juorusi jonkun kanssa ja paineli eteenpäin.
Onneksi kannan aina, mukana kahta kortisoni tablettia, ja lisä allergialääkettä. Nappasin lääkkeet suuhun, ja onneksi sylkeä oli sen verran, että sain nielaistua tabletit.
Kiersin radan loppuun, ja pelkäsin koska kurkku turpoaa. Ei onneksi turvonnut.
Ampiaiset pistivät minua viiteen kohtaan. Pistoskohdat olivat todella kipeät, ja kutiavat neljä viikkoa, ennen kuin helpotti.
Tikka rummutti kuivassa puussa.
Pikkunahkajäkälää. Peltigera aphthosa.
Käveltiin poispäin autolle. Mikä ihme noita talitiaisia vaivaa? Joka ikinen kerta, kun liikutaan metsässä, talitiaiset seuraa meitä ja säksättää. Ihan varmaan ei tallota niiden pesiä, kumma juttu. Tänäänkin tämä tintti seurasi meitä 100m autolle asti.
Että isäntä järjestää sydämmen tykytyksiä. Suorilta jaloilta kaatusi eteenpäin jäälle. Kun oli melkein maassa kierrähtikin samantien kyljelleen, ja siintä selälleen. Olin ihan varma, että nyt sattui ja kovasti, mutta ei kuulema mihinkään.
Lenkin jälkeen mentiin uimaan, ja saunomaan, Valkealan uimahalliin, kun oltiin lähellä. Mukavasti alkoi väsyttämään saunomisen jälkeen.
Mentiin tunnelia pitkin, tien toiselle puolelle.
Tästä kohdasta on Kouvolaan 13.6 km
Paaskosken majalle, ja Kouvolaan mennään alaspäin. Jokin eläin oli käynnyt merkkaamassa reviirin, kun tässä kohtaa haisi älyttömän pahalle!
Lähtiin risteyksestä ylöspäin. "Pururadalle" tuotu puru on niin isorakeista, että saa olla varovainen mihinkä astuu. Nilkka meinasti vääntyä monta kertaa, kun astui puunpalasten päälle.
Leveä metsäautotie, lähtee menemään karsitun alueen lävitse.
Outo kivi, ihan kalkin värinen.
Sinitiainen on pikkasen suuruuden hullu! Oli perustanut pesän, jonkin isomman linnun, entiseen pesään.
Haa! Kesän ensimmäinen rasti bongattu. Pilkisti tielle asti.
Tämä iso kivi, oli pienten kivien päällä.
Jossakin teeret pitivät ääntä.
Piti lähteä jäiselle suolle seuraamaan, teerien ääniä.
Komeaa riidenliekoa löytyi. Lycopodium annotinum.
Eihän niitä teeriä löytynyt, kun jalkojen alta tuli niin kovaa melua. Jäinen lumi rutisi, joka askeleen alla, liian kovaa.
Saavuttiin rumasti paljaaksi hakattuun kohtaan.
Keltasirkkuja, näkyi jonkin verran alueella. Emberiza citrinella.
Kiivettiin ylös hakkuuaukiolle. Isäntä tutustui maaperään, ja heitti kumolleen.
Ihan lohduttoman näköistä!
Yksi puuryhmä oli sentään raaskittu jättää pystyyn.
Alapuolella menee tie, jota pitkin tultiin.
Oli ilmeisesti koitettu istuttaa metsää tilalle. Huono kuntoisen näköisiä männyn taimia, oli laitettu sinne tänne aluetta.
Lahonnen koivun yläpäässä istui jokin lintu. Lintu näytti olevan keltasirkku, kun tarkemmin tutki.
Kerrassaan hauskan näköinen laho koivu. Oli ihan täynnä kääpiä.
Kivi jossa on kivisiä palloja rakenteessa.
Kuivunut haarukan näköinen puu.
Siisti pieni suo. Tänne tarvitsee tulla kesällä uudestaan, tarkistamaan eläin ja lintu tilanne.
Metsän raja.
Kivaa, joku on kipannut jätteensä tänne. Eikö olisi päässyt helpommalla, kun jätteet olisi vienyt jäteasemalle?
Päätin pari vuotta sitten, etten tule enää ikinä tänne suunnistamaan. Se yksi kerta riitti.
Ensin astuin ihmisen ulosteeseen, kamalassa ryteikössä.
Sitten jonkin matkan päässä astuin maa-ampiaisten pesän päälle. Ihmettelin kun reisien sisäpinnalla, sormessa ja ranteessa pistää niin hemmetisti.
Huidoin ampiaisia kiireesti pois, ja koitin mennä karkuun. Kylmä hiki kihosi pintaan, kun olen niin mahdottonan allerginen kaikelle. Meinasin, että tännekkö jään.
Ukko ei tajunnut mitään, vaan juorusi jonkun kanssa ja paineli eteenpäin.
Onneksi kannan aina, mukana kahta kortisoni tablettia, ja lisä allergialääkettä. Nappasin lääkkeet suuhun, ja onneksi sylkeä oli sen verran, että sain nielaistua tabletit.
Kiersin radan loppuun, ja pelkäsin koska kurkku turpoaa. Ei onneksi turvonnut.
Ampiaiset pistivät minua viiteen kohtaan. Pistoskohdat olivat todella kipeät, ja kutiavat neljä viikkoa, ennen kuin helpotti.
Tikka rummutti kuivassa puussa.
Pikkunahkajäkälää. Peltigera aphthosa.
Käveltiin poispäin autolle. Mikä ihme noita talitiaisia vaivaa? Joka ikinen kerta, kun liikutaan metsässä, talitiaiset seuraa meitä ja säksättää. Ihan varmaan ei tallota niiden pesiä, kumma juttu. Tänäänkin tämä tintti seurasi meitä 100m autolle asti.
Että isäntä järjestää sydämmen tykytyksiä. Suorilta jaloilta kaatusi eteenpäin jäälle. Kun oli melkein maassa kierrähtikin samantien kyljelleen, ja siintä selälleen. Olin ihan varma, että nyt sattui ja kovasti, mutta ei kuulema mihinkään.
Lenkin jälkeen mentiin uimaan, ja saunomaan, Valkealan uimahalliin, kun oltiin lähellä. Mukavasti alkoi väsyttämään saunomisen jälkeen.
torstai 3. huhtikuuta 2014
TORSTAI PÄIVÄN AJELULLA
Kierreltiin katselemassa lintutilannetta. Ensin ajettiin kotoa hakemaan poika pois koulusta, ja sen jälkeen Jaalaan. Lammin sillan luona on Lampilan Pirates golfkenttä. Näkyi olevan jo pelaajia.
Jaalan kirkkoa vastapäätä olevalla pellolla oli paljon naakkoja, muutama kanadanhanhi ja kaksi kurkea. Hyvä ei ihan tyhjää!
Meidät on vihitty tässä kirkossa 18v sitten. Ihana pieni kirkko. Äidin puolen suku, jonka tuntee, ja äidin tuntemattomat isän puolelta, on haudattu tänne.
Kierrettiin Kimolan kautta, mutta ei nähty paljoakaan kiinnostavia lintuja. Kovasti naakkoja.
Hevosia on melkein joka paikassa nykyään.
Tälläkin reissulla, oli monesta paikasta kaadettu paljon puita. Onko kaikilla rahapula? Vai miksi kaadetaan metsää, nyt niin paljon vähän kaikkialla.
Tultiin Virran sillalle. Ei näkynyt joessa lintuja. Täällä käytiin yhteen aikaan paljon kalalla. Hieno paikka, mutta kalaa ei pahemmin saatu. Hyvä paikka tarkkailla lintuja.
Tultiin Iitin kirkolle. Kirkon katto uusittiin vasta ihan lähivuosina. Komean näköinen rakennus.
Kesäisin tällä alueella pyörii paljon väkeä. Vastapäätä kirkkoa on kahvila ja värikeskus. Muutaman kilometrin päässä on Iitin golfkenttä.
Kierrettiin kotiin isojen peltojen kautta. Ei näkynyt, kun paljon töyhtöhyyppiä.
Tultiin Peräsaarentielle, ja pellolle jossa on ollut monta viikkoa hanhia ja joutsenia.
Nyt siellä oli Laulujoutsenia, kanadanhanhia, metsähanhia ja kolme kurkea.
Metsähanhien joukossa on joitakin muita hanhia, mutta kun ei ihan erota tarkasti mitä. Koko ja väritys on erilaisia. Pitäisi päästä lähemmäksi jotenkin.
Kierrettiin pois ravihevostilan kautta, ja ihailtiin hevosia, jotka olivat ulkona. Taas näkyi taivaalla lentäviä hanhia. Menivät samaan suuntaan, josta vasta lähdettiin.
Taivas pimeni, kun lunta alkoi syytämään taivaalta. Onneksi ei satanut kovinkaan kauaa. Oltiin taas yksien hevosaitauksien luona, kun peipposia lensi tien ylitse iso parvi. Tuntui hullulta, ihan kun linnut olisivat törmänneet autoon, kyllä ne niin läheltä kiisivät.
Pihassa parvi harakoita oli jyvien kimpussa. Orava oli syömässä lintujen pähkinöitä. Kurre oli ihan sokea, kun ei sännännyt pakoon, vaikka isäntä ja poika seisoivat kahden metrin päässä siintä, ja kuvasivat sitä.
Jaalan kirkkoa vastapäätä olevalla pellolla oli paljon naakkoja, muutama kanadanhanhi ja kaksi kurkea. Hyvä ei ihan tyhjää!
Meidät on vihitty tässä kirkossa 18v sitten. Ihana pieni kirkko. Äidin puolen suku, jonka tuntee, ja äidin tuntemattomat isän puolelta, on haudattu tänne.
Kierrettiin Kimolan kautta, mutta ei nähty paljoakaan kiinnostavia lintuja. Kovasti naakkoja.
Hevosia on melkein joka paikassa nykyään.
Tälläkin reissulla, oli monesta paikasta kaadettu paljon puita. Onko kaikilla rahapula? Vai miksi kaadetaan metsää, nyt niin paljon vähän kaikkialla.
Tultiin Virran sillalle. Ei näkynyt joessa lintuja. Täällä käytiin yhteen aikaan paljon kalalla. Hieno paikka, mutta kalaa ei pahemmin saatu. Hyvä paikka tarkkailla lintuja.
Tultiin Iitin kirkolle. Kirkon katto uusittiin vasta ihan lähivuosina. Komean näköinen rakennus.
Kesäisin tällä alueella pyörii paljon väkeä. Vastapäätä kirkkoa on kahvila ja värikeskus. Muutaman kilometrin päässä on Iitin golfkenttä.
Kierrettiin kotiin isojen peltojen kautta. Ei näkynyt, kun paljon töyhtöhyyppiä.
Tultiin Peräsaarentielle, ja pellolle jossa on ollut monta viikkoa hanhia ja joutsenia.
Nyt siellä oli Laulujoutsenia, kanadanhanhia, metsähanhia ja kolme kurkea.
Metsähanhien joukossa on joitakin muita hanhia, mutta kun ei ihan erota tarkasti mitä. Koko ja väritys on erilaisia. Pitäisi päästä lähemmäksi jotenkin.
Kierrettiin pois ravihevostilan kautta, ja ihailtiin hevosia, jotka olivat ulkona. Taas näkyi taivaalla lentäviä hanhia. Menivät samaan suuntaan, josta vasta lähdettiin.
Taivas pimeni, kun lunta alkoi syytämään taivaalta. Onneksi ei satanut kovinkaan kauaa. Oltiin taas yksien hevosaitauksien luona, kun peipposia lensi tien ylitse iso parvi. Tuntui hullulta, ihan kun linnut olisivat törmänneet autoon, kyllä ne niin läheltä kiisivät.
Pihassa parvi harakoita oli jyvien kimpussa. Orava oli syömässä lintujen pähkinöitä. Kurre oli ihan sokea, kun ei sännännyt pakoon, vaikka isäntä ja poika seisoivat kahden metrin päässä siintä, ja kuvasivat sitä.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
KALAVARAS fish thief
Onkireissulla Kotkassa. Hyvä kalapaikka, mutta huono kävellä rannassa, kun on täynnä isoja kivenmurikoita.
Kivikosta alkoi kuulua rapinaa, ja jokin kävi kalapussilla varkaissa. Se jokin vilahti salaman nopeasti, takaisin kivien suojaan. Hetken päästä, kiven alta pilkisti pieni kuono.
Sähisevä minkki, nappasi koukusta pudonneita kaloja saaliiksi, ennen kuin niitä ehti kivikosta noukkia pois.
Onneksi oli kamera mukana taskussa. Kun lähtee ulos, kannattaa olla kamera taskussa mukana.
Yleensä jos kamera jää kotiin, näkee jotakin hienoa, jonka olisi halunnut kuvata.
Harmittaa vieläkin yksi suunnistusreissu, kun iltarasteilla törmättiin kolmeen huuhkajan poikaseen. Linnun poikaset istuivat maassa vähän matkan päässä meistä. Ei jääty pidemmäksi aikaa ihmettelemään, vaan kierrettiin kauempaa pois. Emolintu oli varmaan jossakin lähellä, eikä haluttu sitä päällemme.
sateitahaikeita.blogspot.fi
Kivikosta alkoi kuulua rapinaa, ja jokin kävi kalapussilla varkaissa. Se jokin vilahti salaman nopeasti, takaisin kivien suojaan. Hetken päästä, kiven alta pilkisti pieni kuono.
Sähisevä minkki, nappasi koukusta pudonneita kaloja saaliiksi, ennen kuin niitä ehti kivikosta noukkia pois.
Onneksi oli kamera mukana taskussa. Kun lähtee ulos, kannattaa olla kamera taskussa mukana.
Yleensä jos kamera jää kotiin, näkee jotakin hienoa, jonka olisi halunnut kuvata.
Harmittaa vieläkin yksi suunnistusreissu, kun iltarasteilla törmättiin kolmeen huuhkajan poikaseen. Linnun poikaset istuivat maassa vähän matkan päässä meistä. Ei jääty pidemmäksi aikaa ihmettelemään, vaan kierrettiin kauempaa pois. Emolintu oli varmaan jossakin lähellä, eikä haluttu sitä päällemme.
sateitahaikeita.blogspot.fi
tiistai 1. huhtikuuta 2014
TUOMESSA ON JO NUPPUJA / äidin kuulumisia
Tuomessa on pienet lehdet, ja nuppuja paljon. Puu kasvaa vanhan kellarin päällä. Kasvualusta on ilmeisesti sen verran sula, että puu tekee jo kukkia.
Äidin sädehoidossa on meneillään neljäs viikko.
Vaikeudet alkoivat kolmannella hoitoviikolla. Kieli ja kurkku on niin kovin kipeä. Paksu sitkeä lima tunkee kurkkuun jatkuvasti.
On saanut episil suihketta, puuduttavaa liuosta, särkylääkkeitä, ruokaöljyä, tyrniöljyä, ja kipulaastaria. Mikään ei auta. Eilen sai vahvempia kipulaastareita, sen verran tehoaa, että paksu lima on vähän vähentynyt. Mutta kielen ja nielun kipua ei ole helpottanut.
Ruoka on kaupan mustikkasoppaa päivällä vähän, ja apteekista ostettuja ravintoliuosta pikkusen päivän aikana.
Kun sattuu kieleen niin kovasti, ettei voi laittaa suuhun ravintoa. Olen vienyt kaupasta vauvojen vellejä, joissa ei ole mitään mausteita, ja ovat juoksevia, ja ilman kokkareita. Olen tehnyt munavelliä, ym. ruokaa ilman mausteita, ja helposti nieltäviä. Kun ei kykene syömään niin ei kykene.
Leikatun puolen poski on turvoksissa, ja leuan alunen on turvonnut kunnolla.
Kahdeksan arkipäivää, on vielä isolle alueelle sädehoitoja, sen jälkeen pienentäävät aluetta, mutta hoito aika on se 5 min kerralla.
Iho ei vielä ole palanut. Äiti on hirveän väsynyt kaiken aikaa, tietysti kun joutuu heräämään jo kello 5 aamulla, että kerkiää hoitoihin. Matkustaminen, ja hoidot vievät aamusta yli 2 tuntia aikaa.
Kotihuushollit jäävät meille, ainakin toistaiseksi.
Isällä on tämän viikkoa ollut kotisairaanhoitaja, joka käy aamuisin antamassa lääkkeet ym. muut aamu toimet.
Toivottavasti ei tarvitse laittaa ruokaletkua äidille.
Ei voida kun olla apuna, missä tarvitsee, tukea ja kuunnella äitiä. Kun nyt vielä kestäisi muutaman viikon, pääsisi sitten toipumaan hoidoista. Toivottavasti ei jää pahoja, pysyviä muutoksia sädehoidoista.
saminluontokuvia.blogspot.fi
minamatti.blogspot.fi
annenluontopaivakirja.blogspot.fi
Äidin sädehoidossa on meneillään neljäs viikko.
Vaikeudet alkoivat kolmannella hoitoviikolla. Kieli ja kurkku on niin kovin kipeä. Paksu sitkeä lima tunkee kurkkuun jatkuvasti.
On saanut episil suihketta, puuduttavaa liuosta, särkylääkkeitä, ruokaöljyä, tyrniöljyä, ja kipulaastaria. Mikään ei auta. Eilen sai vahvempia kipulaastareita, sen verran tehoaa, että paksu lima on vähän vähentynyt. Mutta kielen ja nielun kipua ei ole helpottanut.
Ruoka on kaupan mustikkasoppaa päivällä vähän, ja apteekista ostettuja ravintoliuosta pikkusen päivän aikana.
Kun sattuu kieleen niin kovasti, ettei voi laittaa suuhun ravintoa. Olen vienyt kaupasta vauvojen vellejä, joissa ei ole mitään mausteita, ja ovat juoksevia, ja ilman kokkareita. Olen tehnyt munavelliä, ym. ruokaa ilman mausteita, ja helposti nieltäviä. Kun ei kykene syömään niin ei kykene.
Leikatun puolen poski on turvoksissa, ja leuan alunen on turvonnut kunnolla.
Kahdeksan arkipäivää, on vielä isolle alueelle sädehoitoja, sen jälkeen pienentäävät aluetta, mutta hoito aika on se 5 min kerralla.
Iho ei vielä ole palanut. Äiti on hirveän väsynyt kaiken aikaa, tietysti kun joutuu heräämään jo kello 5 aamulla, että kerkiää hoitoihin. Matkustaminen, ja hoidot vievät aamusta yli 2 tuntia aikaa.
Kotihuushollit jäävät meille, ainakin toistaiseksi.
Isällä on tämän viikkoa ollut kotisairaanhoitaja, joka käy aamuisin antamassa lääkkeet ym. muut aamu toimet.
Toivottavasti ei tarvitse laittaa ruokaletkua äidille.
Ei voida kun olla apuna, missä tarvitsee, tukea ja kuunnella äitiä. Kun nyt vielä kestäisi muutaman viikon, pääsisi sitten toipumaan hoidoista. Toivottavasti ei jää pahoja, pysyviä muutoksia sädehoidoista.
saminluontokuvia.blogspot.fi
minamatti.blogspot.fi
annenluontopaivakirja.blogspot.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)