Valkosipuli on meidän miesten herkkua. Joskus myös minä kestän syödä, pieniä määriä valkosipulia. Yleensä en. Valkosipulin haju on niin voimakas, että tuoksuyliherkkänä tulen siintä huonovointiseksi. Meillä on miehiltä myös rajoitettu, valkosipulin ja muiden voimakkaiden ruoka-aineiden ja mausteiden käyttöä. Myös kaikki hajut ovat pahasta.
Tuoksuyliherkkyys on todella hankalaa. Menet mihinkä vaan, joka paikassa on jotakin hajua, joka tekee sairaaksi. On niin vaikeaa kun haju iskee nenään. Välittömästi tulee oksettava olo, jalat menevät voimattomaksi ja tuskanhiki pukkaa päälle ym. Se olen yleensä minä, joka juoksen tilanteesta pois.
Meillä tämä kulkee suvussa. Nyt näyttää siltä, että olen siirtänyt tuoksuyliherkkyyden seuraavalle sukupolvelle.
Luonnossa kaukana muista on hyvä olla. Ei haise hajuvesi, pesupulverit, tupakka, ruuan käry, pakokaasu ym.
Metsässä on myös todella paljon hajuja. Havupuut, märkä- ja kuiva maa, voimakkaat eläimen hajut, ja usein myös homeen haju. Luonnon hajuja ( ei homeen ) on helpompi kestää, kuin "tekohajuja".
Tämän kanssa on vaan tultava jotenkin toimeen. Mutta tarvii sanoa, että paljon on rajoittanut elämistä ja olemista tämä juttu.
Miten on kestättekö te "hajuja"?
